Näillä otsikon sanoilla olen monta vuotta toivottanut lapsilleni hyvän päivän.Ensin aloitin sanomaan sen ihan tarkoittaen sitä, mutta vanhempi poika sanoi joskus koulun pihalle kaarrettuani autolla, että tiedätkö kuinka paljon nuo sanat ärsyttää.
No, sanon sen nykyään sitten ihan pilke silmässäni, mutta sanon kuitenkin.
Niin alkoi minunkin koulutieni. Joo -o. Joka aamu olen käyettävissä autokuskina, tahdoin tai en. Nuorempi pääsisi hyvin polkupyörällä kouluun, mutta eihän sinne sateella voi pyöräillä.
Tytärkin voisi mennä skootterillaan, mutta eihän sinne kouluun voi mennä sateella ajaa. Joten äippä kuskaa.
Jos jokaisesta automatkasta olisin sen markan tai euron saanut, kyllä olisi iso kasa kolikoita.
Tänä aamuna nuorempi poika kysyi minulta:-Äiti, oletko ihan varma, että meidän piti tänään mennä sinne kouluun?
Tiesin sen. Loma loppui kesken, olisi aamusta nukuttanut mukavasti. Kello on armoton ja herättää aikaisin. Monta kivaa kesämuistoa tallentui lomakuukausilta. Tässä kuvassa nuorimmainen kesätreeneissä. Miäs piti kolmelle kiekkopojalle 2 x viikossa harjoituksia kotonamme. Muut joukkueen pojat tekivät omissa pikkuryhmissää harjotteita, kuka missäkin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti