Neliveto päällä

Viikonloppu meni pihatöissä. Ilmat olivat suotuisat, joten sisällä oloon ei ollut tarvetta. Kahvitauot kukkivan omenapuun alla ovat verkkaisia ja tuntuu kuin aika pysähtyisi. Suunnitellaan ja jutustellaan menneitä ja tulevia.
Aurinko lämmittää mukavasti ja olo tuntuu virkeältä.
Eikä aikaakaan, kun jo on uutta puhtia päällä ja hanskat taas käsissä kohti uutta projektia.
Tämän pihan kukkamaissa on aina jotain tekeillä.
Monessa paikassa pitäisi olla samaan aikaan, mutta kukkamaa kerrallaan kuitenkin edetään. Saan miähen apuun lapiohommiin, ja se auttaa paljon.
Kuivana ja kuumana päivänä saa olla nopea, etteivät kukkien juurakot jää kauaksi aikaa ilman multaa. Ja niitä siirreltäviä kukkasia riittää.
Talven sateet ja viimeaikaiset kylmät yöt jättivät isoja aukkoja kukkapenkkeihini. Kokeilen samalla, miltä kasvi näyttää toisessa kasvupaikassa, ilman mitään paperille tehtyä suunnitelmaa.
Neliveto päällä konttaan, pyllistelen ja pyyhin hikeä otsalta jatkaen taimelta toisen luo.
Siinä siirtyy samalla huonosti kukkivat narsissit uuteen kasvupaikkaan, en odota syksyyn siirtelyä. Anopin todella vanhat liljat saavat siistityn paikan. Vanhat salaojaputketkin on raahattu suulin takaa antamaan ryhtiä ja ruukunpaikkaa.
Nuoremman pojan laitoin hakemaan kuivurinmäestä kaksi ruostunutta maitotonkkaa. Ne vaan on niin ihanat. En kyllä autoni pellissä halua nähdä samaa ruosteensävyä.
Illalla alkaa olla valmista, tytär tulee kastelemaan vielä koko kukkamaan. Siivotaan työkalut paikoilleen, komposti puhkuu tyytyväisenä, ja minä olen tyytyväinen. Lisää vettä uuden päivän herätessä kukkien juurelle ja loppukesästä tässäkin kukkamaassa on ollut monenlaista kukintoa.
Kristiinalta tullut kaunis käsityöpussi kävi kääntymässä ulkona. En kuitenkaan ehtinyt käsitöihin tarttua ollenkaan.
Tänään jatkuu....