Aaltoja, aaltoja

Nyt saatte tehdä ruudun takana isoja aaltoliikkeitä!

\O/ /o\ \O/ /o\ \O/ ...RIITTÄÄ JO, KIITOS!

Nyt on hyvä mieli ihmisellä. Monen vuoden urakka on valmiina. Tällä juuri valmistuneella peitolla on pitkä historia. Se alkaa n. 15 -vuoden takaa ja saattaa siitä olla enemmänkin aikaa.
Harvoin, siis oikeastaan en koskaan nuku päikkäreitä, mikä lie minut silloin saikin päiväpetille menemään, kun oikasin itseni sohvalle. En saanut kuitenkaan nukutuksi yhtään, sen muistan, kun minä palelin kaiken aikaa. En siinä sohvalla kauaa tyynyjä muokkaillut, vaan sain idean, että teen meille torkkupeiton neulekoneella.
Onteloneule vaikutti mukavalta kuviolta ja lankaakin oli varastossani, ei kun lanka koneeseen ja lykkimään. Ei ollut enään kylmä.
En enään muista kauanko sitä kelkkaa lykin. Pitkän aikaa sai työ roikkua koneessa, mutta lopulta kyllästyin saman toistoon 9 metrin kohdalla. Neuleen leveys oli n. 90 cm.

Ja tässä kohtaa voisi sanoa, että kissa se hiirelle takkia ompeli...
En sitten enään halunnutkaan neuloksesta mitään torkkupeittoa, vaan takin. Lämpöisen talvitakin. Ostin villavanun ja vuorikankaan ja piirtelin kaavatkin valmiiksi. Kävin silloin kansalaisopiston ompelukurssilla ja opettajan kanssa tehtiin laskelmia, kuinka neulos riittää.
En muista syytä, miksei neuloksesta valmistunutkaan takkia, oliko se niin työläs tehdä, vai loppuiko intoni. Mutta valtava rulla neulosta vaelteli kaapista toiseen, mihin sen vain sain pois silmistäni. Vuorikankaan olen käyttänyt lampunvarjostimiin ja vanut ommellut lasten vaatteisiin.
Jossain vaiheessa aloitin kansalaisopiston tilkkutyöt ja sain innostuksen neulepeittoon. Olin nähnyt kuvan kauniista neulepeitosta, vanha ET -lehti, jossa oli neulottu eri pintakuvioilla blokeja ja palojen väliin oli ommeltu kangaskaitaleet. Siinä oli inspiraationlähde. Minä halusin tästä samanlaisen.
Tilkkukurssilla alkoi laskeminen, kuinka monta palaa saisin leikattua ja minkälainen kaitale neulospalojen väliin ommellaan.
Olen ostanut entisen kangaskauppa HalPalan ( sen jälkeinen Fabrissio, joka sekin on nykyään lopetettu) palalaarista topattua sängynpeittokangasta pienen suikaleen. Samaista kangasta löysin vielä ohuena puuvillana pakalta, josta sain ommeltua nuo välikaitaleet. Sekä peiton ylä- ja alapäähän ohuella vanulla tikatut kaitaleet.

Palalaskelmien jälkeen ennen neuloksen leikkaamista piti ommella kolmiaskelsiksakilla jokainen pala pari kertaa ympäriinsä ja vasta sen jälkeen saattoi leikata palan irti.
Neulos on yhdensuuntaisella kuviolla, mutta valmiin työn venymistä välttääkseen, joka toinen palanen on käännetty. Ja pinta on eläväinen.
Sitten olikin vuorossa palojen uudelleen yhdistäminen, välikaitaleiden leikkaaminen, silittäminen muotoonsa vinonauhalaitteen kanssa ja ompeleminen paikoilleen.
Ja monta vuotta oli väliä, että työ edistyi oikeastaan yhtään mihinkään. Olin tehnyt itseni kanssa sopimuksen, että teen tämän työn valmiiksi, ennenkuin palaan takaisin työelämään. Sairauteni kovimmissa kivuissa näin ison ja painavan työn siirtämisestä ei olisi tullut yhtään mitään. Tästä muutaman päivän ompelu -urakasta sain vasemman ranteeni kipeäksi, harrastevamma.
Valmiiksi topattu kangas riitti peiton pitkille syrjille ja vuorikankaaksi ostin valmiin parisängyn lakanan, kaunis suklainen sävy.
Yhdistin päälli -ja vuorikankaan toisiinsa rekipeittosolmuilla, koristetikkaukseen tarkoitetuilla vahvemmilla ompelulangoilla. Ja kolmella eri sävyllä.
Reunakanttauksen tein kääntämällä vuorikankaan reunan työn päällipuolelle ja ompelin kerran työn ympäri. Yhteen kulmaan kirjoin ompelukoneella vielä nimikirjaimeni TS.
Valmiin työn laitoin pyykkikoneeseen, vuosikausien pölyt ja tunkkaiset hajut saa tuulettua raikkaassa syystuulessa. Sitten pakkaan työn pussiin ja varastoon. En halua nähdä sitä pitkään aikaan.
Mitä tästä työstä tuli mieleeni? Ainakin se, että en koskaan enään halua tehdä näin isotöistä työtä.
Ja se, että voiko tätä jo kutsua kodin arvotekstiiliksi?
Mutta on se upea.