Leikkimökki siistiytyi

Tämän pienen leikkimökin laitoimme tyttären kanssa jo aiemmin sisältä siistien. Maalattiin ja tehtiin kaunis sisustus.
Ulkopuolinen olemus oli kuin kasa murheita olisi vuodatettu pienen mökin harteille. Näky oli surkea. Ulkopuolta ei sitten jätettykkään siistimättä, kun vauhtiin oli päästy.
Tytär touhusi maalisutinsa kanssa monta päivää ja matkamme jälkeen vielä tehtiin pientä viimeistelyä ja istuinlaudat kuistilla saivat myös uuden lakan pintaansa. Toivottavasti venelakka kestää käytössä. Sitä on mökin lattiassa sisällä.
Ulkomaali oli melkein samaa kuin edellinen kerros oli ollut. Ja tämä saatiin halvalla. Ostettiin paikallisesta rautakaupasta, jossa myytiin väärinsävytettyjä maaleja puoleen hintaan. Kolmen litran purkillinen riitti kahteen käsittelykertaan.
Hiukan piti minunkin sinne mennä pensselilläni huiskimaan, on se maalaaminen niin kivaa.
Leikkimökin vieressä on keinu ja siinä kiikuttelevat omatkin lapset välillä. Meiltä ei saa otettua kuvia niin, etteikö sinne taka -alalle tule aina jotain muutakin näkyviin.
Asettelin kukkaruukkuja leikkimökin edustalle, kun naisissa jyräsimme mökin ympärillä olleet tyttären aikoinaan istuttamat kukkaset nurin. Tytär sai aina omiin pikku istutuksiinsa taimia kukkamailtani niin tahtoessan. Ja hyvin ne kukkaset leikkimökin ympärillä aikanaan tuli hoidettuakia. Nykyään huonommin, merkillistä.
Leikkimökin takana on omenapuu, valkeakuulas. Oikea kovan onnen puu. Sitä on tytär riipinyt, jänis verottanut parhaat oksat talvisin, on siitä ajettu yli ruohonleikkurillakin, mutta aina vain se puu on jaksanut aloittaa alusta. Puu tai oikeastaan se on pensas tuottaa hyviä omenoita, vaikka ei niin iso puska olekkaan.