Tuhansien villasukkien maa

 Joko syksyn sukkaneuleet on aloitettu? Kirjamarkkinoille on tullut ja on tulossa paljon inspiroivia mallikirjoja ja -lehtiä uusille sukkaohjeille eri langanvalmistajien ja julkaisijoiden toimesta. Netistä on voinut jo nähdä useamman kauniin sukkaparin, jotka on nelottu Tiina Kuun ohjeiden mukaan. Kuten kirjan nimi sen kertoo, Suomi on tuhansien villasukkien maa. Lähes jokaisella meistä on ainakin yksi itse neulottu sukkapari, joillakin taitaa olla useampikin. Itse olen pyrkinyt pitämään pottajengin sukissa, kun pienet parit neuloontuu tosi nopsaan ihan perussukkina.

 Tiina Kuun kirjan kannen ensimmäiseltä aukeamalta silmät harppovat kuvasta kuvaan, ja lisää on tulossa. Pidän tästä selkeydestä joka seuraa sivulta toiselle. Loppuun asti selkeä ja helppotajuinen kirja on mukava selata.
Mallineuleiden selkeys ja visuaalisesti kauniit sivut tukevat luetun ymmärtämistä ja kaavakuvien seuraamista.

 Ohjeissa käytetyt langat eivät toteudu markettilankojen valinnalla. Toki ohjeiden muokkaaminen valitulle langalle on jokaisen oikeus, mutta näihin sukkiin hifistely kannattaa. Selkeät kirjoneuleet ovat jatkuvaa langankiertoa, eikä satsaus ohjeenmukaisiin lankoihin ole kuin klikkauksen päässä, jos ei pääse livenä lankakaupoille.

 Itse ihastelin juurikin tätä sukkaparia viikonloppuna ja olen aivan ymmyrkäinen sen vaativuudesta. Saisinko minä väännettyä tuollaiset koukerot kirjavan langan kanssa?

 Toinen sukkapari herätti myös suurta huokailua, kun syksyn sävyt ovat ominta itseäni.

 Pienet sirot lehdet kiertävät myös jalkapohjassa lisäten sukalle kulutuskestävyyttä. Äärettömän kaunis kantapää ja sitä reunustavat puolikkaat lehtikuviot kielivät loppuun asti suunnittelusta.

 Välillä jotain katoaa hyvin mystisesti. Katosiko sukka koneeseen, vai katosiko neuloja? Rattaanpyörät jatkavat pyörimistään ja minä jatkan sukkakirjan selaamista. 20 erilaisen sukkaparin ohjekirjaa ei ole täydennetty tekniikkaopein, vaan vinkkeinä joita netti tarjoaa.

Yhteistyössä Otava, arvostelukappale.