Työtä, työtä, työtä

Olen lueskellut muutamista blogeista teidän työhistoriaa. Sehän sai minutkin miettimään ja muistelemaan missä ja milloin olen oman työelämäni aloittanut. Minun iässäni veroja maksettiin pitkälle yli 20 ikävuoden (23v) ennen kuin niistä on alkanut kerääntymään eläkettä omaan laskuriin. Tätä ennen ehdin työskentelemään jo peruskouluiässä siivouksen parissa, lastenhoidossa, katukeittiöissä, ammattikouluvuosina rakennuksilla ja maataloudessa omassa yrityksessä 18-vuotiaasta alkaen. 

Maatalouden töihin opin sain tekemällä ja olemalla mukana jokaisessa työssä eri vuodenaikoina. Lypsykarjan kanssa ei paljon lomailtu, jos ei saanut kunnallista lomittajaa tai sisartani apuun. Emme kuuluneet lomitusrinkiin, jolloin lomat tai vapaat olisivat olleet useammin. Silloin tehtiin töitä. 

Lypsykarjan aikoihin siirryin vieraan palvelukseen tilan ulkopuolelle elektroniikkatyöntekijäksi, mutta tilan työt hoidettiin miähen apuna aina kun omilta työvuoroilta oltiin kotona. Näihin aikoihin meille syntyi kaksi lasta, -88 ja -91. He olivat alusta alkaen mukana askareissa ensin vaunuissa, sitten rattaissa ja lopulta, tyttären sanoin, heitteillä 😂 Aina kuitenkin läsnä ja apuna, kun siihen kykenivät.

-96 navetta tyhjeni ja seuraavana vuonna syntyi kolmas lapsi. Hänen ollessaan vuoden ikäinen sain töitä rengastehtaalta, jossa tein ensin viikkotuntini kolmessa työpäivässä, eli pitkää päivää. Jossain vaiheessa siirryin viisvuoroon, jota tein 11-vuotta, aina tapaturmaani asti.

Pitkän sairauslomani jälkeen pääsin työkokeiluun ensin lyhyillä työpäivillä läheiselle kasvihuoneelle. Tällä puolella tein useamman vuoden, mutta oli aika tehdä jotain muuta joten lähdin opiskelemaan lasialaa. Lasipuolen ohjaajana olen toiminut eri opistoilla jo reilun kymmenen vuotta. 

Lisää opintoja suoritin, kun pääsin opiskelemaan kädentaitojen ohjausta. En saanut vielä valmistumispapereita käteeni, kun olin jo taas menossa kohti uutta. 

Metalliala, kylmäteollisuus, päättyi kohdaltani viime kesänä, kun yritys laittoi  väkeä pois velkasaneerauksen vuoksi. 

Työ josta jouduin luopumaan oli minulle aikamoinen mankeli, ystäväni ja työkaverini sanoin. Minun on ollut pakko myöntää itselleni menneen talven aikana monta kertaa, että olen ollut uupunut, masentunut ja minua ei kiinnosta. 

Työkkärin kautta olen saanut yhden soiton ja kerran olen aktivoitunut. Muutama viikko sitten kävin oikein istumaan nokikkain ja tietoni päivitettiin. Joudunhan minä olemaan taas aktiivinen, kun aika on, mutta olen minä ollut mielestäni ihan reippaalla asenteella liikenteessä, kun on taas se minun normaali, kolme työsopimusta pöytälaatikossa. 

Elokuusta alkaen olen tehnyt henkilökohtaisen avustajan töitä, helmikuussa sain lisää tunteja toisesta firmasta ja kolmas soppari on iltatyöohjaaja. 

Kun tässä suhaan paikasta toiseen, mietin onko tämä minun juttuni, vai vieläkö otan uuden suunnan. Pitkää koulutusta en suunnittele, jos ollenkaan. Tällä kertaa olen saanut hiljaisen ja ajoittain verkkaisen työtahdin, asiakkaan tahtiin. On päiviä, pitkiäkin, kun tulen kotiin, enkä jaksa yhtään enempää. Onneksi päivät ovat jo valoisia ja kasvukausi odottaa nurkan takana.

Terhi

Kevät

Kasvarin kevät on jo otettu vastaan. Ostimme 10 narssupurkkia ihan nuppuisina, jotka vietiin heti kasvariin. Siellä ne ottivat kasvupyrähdyksen, kun todella kylmät yöt viipyivät täällä. 

On kiva etsiä ne tutut vanhat koristeet esiin vuosi toisensa jälkeen ja päättää, että nämä riittää. 

Kun kaiken asettelee uudella tavalla, ne näyttävät kivasti erilaiselta, vaikka mitään ei ole muutettu. 

Vanhassa kasvarissa on monta tasoa ja pöytää johon voin laittaa erilasien asetelman. Hyödyntää vanhoja työkalulaatikoita ja nähdä asiat eri tavalla. 

Suurin osa näistäkin koristeita on koristanut kotiamme.

Ruoseiset kuvat löytöjä kukkakaupan valikoimista. 

Nämä vaakut olen ostanut vuosikymmeniä sitten poistokorista, kun jalustimet ovat rikki. Hyvin pysyvät pystyssä, kun nojaillaan tynnyrin kylkeen =)

UUPS!

Pyysin saada pitkiä pajunoksia ja niitähän sitten sainkin valtavan kimpun. Näille oksille saatiin ripustettua virkatut koristeet. 

Nämäkin ovat olleet välillä innostukseni mukaan kuistilla pajunoksissa tai sitten piilossa säilytyslaatikoissa.

Kivasti on värit langoissa pysyneet ja kaikinpuolin ehjinä ovat olleet.

Luutu-Hiltu

Tälle voisi jo nostaa kevätmaljan ihan vain ikääntymisen johdosta!

Vielä joutuu odottamaan ilmojen lämpiämistä kasvatusta varten, mutta näillä voi ilahduttaa itseään ja lukijoita ennen viherrystä.

Keramiikkaa

Aurinkoisia päiviä juuri sinulle 💓

Terhi

Maakotka

Hellurei, se on kesäaika taas! Kuukausikin vaihtuu tuota pikaa tiistaina ja kevät tulla pörrää lämpöisin puhalluksin. Kiirettä on pitänyt ja vauhti sen kuin kiihtyy. Olen alkuillasta yrittänyt tallentaa komeita reposia, mutta kamerani säädöt ovat olleet ihan mutkalla. Vain vihreitä aaltoja näkyvissä. Ihailin somen kuvatulvaa upeista leimuista, värien loistosta ja siitä, että moni oli suunnannut katseensa taivaalle, vaikka paljaalla silmällä ei revontulia kunnolla näkynyt. Tallennuslaitteen tarkka linssi huomaa paljon ihmissilmää paremmin monta asiaa. Tosin yhdellä kuvausyrittämällä kodin päällä oli upea pitkä revontulien ketju, mutta värit eivät näkyneet.  

Kaksi asiaa olisi kiva oppia. Tai noh, olisi montakin asiaa mitä pitäisi opetella, mutta jos nyt pysytään aiheessa niin tähtitaivas. Taivaankantta tähdittää moni kuvio, josta minulla ei ole mitään käsitystä. Tähdistö näkyy upeasti kirkkaalla ilmalla kauas kaukaisuuteen asti muodostaen kuvioita luettavaksi ja luetteloitavaksi.

Minulle ne tukkivat muistoja menneistä jo ajasta pois lähteneistä.

Toinen oppimisen aihe on linnut ja niiden lauluäänet. Tämä upea lintu laskeutui pellollemme 15.3. saaden minutkin pihalle kännyni kanssa.

Kyseessä on maakotka, jonka sain videoitua. Aikansa kaarreltuaan se poistui saalistamaan toisaalle. 

Muuttolinnuista olen pongannut hanhilaumat, jotka mennä vipattavat kohti pohjoista. Heipä, hei. Sinne vaan, ei tarvi pysähtyä näille huudeille!

Terhi

Kirjansidontaa

Minulla on ollut jokinlainen päivitysjumi, vaikka ei sitä kyllä päivitystahdista huomaa. Kun tekee paljon, jää jokin päivitys odottamaan ihan liian kauan. Joten nyt on aika kirjata muistiin marraskuun puoliväli, vuosi 2024. Samana viikonloppuna oli paljon tapahtumia ja menoja, joista piti tehdä valinta. Helpoin oli jättää väliin Pirkkahallin käsityömessut. Eikä edes ottanut sydämestä kovin paljon 😂 koska perjantai-iltana kävimme katsomassa kiakko-ottelun Tappara vst. Ilves.

Samana iltana minulla oli ensimmäinen kurssikokoontuminen Tampereen Sampolassa, mutta olin sopinut kurssinvetäjän, Eija Toivion kanssa, että teen kotona omatoimisesti alustavat työvaiheet, joten yhden illan väliin jääminen ei hidastaisi oman kirjani valmistumista. Miäs vei minut pelin jälkeen nuoremman pojan perheen luo yöksi ja aamulla sain kyydin kurssipaikalle hieman ennen muiden kurssilaisten saapumista, että sain heidät kirittyä kiinni. 

Kotona olin esivalmistellut kirjani sivut valmiiksi nipuiksi. Oli kiva valita papereita, silitellä ryppyisiä. Tein kotona pientä inventaariota mitä voisin ja ehtisin yhden päivän aikana käyttää, mutta niinhän siinä kävi, että en ottanut läheskään kaikkea esiin. Materiaa on paljon ja on tietysti kiva valita paljosta. 

Sain tehtyä kannet kirjaani. Naskalilla tehtiin reiät sekä kansiin, että välilehtiin kirjansitomista varten.

Hyödynsin vanhoja kirpparipitsejä kirjan sulkemiseen.

Kauniit kuviopaperit Nannan Paperi ja Helmi, Ikaalinen. 

Vanha karttamme jouti jo askarteluun. Tämä oli vuosikymmenien aikana ihan haperoitunut ja taitteeltaan rikkoontunut. Saattoi siinä olla jotain mainintaa ruokailusta ja likaisista sormenjäljistä, muistoja kaikilta matkoilta ennen navigaattoria. 

Kotiseutu 💓

Tähän kirjaan halusin väriä origamipaperista, joka oli niin kippurassa ja taitteellaan hankala käsitellä, että silitin ne auki. 

Vanhoja nuottivihkoja.

Helmikoristeita ja taidekuvakirjan sivuja.

Lisää tyhjää tilaa omille mietteille ja muistiinpanoille.

Paljetteja ja helmiä.

Perhonen

Kimaltava glitteritapetti, jämiä pirtin seinästä.

Tyhjiä taskuja

Suljettu kirja. 

Vasemmalla on ensimmäinen tekemäni kirjansidontatyö, oikealla viime syksynä valmistunut.

Tällaiset itse tehdyt kirjat ovat valtavan ihastuttavia, kuin matka menneisyyteen. Sen sisällön voi itse päättää, mitä sinne tallentaa ja kuinka paljon innostaa koristamaan. Kirja on kuin tämä seinä, jossa on minun lapsuuden kerhoaskarteluja, lasten töitä ja muistoja menneestä.

Terhi