Pidän raidoista

Tämä neuletakkini on ehtinyt olla puolivalmiina jo käytössäni. Kun lähdimme lomalle itäiseen Suomeen, oli lännessä hellejakso. Eipä siinä paljon tullut mieleeni, että tarvin kylmille ilmoille jotain lämmikettä, vaan pakkasin kassiini kesävaatetta mahdollisimman paljon. Mutta kätevänä ihmisenä otin tämän neuletakin tekeleenikin mukaan, kun siitä oli toinen hiha tekemättä. Koko menomatkan sitä neuloin ja sain valmiiksi kun olimme perillä. Sen verran fiksu olin, että otin myös neulan mukaan, sain kursittua työni kasaan.
Kun mökissä oli kuivauskaappi, päätin pingottamisen sijaan kastella työn ja laittaa kuivauskaappiin kuivumaan. Ja tietysti minulla oli silitysrautakin mukana, oltiinhan me mökillä =)
Otin puolivalmiin takkini matkoille mukaan ja harmitti niin vietävästi nuo ylipitkät hihat ja miehustan kireä päättely. Mutta kylmää vastaan oli mukava kietoutua isoon lämpöiseen takkiin, en lainkaan välittänyt ,miltä vaate näytti päälläni.
Ylin kuva otettu Kerimäeltä korsusta.
Malli on Kauneimmat Käsityöt -lehdestä 2 / 07, 3. Tähän työhön en ostanut erikseen lankoja, olin laittanut sivuun töistäni jääneitä toisiinsa sopivia lankakeriä -Lidln Colorado, Mandarin Petit, Novitan Suvi, OnLinen Linie 11 Alpha ja Idéna Cotton Lux. Lankaa kului 750 g, 4mm pyöröt.
Toinen kuva otettu Hoilolassa.
Kun tulimme reissusta kotiin katselin työtäni tyrmistyneenä.Pitääkö minun tosissaan purkaa hihat pois ja lyhentää vai jätänkö koko työn viimeistelemättä? Tässä menikin sitten viikon verran pelkkään ihmettelyyn. Sen verran olin työlleni tehnyt, että laitoin sen kotona pyykkikoneeseen ja ruttasin pois silmistäni.
Tänään sitten otin mytyn uudestaan käteeni ja laitoin takin päälleni. Siinähän oli ihan hyvänmittaiset hihat, eikä miehustakaan kiristänyt mitenkään! Ja 10 minuutin kuluttua siinä oli se puuttuva vetoketjukin. Joskus voi joku työ kiusata ihmistä ja paljon.
Alin kuva kotona, hetki ennen kaatosadetta.