Löytyi savesta

Sytytin kynttilän ja toisenkin. Valoa kauniiseen veren punaamaan syyspäivään. Sanat ovat vähissä, kummastusta, kauhistusta ja epätoivoa.
Kuvailin viime talvena tekemiäni keramiikaenkeleitä. Molemmat kolhoja, mutta mukavalla tavalla niin krouveja.
Koskaan ei tiedä, mitä uunista ulos tulee. Tai oikeastaan, mitä savesta löytyykään.
Nämä eivät kovalla tuulella sovi poltettaviksi ilman kunnollista tuulisuojaa, mutta tänään onkin hyvin tyyni ilma.

Pääsin heti keramiikkakurssin alussa lasittamaan keväällä kesken jääneet amppeliruukut. Opiston uuni alkoi keväällä oikuttelemaan, eikä sitten saatukkaan kaikkia keskeneräisiä töitämme valmistettua loppuun. Raakapolttoa odotti monen opiskelijan työ ja heti perään lasituspolttoa.
Tein neljä erilaista ruukkua amppelikasveja varten aidanteellemme. Ne kasvihuoneelta tulevat muoviruukut ovat hiukan tylsiä.
Näissä ruukuissa on eri savea, mutta sama lasite. Saven erilaisuus saa lasitteen muuttumaan poltossa. Pidän molemmista sävyistä. En laittanut näihin ruukkuihin ketjuja paikoilleen, vaan laitoin miähen tuomat Callunat ja kuvasin ne aidanteen hyllyllä.
Toisten ruukkujen kuvat löytyvät keramiikka -kategoriasta.
Syksyn kurssiopinnot ovat päässeet hyvään vauhtiin. Uusia töitä valmistuu joka kerta. Enemmän on suunnitelmia, kuin ehtii toteuttamaan yhtenä iltana viikossa.

Pitäkää huolta toisistanne.