maanantai 20. lokakuuta 2008

Tää lähtee töihin...

Kiitos teille kaikille meitä kannustaneille.
Tänään on selvinnyt monta asiaa. Olen istunut kolmella eri lääkäriasemalla ja ollut taksina vuoroon kaikille.
Tyttärellä on myyräkuume, mutta onneksi lievä. Voisin tosiaan mennä laittamaan myyränkoloihin jokusen valkosipulin ja toivottaa myyrät tervemenneiksi naapuritontille. Tänään on hiukan jo hymyäkin näkynyt tytön kasvoilla, kyllä se tauti siitä tokenee kuumehtimalla.

Miäs on käynyt sairaalassa leikkaavan lääkärin jutuilla, toipuminen on lähtenyt hyvin käyntiin. Jes! Mutta kaupungissa käynti ottikin niin voimille, että kotiin palasi ihan nuutunut miäs.

Illalla ehdin vielä viemään nuoremman taekwondoharjoituksiin ja tapaamaan ystäväni. Hei vaan kyläpaikkaani.

Omia aisioitani en sitten ole ehtinyt paljon miettimäänkään, vaikka suuren muutoksen se tuokin päivääni. Kaiken tämän sairastelun keskeltä lähden huomenaamuna töihin. Jäk!
Aamulla soitin tehtaalle ja kyselin työasioideni järjestymisestä.
Olen pyrkinyt pitämään tämän blogin sairauskertomusvapaana, mutta nyt hiukan palaan menneeseen ja siihen miksi olen ollut sairauslomalla.
Satutin itseni töissä helmikuussa -07, aamuyöstä neljän aikaan. Sitkeänä sissinä jatkoin työpäiväni loppuun ja olin vielä seuraavankin yön töissä. Oloni oli aika hutera ja tein työnjohdolle ilmoituksen tapahtuneesta. Itsestäni se tuntui sillä hetkellä varsin vähäpätöiseltä, mutta jatkuvasti huonontunut oloni oli toista mieltä.
Jäin ensin lyhyelle sairaslomalle ja yritin takaisin töihin -kyllä se olo siitä työtä tekemällä tokenee. Mutta ei se toennut. Loppui maa jalkojen alta, eikä mikään enään minussa toiminut kunnolla.
Kova isku päähäni tuona helmikuisena aamuyöntuntina oli saanut minut voimaan huonosti.
Kun rehkin töissä , koko yläkroppani tulehtui ja jäädessäni seuraavalle sairaslomalle, ei enään vasen käteni noussut olkaani ylemmäs. Olin ihan avuton.

Kun pääsin magneetikuviin, löydöksenä oli välilevyn pullistuma, joka on oireillut siitä saakka.
Leikkauksen riskiä ei otettu, vaan aika on parantanut minut sellaiseen kuntoon, että voin yrittää takaisin työelämään.
Taakse jää pitkä jakso, jota en osaa sanoin kuvata. Mutta siinä on ollut mukana paljon tunnetta, kipua, turhautumista ja onnistumisiakin. Se aika on vaatinut perheeltäni pitkää pinnaa, minulta vielä enemmän. Jäädä pois työelämästä noin vain, ilman mitään ennakkovaroitusta. Niinkin voi käydä.
Suurin tunnekuohu tuli saatuani käteeni puolen vuoden yhtämittainen sairauslomalappu. Olenko minä näin sairas? Lopulta minulla on mennyt yli vuosi tottua siihen ajatukseen, että olen lopun ikääni kivulloinen.
Mutta hyviäkin puolia tästä kaikesta on. Olen saanut sekaisen unirytmini palautumaan normaaliksi. Kun kovimmat kivut hellittivät, sain nukuttua yöni heräämättä siihen ajatukseen, että olen myöhästynyt töistä. Pystyin nukkumaan rauhassa. Ja se jos mikä on kunnollista lääkettä.
Ja kaiken tuon turhautumisen ja tuskan olen saanut purettua tähän niin ihanaan luovuuteen, käsityöhön. Kun minulla on mielekästä työtä, olen voinut unohtaa sen kivun ja tunteen, että en ole töissä, kuten ikäiseni muutoin ovat.
Taakse jää aika jota olen aina kaivannut, olla kotona kun lapset ovat vielä mukana arjen touhuissamme. Vanhin lapsistammehan muutti vuosi sitten pois kotoa.

Huomenna aloitan samalla työnantajalla työkokeiluni lyhennetyllä työajalla. Uudesta työtehtävästäni minulla ei ole mitään käsitystä, mutta työ tekijäänsä neuvoo.
Blogini päivittyy jatkossakin, tämä on ollut minulle mukava paikka tutustua muihin käsillätekijöihin, sekä blogittajiin.

Tämän sairaskertomuksen päätteeksi laitetaan kisa käyntiin.
Tekstin väleihin ripottelin muutaman kuvan tästä käsitöihin liittyvästä työkalusta, jonka otin talteen joskus aiemmin mainitun vanhan tätini tavaroista.
Arvaa tai tiedä, mistä on kyse.
Työkalulla on mittaa 53 cm ja leveyttä 6 cm.
Jätä yhteystietosikin, jollei sinulla ole blogia.
Arvonnan suoritan, kunhan sen päätän loppuneeksi.

Ja nyt kaivamaan se pölyttynyt työkassi jostain. Siinä pitäisi roikkua mukana avain, että pääsen sisälle tehtaan tiloihin. Ja uudet housselitkin pitää vielä lyhentää. Jostain syystä työhousuni ovat kutistuneet, ei pahukset sopineetkaan enään jalkaani =) Kosteutta sisätiloissa ;)

32 kommenttia:

kangaskasa kirjoitti...

Toivon kovasti työniloa ja mahdollisuutta palata työmaailmaan jollain tavoin sekä jaksamista kaiken sen kanssa.

Minulla ei ole kyllä harmainta hajua työkalusta.

Katrir kirjoitti...

Kaikkea hyvää sinulle!

Eila kirjoitti...

Tsemppiä sinulle työmaailmaan palatessasi!
Oiskohan jonkinlainen karsta???

Maj kirjoitti...

Hyvää työnaloitusta. Mun veikkaus on, että kuvassa on jonkinlainen karsta?

AnneM kirjoitti...

oho, kun mulla oli myyräkuume, tulokset tuli vasta n. kaksi viikkoa testien ottamisen jälkeen... onneksi sitä ei voi toista kertaa saada, se kuume ja päänsärky oli kamalaa.
En minäkään kyllä tiedä tuosta välineestä :O
Tsemppiä työhön paluuseen.

KristiinaS kirjoitti...

Huh, se töihin menohan tulikin sitten nopeasti eteen. Tsemmpiä duuniin ja pidä pitkä kahvipaussi, kyllä se siitä sitten lähtee menemään. Toivon, että sulle sattuu kivat kaverit työpisteeseen.

Tuohan on ilmiselvä ryijyharja.

Matleena kirjoitti...

Sehän tuli lopulta nopeasti se sinun paluusi työelämään. Taitaa monenlaisia ajatuksia pyöriä päässäsi. Tsemppiä! Kyllä se siitä, kuten Manu aikoinaan sanoi! ;D

Joku karstahan tuo taitaa olla, mutta mitä sillä karstataan, sitä en kyllä tiedä. Pellava tuli mieleeni.

Niina kirjoitti...

Tuo sinun elämäsi kuulostaa selvitymistarinalta. Olet noussut tapahtuman yläpuolelle, olet selvinnyt siitä voittajana!!! Sinulla on mahtavat voimavarat itsessäsi!! Oletko huomannut?!!
Onnea siitä! Ja olen varma, että tulet onnistumaan työssäsi ihan hyvin, mitä se sitten onkin.
Iloista työnalotusta!!

Tuosta vempeleestä en kyllä tiedä, mutta sanotaan nyt että langanpätkien poistaja... =)

Anonyymi kirjoitti...

Työniloa kovasti toivottelen ja onneksi olet toipunut tuosta työtapaturmasta. Ja ihan mukava aloittaa tuolleen pehmeällä laskulla paluu työn pariin. Paljon olet saanut kaikkea kaunista aikaan sisällä ja ulkona. Toivottavasti ehdit tännekin jotain kirjoitella silloin tällöin. Ai niin tuo esine, kyllä se on karsta tai nukkaharja, tai en nyt mene vannomaan, mutta langanpätkistä päätellen. Vai liekö siinä revitty lumppulankoja uudelleen kehrättäväksi...Hyvää syksyn jatkoa :)...tv. selma

Rusina kirjoitti...

Toivottavasti kroppa kestää taas työtä. Pidän peukkuja täällä.

Ehdottelisin myös karstaa... ainakin se on sen näköinen... isonlainen tosin.

eija kirjoitti...

Onnea työrintamalle, työkalusta sanoisin, joko karsta tai nukkaharja ;D

Talutin kirjoitti...

Toivottavasti kaikki menee töissä hyvin. Ja työniloa kovasti ;)

Justiinsa eilen päivällä mietinkin sinua, että täytyisikö kutsua sinut kahville :D

Tuosta työvälineestä ei kyllä ole harmainta aavistustakaan, mutta eiköhän sekin selviä!

Anu kirjoitti...

Voimia sinulle!
Mutta mikä harja tuo on..ei hajuakaaan..

Vuokko kirjoitti...

Työniloa sulle!
Ehdotan myös karstaa, mummullani olen samanlaisen nähnyt.

Villanne kirjoitti...

Mukavaa työnaloitusta sinulle ja voimia myös jaksamiseen. Onhan se muutos päivärytmiin pitkän sairasloman jälkeen.

Veikkaan karstansukuiseksi työkaluksi.

Eija kirjoitti...

Onnea vain työhönpaluuseen ja muutenkin. En osaa sanoa työkalusta, jossain olen tainnut sellaisen nähdäkin, mutta eipa tule mieleen.

AnniKainen kirjoitti...

Ohhoh, onpas kurja juttu tuo tapaturma. Onnea, menestystä ja työniloa tuleville päiville!

Olisko jonkin sortin karsta?

Marja kirjoitti...

Joku karstan oloinen tuo näyttäisi olevan. Voihan se olla joku harjakin ;) Parempaa en tähän keksinyt.

Anonyymi kirjoitti...

Paljon voimahaleja työhön, reipas sairaslomalainen olet ollut, ihailee. Tuo vehje on karttu eli villoja karstataan sillä tai sitten, siinä arvaus. Maara

möhönasu kirjoitti...

Työniloa sinulle :)

Jonkinlaiseksi karstaksi minä tuota ajattelisin....

Kati kirjoitti...

Oikein hyvää ensimmäistä työpäivää sinulle! Kovin on samanmoiset tunnot olleet sinulla kuin minullakin tässä sairastaessa. Elämä kuitenkin voittaa ja asiat lutviintuvat ajallaan, kuten nyt saa huomata. Älä vain liialti rehki heti alkuun, ettei tule ongelmia. Ja näinhän sitä tosiaan sanotaan, että työ tekijäänsä opettaa. Ja tuohon arvontaan pitää tietenkin osallistua ja tuuriaan koettaa. Ekana tuosta tuli mieleen karsta, mutta sitten rupesin miettimään, että kun se on noin iso, että oisko sillä työstetty pellavaa??? Taisi mennä metsään ja pahasti, mutta onpahan kokeiltu.

Päivikki kirjoitti...

Voimia ja rohkeutta töihin siirtymiseen!
Tuo vempain on karsta, jolla karstataan pellavaa tai villaa.

JaanaV kirjoitti...

No, ilmiselvä samettilautahan se siinä. Tuolla työvälinettä siis käytetään sametin ja muiden nukallisten kankaiden silityksessä, jotta nukka ei lytistyisi.

Onnea työelämään!

(ps. Jätä minut pois arvonnasta. Olen tehnyt päätöksen, että en osallistu arvontoja enkä myöskään niitä järjestä, mutta en malttanut olla vastaamatta tuohon kysymykseen ;P)

Hanza kirjoitti...

Oikein paljon voimia sinulle, kun siirryt taas pikkuhiljaa työelämään! Toivottavasti kaikki menee hyvin. Otat vain alkuun rauhallisesti.

Karstahan tuo vehje on.

Päivi kirjoitti...

karsta?!??
Tsemppiä ja työniloa.

Anonyymi kirjoitti...

Onneksi olet toipunut työtapaturmasta, työniloa jatkossa toivottelen.
Tuo työkalu on hieman suuri karstaksi, niin että eipä ole harmainta aavistustakaan mikä lienee... tv. anki

Maija kirjoitti...

Työn iloa! Alussa väsyttää.

Mammalla oli tuollainen. En muista nimeä. Joku karsta. Riivitään pellavasta kuidun osia pois. Ehkä.

Pirena kirjoitti...

Pellavan käsittelyyn minäkin tuon laittaisin, vaikka en ole ikinä luonnossa nähnyt. Siis vedellään pellavanippuja tuosta läpi, niinkuin karstattaisiin.
Työniloa myös minulta. Sulla on kyllä tosi mielenkiintoinen blogi. Nyt on vaan jäänyt blogien seuraaminen vähemmälle, kun olen hurahtanut kehräämiseen ja tosi pahasti.

Megi kirjoitti...

No mutta häkilähän tuo on. Pellavan käsittelyssä käytetään. Näin valistaa ainakin Koiramäen talossa eli Mauri Kunnas jota tulee paljon luettua iltasaduksi jälkikasvulle.

Työn iloa sinulle sekä terveyttä koko perheelle. Itsekin palasin hiljattain työhön pidemmän "kotoilu" rupeaman jälkeen, joten tunnelmat ovat tuoreessa muistissa.

Nana kirjoitti...

Voimia, jaksamista ja työn iloa!!

Kuvan vekotin on minulle vieras, mutta ehdottaisin minäkin karstaa... ehkäpä "paluu langasta takaisin villaksi, muttei lampaaksi" -karsta :D

Tupuna kirjoitti...

Hyvää perjantai-iltaa :)
Karstahan siinä köllöttelee :)

TeSa kirjoitti...

Kiitos teille ihan kaikille tsemppauksesta. Viikko on ollut vauhdikas ja paljon olen oppinut uutta.
Arvonnan suoritan tänään. Ehtii vielä osallistumaan.