Kaikki hyöty irti

Keväällä aikaisin laitetaan kunnolla kompostia raparperin juurakoille. Poistetaan välillä korkealle nousevat kukkavanat, etteivät vie turhaan voimaa kasvulta. Kastellaan kuivina aikoina kunnolla ja odotellaan suurta satoa.
Ennen juhannusta käytin ensimmäisen sadon ja siitä tehtiin juomaa, piirakkaa ja astinlaattoja.
Vasta vanhemmiten olen oppinut arvostamaan raparperia ja hyödyntämään sen runsaan sadon.
Tässäkin kasvustossa pisimmät varret olivat metrin mittaisia ja mehukkaita.
Isoin osa sadosta käytetään mehun tekoon. Sain hyvän ohjeen josta on helppo tehdä keittämättä mehua. Pilkotaan tarpeeksi palasia ja mukaan laitetaan sitruunaa, sitruunahappoa ja vettä.
Laitetaan tekeytymään kylmään kolmeksi vuorokaudeksi, sihlataan sattumat pois ja mitataan sokeri liemeen. Käytetään vedellä lantrattuna ja on hyvää. Säilytän keittämättömän mehun pakasteessa ja sulattelen käyttöön tarpeen tullen.
Samalla kertaa leivoin ison pellillisen hyvää piirakkaa.
Tämän ohjeen nappasin muutama vuosi sitten Kotiliedestä johon oli kerätty paikkakuntaisia ohjeita.
Maisemakahvila Hämeenkyrössä on kiva kesäinen käyntikohde, jossa tarjotaan itseleivottuja kahvitarjottavia.
(Tietoa löytyy kohteen nimen kohdalta).
Muhkean hyvä piirakka on piimätaikinasta, rahkasta, litrasta raparperia ja päälle ripotellusta murutaikinasta kerroksittain koottu. Aah, hyvää!

Raparperinlehdet ovat valtavia ja niillä saa aikaan kivan leikin. Meillä leikittiin lopuksi kuraleikki, tehtiin kottarillinen kuraa ja leivottiin astinlaattoja.
Katselin viikolla telkusta tulleen Kesä -tilan ja siinäkin tehtiin laattoja, ilman verkkoa.
Näitä aion käyttää joko isojen istutusruukkujen alustoina tai nurmipolulla, joten niiden pitää kestää kunnolla painoa ja siksi kanaverkko piilotettiin betonin joukkoon. Kottikärryllisestä betonia saatiin tehtyä neljä isoa laattaa.