...se madon nappaa.Matoja en ole aamusta aikaseen lähtenyt hakemaan, vaan mattoja pesemään. Rannalla on ihanan rauhallista, vai muutama koiranulkoiluttaja ja minä. Kolmena aamuna olen ajautunut mattoineni maalaiturille ja vielä yhden kerran pitää käydä. Montaa isoa mattoa en jaksa kerralla pestä. Eikä se peseminen niin voimille ota vaan se märän maton kantaminen. Mutta on se joka harjanveto sen arvoista. Matonpesu on aina ollut kesän lempipuuhiani, miten se jäikin näin loppukesään koko touhu.
Ei ole ruuhkaa pesutynnyreillä -ihan yksin on saanut joka aamu pestä. Eikä tule niin kovin hikikään - muuten kyllä kastun. Eikä ole vettäkään satanut -iltapäivisin kylläkin.
Ongelma on ennemminkin se kuivaaminen. Joka katoksen alusen olen täyttänyt viritelmilläni saadakseni kuivauspaikkaa. Eikä tuo suhteellisen korkea ilmankosteus nopeuta kuivumista mitenkään. Olen kuitenkin toiveikas ilmojen suhteen, kyllä ne mattoni kuivuvat, joskus.
2 kommenttia:
Oletpa sinä ollut ahkerasti mattopyykillä! Minä pesen yleensä matotkin vain koneessa, kun on vain vähän mattoja ja nekään eivät ole isoja.
Kanuniita luontokuvia, ja niin rauhallinen tunnelma kaikissa.
Nyt alkoi lämpöiset ja kuivat ilmat, matotkin kuivuu. Näitä meidän mattoja voisi pesettää isolla koneella -ei mahdu pikkurumpuun, mutta mattopyykillä on oma tunnelmansa, saa lutrata veden kanssa.
Lähetä kommentti