Omaishoitaja?

Viivähdin pitkään ulkona siistien kuistia aina vain syksyisemmäksi ja samalla " ulkoilluttaen " eilen sairaalasta kotiutunutta miästäni. Yksin en arvaa päästää miästä mäkeen ja pihaa pidemmälle.
Kasvojen alueen leikkaus on turvonnuttanut miähen naamaa kuin uransa lopettaneet tamperelaisen jääkiekkolijan. Siis, aika muodoton. Kuuden viikon sairausloma leikkaavalta lääkäriltä ja sitten katsellaan jatkot.
Olemme jälleen yhdessä sairauslomalla, vaikka minun oman lomani piti loppua jo syyskuun alussa. Sitä on vain pidennetty, ennenkuin saavat työpaikaltani minulle sopivan työpisteen järjestettyä.
Kiertelimme yhdessä piha -aluetta hiljaksiin, myyrät ovat alkaneet tekemään jo pahojaan. Valtavasti reikiä nurmialueilla, sekä kukkamaiden reunamilla. On kuulemma tulossa myyrätalvi. Se taas tietää keväällä isoja kyyneleitä, paljon korjausta ja kukkien uusimista. Plääh!
Mitähän kivaa tuonne myyränkoloihin menisin upottamaan? Vai huudanko sinne jotain vähemmän maireeta?
Odotan tulevalta talvelta kunnollista lumitalvea. Monen monituisen monsuunisateisen talven jälkeen on hiukan vaikea uskoa kunnolliseen pakkaseen, lumihankiin ja kuulaaseen tähtitaivaaseen. Tulisipa kunnollisen hanget, rapsakat pakkaset, eikä mitään vesiloskaa.
Psst, sitä lumisadetta ei tarvitse tulla vielä seuraavan kuuden viikon aikana, lumikola ei ole minun kaverini.
Tässä on pitänyt miettiä näitä tulevien päivien tapahtumia. Omalla autolla kulkeminen on ainoa vaihtoehto päästä täältä kulkemaan ja tulevalle viikolle on miähelle varattu kaksi uutta kontrolliaikaa eri lääkärille. Pysyisi taudit pois minusta. Eikä tätä vyyhtiä helpota tuo tyttären useamman päivän jatkunut kova kuumeilu. Heti huomenaamuna pitää saada hänelle lääkärinaika, terveyskeskuksen pitkiin jonoihin ei ole intoa lähteä sairastamaan.
Nuorimmainen vahtikin sisartaan, kun minä olin ulkoilemassa miähen kanssa. Ei mikään ykkösluokan syysloma lapsillamme.
Kuistilla asettelin pödälle kukkia, kynttilälyhdyn ja seinälle ne paljon etsimäni luistimet.
Kuka ei vielä ole nähnyt sitä ihanaa sisutuskirjaa, Jul huset- vai mikä se oli, jossa luetuimman sivun kohdalta pongahtaa näkösälle vanhat, kauniisti kuluneet kaunoluistimet? Sain selata tuon kirjan paikallisessa sisustuskaupassa ja ihastuin näkymään heti. Kyselin monesta paikkaa vanhoja luistimia, juu ja ei, hokkarit ei käy. Lopulta viikolla tytär nämä pongasi kirpparilta eurolla. En laittanut näitä oveen, ettei ikkuna hajoa, tuuli kun paiskoo kranssejakin.
Hain muutaman marjovan katajanoksan pehmentämään seinää ja yläpuolelle nostin eilen pujottelemani humalakranssin. Humala kyllä punoo itse itsensä ympärille napakan letin. Minä vain lisäilin muutaman oksan mukaan ja kieputin rautalankaa sidokseksi. Käytin Seinäjoen messuilta ostamani oranssit puuhelmet rautalankasidoksissa.
Oveen tein " hapettuneesta " laudanpätkästä taulun. Kiinitin muutaman tekemäni keramiikkasydämmen, pitsinauhaa ja ruosteista rautalankaa.
Kynttilänauhoja ei asennettu vielä. Mutta tavallisia kynttilöitä poltellaan ja lisäillään jo palaneiden tilalle.
Olen minä neulonutkin paljon piilosilmukoita. Ja miettinyt mahdollisuuttani päästä mukaan tuonne Novitan 80 -vuotisjuhliinkin. Sinne on ilmottautumisaikaa vielä jäljellä, mutta sen kutsussa mainitun lilan asusteen mietintä on vieläkin menossa. Ehkä se loppukiire ennen juhlapäivää saa minutkin reipastumaan.