Tää lähtee töihin...

Kiitos teille kaikille meitä kannustaneille.
Tänään on selvinnyt monta asiaa. Olen istunut kolmella eri lääkäriasemalla ja ollut taksina vuoroon kaikille.
Tyttärellä on myyräkuume, mutta onneksi lievä. Voisin tosiaan mennä laittamaan myyränkoloihin jokusen valkosipulin ja toivottaa myyrät tervemenneiksi naapuritontille. Tänään on hiukan jo hymyäkin näkynyt tytön kasvoilla, kyllä se tauti siitä tokenee kuumehtimalla.

Miäs on käynyt sairaalassa leikkaavan lääkärin jutuilla, toipuminen on lähtenyt hyvin käyntiin. Jes! Mutta kaupungissa käynti ottikin niin voimille, että kotiin palasi ihan nuutunut miäs.

Illalla ehdin vielä viemään nuoremman taekwondoharjoituksiin ja tapaamaan ystäväni. Hei vaan kyläpaikkaani.

Omia aisioitani en sitten ole ehtinyt paljon miettimäänkään, vaikka suuren muutoksen se tuokin päivääni. Kaiken tämän sairastelun keskeltä lähden huomenaamuna töihin. Jäk!
Aamulla soitin tehtaalle ja kyselin työasioideni järjestymisestä.
Olen pyrkinyt pitämään tämän blogin sairauskertomusvapaana, mutta nyt hiukan palaan menneeseen ja siihen miksi olen ollut sairauslomalla.
Satutin itseni töissä helmikuussa -07, aamuyöstä neljän aikaan. Sitkeänä sissinä jatkoin työpäiväni loppuun ja olin vielä seuraavankin yön töissä. Oloni oli aika hutera ja tein työnjohdolle ilmoituksen tapahtuneesta. Itsestäni se tuntui sillä hetkellä varsin vähäpätöiseltä, mutta jatkuvasti huonontunut oloni oli toista mieltä.
Jäin ensin lyhyelle sairaslomalle ja yritin takaisin töihin -kyllä se olo siitä työtä tekemällä tokenee. Mutta ei se toennut. Loppui maa jalkojen alta, eikä mikään enään minussa toiminut kunnolla.
Kova isku päähäni tuona helmikuisena aamuyöntuntina oli saanut minut voimaan huonosti.
Kun rehkin töissä , koko yläkroppani tulehtui ja jäädessäni seuraavalle sairaslomalle, ei enään vasen käteni noussut olkaani ylemmäs. Olin ihan avuton.

Kun pääsin magneetikuviin, löydöksenä oli välilevyn pullistuma, joka on oireillut siitä saakka.
Leikkauksen riskiä ei otettu, vaan aika on parantanut minut sellaiseen kuntoon, että voin yrittää takaisin työelämään.
Taakse jää pitkä jakso, jota en osaa sanoin kuvata. Mutta siinä on ollut mukana paljon tunnetta, kipua, turhautumista ja onnistumisiakin. Se aika on vaatinut perheeltäni pitkää pinnaa, minulta vielä enemmän. Jäädä pois työelämästä noin vain, ilman mitään ennakkovaroitusta. Niinkin voi käydä.
Suurin tunnekuohu tuli saatuani käteeni puolen vuoden yhtämittainen sairauslomalappu. Olenko minä näin sairas? Lopulta minulla on mennyt yli vuosi tottua siihen ajatukseen, että olen lopun ikääni kivulloinen.
Mutta hyviäkin puolia tästä kaikesta on. Olen saanut sekaisen unirytmini palautumaan normaaliksi. Kun kovimmat kivut hellittivät, sain nukuttua yöni heräämättä siihen ajatukseen, että olen myöhästynyt töistä. Pystyin nukkumaan rauhassa. Ja se jos mikä on kunnollista lääkettä.
Ja kaiken tuon turhautumisen ja tuskan olen saanut purettua tähän niin ihanaan luovuuteen, käsityöhön. Kun minulla on mielekästä työtä, olen voinut unohtaa sen kivun ja tunteen, että en ole töissä, kuten ikäiseni muutoin ovat.
Taakse jää aika jota olen aina kaivannut, olla kotona kun lapset ovat vielä mukana arjen touhuissamme. Vanhin lapsistammehan muutti vuosi sitten pois kotoa.

Huomenna aloitan samalla työnantajalla työkokeiluni lyhennetyllä työajalla. Uudesta työtehtävästäni minulla ei ole mitään käsitystä, mutta työ tekijäänsä neuvoo.
Blogini päivittyy jatkossakin, tämä on ollut minulle mukava paikka tutustua muihin käsillätekijöihin, sekä blogittajiin.

Tämän sairaskertomuksen päätteeksi laitetaan kisa käyntiin.
Tekstin väleihin ripottelin muutaman kuvan tästä käsitöihin liittyvästä työkalusta, jonka otin talteen joskus aiemmin mainitun vanhan tätini tavaroista.
Arvaa tai tiedä, mistä on kyse.
Työkalulla on mittaa 53 cm ja leveyttä 6 cm.
Jätä yhteystietosikin, jollei sinulla ole blogia.
Arvonnan suoritan, kunhan sen päätän loppuneeksi.

Ja nyt kaivamaan se pölyttynyt työkassi jostain. Siinä pitäisi roikkua mukana avain, että pääsen sisälle tehtaan tiloihin. Ja uudet housselitkin pitää vielä lyhentää. Jostain syystä työhousuni ovat kutistuneet, ei pahukset sopineetkaan enään jalkaani =) Kosteutta sisätiloissa ;)