Lahjakasseissa oli muutama kerä puuvillalankaa ja virkkauskoukku, kuten Miljallakin.
Kerroin tytöille, että lankakeriin kuuluu oppitunti. Kunhan olimme syöneet ja miähet lähtivät autoremonttia tekemään, otimme hyvän asennon. Siitä se sitten lähti.
Kädestä pitäen opettaminen. Asian kertaaminen, uudestaan ja uudestaan. Kuinka saadaan kaksi kättä toimimaan yhteen ja niiden välissä koukku ja lanka?
Kun tehdään yhdessä se näkyy ja tuntuu. Itsensä kehittäminen on kiinnostavaa ja saattaa löytää itsestään uusia hermopäitä 😄
Venla otti lunkisti ja keskittyi vieressäni. Kerroin silmukoiden nimet, kuinka ne aloitetaan ja mikä tärkeintä, kuinka se työväline on kädessä. Nyt opettelimme kiinteitä silmukoita ja ketjusilmukkaa.
Vanessa oppi myös hienosti. Nuorimman kohdalla olin hiukan skeptinen, että miten tyttö jaksaa keskittyä uuden oppimiseen. Voi aikoja, voi muistoja. Kun minähän virkkasin jo ennen koulun aloittamista.
Katsokaa miten keskittyneet ilmeet. Lanka on löysäkierteistä, joten jo siinä on oma haasteensa.
Minä kun opetan, näytän ja purkaan sen, itse pitää tehdä omalla käsialalla.
Kuinka se työ otetaan käteen, mihin se lanka pujotellaan? Ote oli molemmilla hyvä.
Välillä otti koville, mutta otti se tyttärelläkin, saatesanoilla. Hänkään ei ole virkannut sitten lapsuuden. Ei ole tarvinnut, kun minä virkkaan. Sitoutin kuitenkin tyttöjen äidit tähän hommaan, kun välimatkat on niin pitkät.
Työ kulki välillä minulle ja taas päästiin jatkamaan. Hyvinhän nuo osaavat.
Välillä on hyvä laittaa kässy sivuun ja tehdä jotain muuta. Lahjapussista löytyi myös värityskirjat ja -värit.
WA-ryhmän kautta voimme vaihtaa kuulumisia. Mummi ja tytöt-ryhmässä on nyt kyselty useamman kerran, puranko vai jatkanko? Suosittelen purkamaan, kun kerroksen lopussa on jäänyt viimeinen kiinteäsilmukka tekemättä ja kappale alkaa kaventumaan.
Näistä kappaleista jo näkee, että asiaan on paneuduttu ja virkkauksen ilo saa vallan.
Yksi virkkaa omassa sängyssään ja kertoi, että tuntuu ihan mummilta 😁
Rakkaat tehotytöt!
Terhi
