sunnuntai 10. elokuuta 2008

Pajutila


Ennen kesän loppumista on käymättä vielä monta kivaa kohdetta. Tänään on aikaa kulutettu Kangasalalla, Marjamäen Pajutilalla. Tänne on suunniteltu menevämme jo useampana vuonna, mutta mikä siinä lähtemisessä onkin niin vaikeaa? Kysyin äitiäni kaverikseni sunnuntairetkeilemään ja eipä paljon tarvinnut houkutella.
Tiesin jo etukäteen, että paikassa olisi paljon nähtävää, mutta se että siellä oli tavaraa niinkin paljon, oli pelkkää plussaa. Joo, tänne haluan kohta uudestaan. Matkassani oli kamera ja minä räpsin kuvia. Innokkaana sisustajana sain monta hyvää vinkkiä, uusia ideoita. Lahjoiksi sopivaa tavaraa löytyy moneen lähtöön.
Pajutuotteet oli myynnissä monessa eri kohteessa, suurimmat taivasalla.
Oli koreja isoja ja pieniä. Pyöreitä ja pitkulaisia. Koirille ja kissoille nukkumapaikoiksi ja kuljetukseen. Oli tuoleja ja halkoastoita. Tai niitä isoimpia koreja suunniteltiin lankakoreiksi. Olisin päälläni korinpohjalla etsimässä sitä yhtä kadonnutta langanpäätä.
Kyllä sieltä itselleen olisi voinut ostaa peräkärryllisen mitä ihanampia pajutöitä, mutta hyvin hillitysti teimme kierrostamme.
Aina siihen saakka, kunnes pääsimme sinne kauniiden sisutustavaroiden ympäröimäksi. Meinasi ihan mopo karata käsistä, kun kaikkea olisi haluttu.
Minulla tuo sisutustyyli on romanttinen ja määrällisesti kaikkea mielummin enemmän, kuin vähän. Joka kerta pitää itselleen selvittää, mihin minä tuonkin saisin sopimaan. Miähelle en enään selitä, se kun ei kauheasti enään kysele. Tuumaa vaan, jaa. Ja joo.
Kesäkoti - näyttely oli ihan toiveideni mukainen. Ilman niitä verhoissa ja lampuissa roikkuvia hintalappuja. Miten onkaan helppo ihastua hulmuaviin ruusuverhoihin ja pitsityynyihin? Katsella kauniisti katettua ruokapöytää kaikkine lisukkeineen. Uppotua tyynyillä täytettyyn sänkyyn, siihen olisi vielä mahtunut kellahtamaan. Tai kuunnella putkiradiosta Pekingin kisoja ja katsella tulen loimotusta pönttöuunin ritilöiden takaa.
Romantikko -minä.
Jään haaveilemaan kuistista, mukavista tuoleista aamuaurigossa. Mukavasta sohvasta ja punaisista pelargoneista.
Montaa kaunista kohdetta haluan kokeilla omassa kodissani. Suunnitella, rakentaa ja ommella. Jos jokin asia unohtuu, lähden mielelläni uudelle matkalle.
Ihan sen kahvilan runsaan valikoimankin takia. Jäi maistamatta moni ihana leipomus.

5 kommenttia:

Tinttara kirjoitti...

Tuosta pajutilasta oli tänään juttu T.I.L.A:ssa. Tai taisi olla uusinta viikolta.

Markka kirjoitti...

Siinä on paju poikineen!

Eija kirjoitti...

Kyl tarttis varmaan käydä uudellen katsastamassa paikka. Viime kesänä tuli käytyä, mutta ei nyt vielä sitten. Pidin kanssa siitä kahvilasta ja hämmästyin sitä alakerran tavarapaljoutta.

TeSa kirjoitti...

Joo, katselen ohjelmaa aina ja olin iloinen, että tuokin kohde sai kunnolla ohjelmatilaa.
Olisi kiva mennä pajukurssille. Itekseni en vai innostu aloittamaan mitään.
Paikka on siisti ja houkutteva käyntikohde. Uusintakierrosta odotellessa.

Selma kirjoitti...

Varmaan on paljon nähtävää tuolla pajutilalla. Mieltäni vaan jäi askarruttamaan kuviasi katsellessa, että missähän maassa nuo suuret eläinhahmot on tehty. Olisko ihan kotomaassa, ei kai. No mistäpäs tuon tietää.

Muuten tuo raitainen villatakkihan on tosi muodikas, kun on noin pitkäkin. Ihastuin vallan noihin puisiin korrtikärryihin. Niitäkään ei nykyään näe juuri missään. Mainiot kukka-astiat. Risupäällysteisiä kärryjä jossakin aina näkee.