Kevät

Kasvarin kevät on jo otettu vastaan. Ostimme 10 narssupurkkia ihan nuppuisina, jotka vietiin heti kasvariin. Siellä ne ottivat kasvupyrähdyksen, kun todella kylmät yöt viipyivät täällä. 

On kiva etsiä ne tutut vanhat koristeet esiin vuosi toisensa jälkeen ja päättää, että nämä riittää. 

Kun kaiken asettelee uudella tavalla, ne näyttävät kivasti erilaiselta, vaikka mitään ei ole muutettu. 

Vanhassa kasvarissa on monta tasoa ja pöytää johon voin laittaa erilasien asetelman. Hyödyntää vanhoja työkalulaatikoita ja nähdä asiat eri tavalla. 

Suurin osa näistäkin koristeita on koristanut kotiamme.

Ruoseiset kuvat löytöjä kukkakaupan valikoimista. 

Nämä vaakut olen ostanut vuosikymmeniä sitten poistokorista, kun jalustimet ovat rikki. Hyvin pysyvät pystyssä, kun nojaillaan tynnyrin kylkeen =)

UUPS!

Pyysin saada pitkiä pajunoksia ja niitähän sitten sainkin valtavan kimpun. Näille oksille saatiin ripustettua virkatut koristeet. 

Nämäkin ovat olleet välillä innostukseni mukaan kuistilla pajunoksissa tai sitten piilossa säilytyslaatikoissa.

Kivasti on värit langoissa pysyneet ja kaikinpuolin ehjinä ovat olleet.

Luutu-Hiltu

Tälle voisi jo nostaa kevätmaljan ihan vain ikääntymisen johdosta!

Vielä joutuu odottamaan ilmojen lämpiämistä kasvatusta varten, mutta näillä voi ilahduttaa itseään ja lukijoita ennen viherrystä.

Keramiikkaa

Aurinkoisia päiviä juuri sinulle 💓

Terhi

Maakotka

Hellurei, se on kesäaika taas! Kuukausikin vaihtuu tuota pikaa tiistaina ja kevät tulla pörrää lämpöisin puhalluksin. Kiirettä on pitänyt ja vauhti sen kuin kiihtyy. Olen alkuillasta yrittänyt tallentaa komeita reposia, mutta kamerani säädöt ovat olleet ihan mutkalla. Vain vihreitä aaltoja näkyvissä. Ihailin somen kuvatulvaa upeista leimuista, värien loistosta ja siitä, että moni oli suunnannut katseensa taivaalle, vaikka paljaalla silmällä ei revontulia kunnolla näkynyt. Tallennuslaitteen tarkka linssi huomaa paljon ihmissilmää paremmin monta asiaa. Tosin yhdellä kuvausyrittämällä kodin päällä oli upea pitkä revontulien ketju, mutta värit eivät näkyneet.  

Kaksi asiaa olisi kiva oppia. Tai noh, olisi montakin asiaa mitä pitäisi opetella, mutta jos nyt pysytään aiheessa niin tähtitaivas. Taivaankantta tähdittää moni kuvio, josta minulla ei ole mitään käsitystä. Tähdistö näkyy upeasti kirkkaalla ilmalla kauas kaukaisuuteen asti muodostaen kuvioita luettavaksi ja luetteloitavaksi.

Minulle ne tukkivat muistoja menneistä jo ajasta pois lähteneistä.

Toinen oppimisen aihe on linnut ja niiden lauluäänet. Tämä upea lintu laskeutui pellollemme 15.3. saaden minutkin pihalle kännyni kanssa.

Kyseessä on maakotka, jonka sain videoitua. Aikansa kaarreltuaan se poistui saalistamaan toisaalle. 

Muuttolinnuista olen pongannut hanhilaumat, jotka mennä vipattavat kohti pohjoista. Heipä, hei. Sinne vaan, ei tarvi pysähtyä näille huudeille!

Terhi

Kirjansidontaa

Minulla on ollut jokinlainen päivitysjumi, vaikka ei sitä kyllä päivitystahdista huomaa. Kun tekee paljon, jää jokin päivitys odottamaan ihan liian kauan. Joten nyt on aika kirjata muistiin marraskuun puoliväli, vuosi 2024. Samana viikonloppuna oli paljon tapahtumia ja menoja, joista piti tehdä valinta. Helpoin oli jättää väliin Pirkkahallin käsityömessut. Eikä edes ottanut sydämestä kovin paljon 😂 koska perjantai-iltana kävimme katsomassa kiakko-ottelun Tappara vst. Ilves.

Samana iltana minulla oli ensimmäinen kurssikokoontuminen Tampereen Sampolassa, mutta olin sopinut kurssinvetäjän, Eija Toivion kanssa, että teen kotona omatoimisesti alustavat työvaiheet, joten yhden illan väliin jääminen ei hidastaisi oman kirjani valmistumista. Miäs vei minut pelin jälkeen nuoremman pojan perheen luo yöksi ja aamulla sain kyydin kurssipaikalle hieman ennen muiden kurssilaisten saapumista, että sain heidät kirittyä kiinni. 

Kotona olin esivalmistellut kirjani sivut valmiiksi nipuiksi. Oli kiva valita papereita, silitellä ryppyisiä. Tein kotona pientä inventaariota mitä voisin ja ehtisin yhden päivän aikana käyttää, mutta niinhän siinä kävi, että en ottanut läheskään kaikkea esiin. Materiaa on paljon ja on tietysti kiva valita paljosta. 

Sain tehtyä kannet kirjaani. Naskalilla tehtiin reiät sekä kansiin, että välilehtiin kirjansitomista varten.

Hyödynsin vanhoja kirpparipitsejä kirjan sulkemiseen.

Kauniit kuviopaperit Nannan Paperi ja Helmi, Ikaalinen. 

Vanha karttamme jouti jo askarteluun. Tämä oli vuosikymmenien aikana ihan haperoitunut ja taitteeltaan rikkoontunut. Saattoi siinä olla jotain mainintaa ruokailusta ja likaisista sormenjäljistä, muistoja kaikilta matkoilta ennen navigaattoria. 

Kotiseutu 💓

Tähän kirjaan halusin väriä origamipaperista, joka oli niin kippurassa ja taitteellaan hankala käsitellä, että silitin ne auki. 

Vanhoja nuottivihkoja.

Helmikoristeita ja taidekuvakirjan sivuja.

Lisää tyhjää tilaa omille mietteille ja muistiinpanoille.

Paljetteja ja helmiä.

Perhonen

Kimaltava glitteritapetti, jämiä pirtin seinästä.

Tyhjiä taskuja

Suljettu kirja. 

Vasemmalla on ensimmäinen tekemäni kirjansidontatyö, oikealla viime syksynä valmistunut.

Tällaiset itse tehdyt kirjat ovat valtavan ihastuttavia, kuin matka menneisyyteen. Sen sisällön voi itse päättää, mitä sinne tallentaa ja kuinka paljon innostaa koristamaan. Kirja on kuin tämä seinä, jossa on minun lapsuuden kerhoaskarteluja, lasten töitä ja muistoja menneestä.

Terhi

Myllykoski

 Hurjaa miten monta testineuletta olenkin saanut ja voinut tehdä viime syksyn jälkeen! Tämä on 14. ja vielä on jäljellä tämä yksi talvikuukausi ja senkin jälkeen voi jo ennakoida seuraavaa talvea. Olen ollut onnekas voidessani tehdä kaikkea kaunista, niin ettei oma huono olo ja ahdistus ota niskaotetta. Toki teen myös työpäiviä, pitkiäkin, mutta aina on aikaa muutamalle silmukalle.

Tämän kauniin kaarrokeneuleen on suunnitellut Mirja Heikkilä, VillaUnelmia. Tässä neuleessa on kaikki kohdillaan. Hihojen ja helman kuviot täydentävät kauniisti kaarrokkeen osuutta ja Lettlopin värikartta on ihan mielettömän kattava, josta voisin käyttää lähes mitä väriä vaan, kunhan se ei ole sinistä.

Halusin tähän syksyisen sävyn, kauniin meleeratun ruskean 0053, aprikoosin 1704 ja valkoisen 0051.

Joustimissa kivat pienet palmikot, kuin kosken pyörteet. Ohje on tulossa myyntiin VillaUnelmia sivustolle tai sitten uuteen kirjaan, joka ilmestyy syksyllä. 

Tässäkin neuleessa voisi leikitellä väreillä, kokeilla erilaisia yhdistelmiä. Kun näen ensimmäiset kuvat mallineuleesta, minulla on heti vahva visio millä väreillä aion sen neuloa. Hyvin harvoin olen muuttanut väriä tai värijärjestystä.

Näissä isommissa neuleissa olen pysynyt hyvin päätöksessäni, että en osta kuin puuttuvan kerän tai pari. Muuten ne pitää löytyä omasta varastostani. 

Kohta se hupenee jälleen, kun saan seuraavan ohjeen sähköpostiin. Tein jo värivalinnan, kun sain tietää kuinka paljon mitäkin väriä varaan kuvioita varten. Onhan tämä vähän itsensäkin haastamista olla ostamatta mitään, pysyä lujana ja päättäväisenä, kun kerran sen on ääneen sanonut 😄

Terhi