Johan oli lähtö!

Lomahuoneistomme sijaitsi aivan merenrannalla, mukavan kävelymatkan päässä keskustasta, kuitenkaan minkään häiritsemättä eloamme. Jos sitten ei laskettu suurta hotellityömaata aivan asuinpaikamme nurkilla.
Alkutekijöissään ollut suuri hotelli tulee olemaan saaren suurin valmistuttuaan.

Jäimme kaipaamaan aurinkoisia aamiaisia terassilla, välittämättä rakennusmiähistä =)
Illan pimeyttä, kun saaren taloihin syttyy valot ja kaikki näyttää mystiseltä.
Mereltä näkyviä kalastaja-aluksien valonheijasteita ja sitä kiireettömyyttä, mitä loma parhaimmillaan tarjoaa.

Vuokratassu palautettiin 250 ajetun kilometrin jälkeen. Polttoaineen hinta on aivan samoissa lukemissa, kuin oman kylän tankissa.
Siirryimme lähiseudun näkymiin ja ihan kirjaimellisesti lähimpään ruokapaikkaan, johon poika varasi meille illaksi paikat omalta parvekkeeltamme huudellen!

Pääsimme hotellin sisäpihan kautta ruokapaikan sisäänkäynnille vaivattomasti, kun Miljalle ei otettu laisinkaan rattaita mukaan.

Nautimme hyvän illallisen matkaa ruotien. Saamme ehkä jossain vaiheessa vaarin kanssa Miljan pitkäaikaishoitoon, sillä nuoret haluaa tulla vielä kertaalleen saarelle, mutta vain kahdestaan kulkemaan saaren päästä päähän levadoilla kulkien.

Pienen Miljan kanssa moinen matka ei onnistu vielä moneen vuoteen. 
Tytön kanssa matkaaminen sujui mutkattomasti, jos ei lasketa omia töppäyksiämme auringon kanssa. Vaikka kuinka suojasimme, rasvasimme ja huolehdimme, löysi aurinko pienen vaalea ihon.
Matkarattaat notkahtivat helposti matkaan, niin maissa kuin lentokentällä. Ja kantorepussa oli helppo kuljettaa pitkiäkin matkoja.

Miäskin selvisi lentopelkoineen melko juohevasti, mutta maastoon mennessä korkeat paikat ottivat hiukan takapakkia.

Matkan aikana olemme syöneet monissa kylissä ja ravintoloissa.

 Nauttineet eteemme kannetuista annoksista ja olleet tyytyväisiä. Täällä ravintola-annokset ja ruoka yleensä on paljon edullisempaa, kuin kotona.

 Mitä kauemmas keskustasta lähtee vaikka vain ruokailemaan, sen saa edullisesti eteensä.

 Jopa herkulliset jälkkärit!

Illallinen venyi keittiön osalta uskomattoman pitkään tässä paikassa, että saimme lämpöiset ruuat. Muutoin annoksissamme ei ollut mitään negatiivista sanottavaa.

Nuoret lähtivät nukuttamaan tyttöä ja pakkaamaan kamppeensa kasaan, kun jäimme miähen kanssa hoitamaan laskun. 
Jouduimme luovuttamaan huoneistomme aikaisin seuraavana aamuna. Jätimme laukkumme laukkusäilöön ja kulutimme aikaamme uima-altaalla.

Tässä kohtaa reissua minä aloin voimaan huonosti, jäin Miljan vahdiksi, kun muut uivat. Päivä kului verkkaisesti. Kävimme vielä kävelemässä kaupungilla, muut söivät, mutta minä voin aina vain huonommin.
Sainko jostain ruuasta jonkin pöpön, en tiedä, mutta kun oli aika siirtyä hotellilta taksilla lentokentälle, olin jo aivan voimaton.

Matkalaukkuselvityksen jälkeen Tiia etsi lentokenttälääkärin, jonka luokse raahauduin vastaanotolle. En ollut syönyt päivän aikana juurikaan mitään, juonut vain vähäiseltään vettä. 
Minulle tuotiin pyörätuoli ja sain saattajan. Tässä kohtaa vielä olin jotenkin tajuissani. Tarkastuksiin pääsimme jonojen ohi, koko porukka.

(sik sak- kuvio on Madeidan lentökentän pää, joka loppuu moottoritien reunaan)

Sain nousta ensimmäisenä koneeseen. Lähtö viivästyi 25 min. Kun kone rullasi kentältä ja nousi ilmaan olin aivan varma, että oksennan. 
Vasta kun kahvikärryä työnnettiin käytävällä, mummo läx! Sain riuhdottua itseni vyöstä irti ja vessa oli vapaa. Lopun matkasta pyysin saada istua koneen takaosassa. 
Vieressäni istunut vartija oli huolissani voinnistani ja tästähän olemme saaneet hyvät naurut, kun toinnuin.

Jokaiselle kentällä minua oli vastassa avustaja ja pyörätuoli, tai pidemmällä matkalla pikkubussi. Kotimatka Vantaalta meni ihan unessa, ja kotiinpäästyäni voin jälleen huonosti.
Nukuin kolme päivää yhteen putkeen ja reilun viikon sitkittelin mitä ihmettä pystyn syömään, kun mikään ei maistunut, eikä pysynyt sisälläni.
Lääkäriin en mennyt, maitohapot ym. söin mennen tullen ja hygieniasta pidin hyvän huolen. Kukaan muu matkaseurastani ei sairastunut ja jokainen meistä söi samoja annoksia. 
Tästä jäi mysteeri. 

Matka oli kaikella tavalla onnistunut. Huoneistomme oli niin suuri, että saimme olla molemmat perheet omissa oloissamme, omissa pesutiloissa, kun tarvi. Vain keittiö, olohuone ja valtaisa parveke oli yhteiskäytössä.
Minä huolehdin matkan aikana pyykkihuollon, muut hoitivat keittiön.
Oli kiva kirjoittaa ja käydä kuva kuvalta matka läpi. Kiitos matkanjohtajalle!