tiistai 12. elokuuta 2008

Ei enempää vettä, kiitos

Kohta voisi laittaa riisiviljelmän alkuun, vettä on satanut aivan liian paljon. Kukkaistutukset ovat nyt parhaimmillaan, kun vain suojaa rankoilta sateilta. Kääntää ja kaataa astioita tyhjiksi.
Minullapa on kätevä miäs. En sitä ensimmäistä kertaa kehu, mutta kehun näin blogissani.
Keväällä jo ajoissa miäs kysyi, josko haluaisin puiset kottikärryt kukkaistutuksilleni. Tottahan minulle sellaiset kelpaa, mutta ehtona oli, että tehdään sitten kahdet kärryt. Ja niin minä sain äitienpäivälahjaksi kahdet kottarit, puukiekkorenkaalla. Kahdet siksi, että sain laittaa ne esteeksi etupihallemme ettei siihen mahtuisi parkkeeraamaan autoaan.
Meillä on toisaalla hyvä autoparkkipaikka, johonka saa hyvin autonsa. Kottareissa on hyvin pyörivät renkaat, istutuksen saa tarvittaessa siirreltyä pois edestä.
Tilavaan kärryyn sopii isojakin kasveja ja salaojitus on toiminut hyvin. Minun Kiviset& Soraset.

Tästä istutusastiasta näin kuvan muistaakseni viime kesän Kekkilän mainoksessa. Silloinhan meillä tyhjennettiin vanhaa pirttiä ja vessanpytyn vesisäiliö oli myös menossa roskalavalle, mutta kannoinkin sen omiin tarpeisiini kasvihuoneelle. Tänä kesänä säiliö on täytetty mullalla ja sitä ovat koristaneet valkoiset pelargoniat. Kysyin kyllä mielipidettä kotiväeltäni josko maitolaituri keittiön ikkunan edessä on moiselle "ruukulle " liian näkyvä paikka. Ei kuulemma häiritse ketään, mutta ohiajavat autoilijat sitä naureskelevat.
" Antakaa mulle vesilasi, vessanavain, heiniä paali..."
Oikeastaan tuo on kaunis astia. Puhtaan valkoinen, tarpeeksi tilava ja painava. Tuuli ei sitä kaada ja pohjassakin on reikä valmiina. Siis, hetikäyttövalmis.

Sitä ei itse kiinnitä huomioonsa niiden kukka -astioiden ja istutusten määrään, kunnes joutuu pyytämään jonkun hoitamaan istutuksiaan viikon ajaksi. Sain onneksi siskoni hoitamaan kukkia lomaviikkomme ajaksi ja tiesinhän minä, että aikaa niiden vesien kantoon menee. Sattui olemaan se lämmin viikko ja kukat tarvitsevat omansa. Reippain askelin kierroksesta selviää tunnissa, mutta enemmänkin siihen saa aikaansa kulumaan.
Huvimajaa koristaa tänä kesänä krassit. Niiden kukinto on kaunis, kestävä ja kasvi on mahdottoman helppohoitoinen. Siemeniä en keräile talteen seuraavaa kasvukautta varten. Joskus kylläkin olen ne poiminut, mutta unohdan keväällä etsiä ne laatikostani. Kaupoissa on niin mahtavia valikoimia, että on mukava kokeilla jotain uuttakin.
Vaikka aina päätän, että montaa pussillista en osta tuotakaan. Tuo kasvihuone on niin ihana paikka kasvattaa, tilava, lämmin ja antaa mukavan tunteen, kun kasvit ovat valmiina isompia istutuksia varten.
Vielä on monta viikkoa kasvukautta jäljellä. Perennoita pitää jakaa moneen eri istutusryhmään ja terassin edusta on vielä osaltani ihan vaiheessa. Edelleen odottelen rakennustyön valmistumista.
Joitakin kasveja pitää mennä pönkittämään pystyyn, kun kaatuilevat pitkine varsineen. Rikkakasvit ovat vallanneet muutaman penkin reunuksen tyhjän tilan, mokomatkin. Komposti haukkoo henkeään tänään, kunhan pääsen vauhtiin taas.

Tänään 12. 8 olisi anoppini 87-vuotispäivä, jos hän eläisi. Minulla on vielä monia hänen kasvattamiaan perennoja tallessa. Ja moni kasvi kulkeekin nimellä anopin kukkaset. Näistä olen tehnyt monta jakotainta, antanut eteenpäin ja siirrellyt omassa pihassa hyvin menestyviä kasveja useampaan paikkaan. Joskus vain kasvi ei selviä talvesta, mutta toisaalla pihasta on löytynyt hyvin säilyneitä juurakoita. Näin kokeilemalla, olen saanut säilymään vanhojakin perinneperennoita.
Ruusut ei ole koskaan meillä menestyneet kunnolla, mutta muutaman kesän ihmeitä pitää aina ikuistaa. Ruusuihin pitäisi oikein perehtyä ja olla kiinnostunut niiden kaikista oikuista, kyllä ne silloin kauniilla kukinolla palkitsee.

Humala sai keväällä uuden kiipeilytelineen. Ja kyllä se sitten luikerteleekin mieluusti. Ihan kaikki oksat ei tajua suuntaansa, vaan valtaavat kukkalaatikkoa ympäriltään. Olen lakannut taistelemasta niiden hentoisten kukkasten puolesta, mitkä humala on päättänyt hirttää. Pitää siirrellä aikaisin ensi keväänä juurakot pois, jos niistä on mitään enään jäljellä.

4 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

On sinulla ihana puutarha. Vettä on kyllä tullut kiitettävästi meilläkin. Eilen selasin Viherpeulalot mainoslehteä ja mietin mitä kukkasipuleita tilaisin :)

Anonyymi kirjoitti...

Upeaa kukkaloistoa! Sinulla on näyttää olevan kunnon kokoinen tontti istutuksille. Tuskaillen oman 500 neliön pikkuisen läntin kanssa, josta talo vie melkein kaiken. Kaikkea kun ei voi saada. Mutta voi haaveilla, krasseista ja ruusuista.

TeSa kirjoitti...

Katselin minäkin kuvastoa ja tänään tullutta Agrin mainosta. Päädyin pelkästää hankkimaan laukkoja.
Keväällä ihastuin kukinnon kauneuteen ja nyt niitä olisi saatava.
Katrir, meillä on maatalon piha ympäristöineen. Pihan pystyn jotenkin pitämään siistinä, mutta muiden rakennusten ympäryksen saavat kyllä rehottaa.
Ihailen aina pienten pihojen idylliä. Pieneen tilaan saa hyvällä suunnittelulla sopimaan monta toimintoa.

mimosamamma kirjoitti...

Hei Tesa!
Kiitos kun piipahdit "kylässä":)
KAUNISTA on kyllä teidän pihalla, runsasta ja värikästä:) Ihanaa kun löytyy käteviä miehiä jotka vaimoilleen nikkaroivat tuollaisia ihanuuksia:) Tämä kesä on ollut niin sateinen että meilläkin piha muistuttaa jo plänttiä sademetsästä, kaikki kasvit ovat ryöpsähtäneet valtaviksi. Mutta antaa niiden rehottaa:) Vessanpytyn säiliö kukkineen on MAINIO:))

Kuulumisiin Marja Metsän reunasta