Villiviini

 Syksy hönkii nyt päälle suurin saappain. Muutaman viikon ajan lämpö on vastannut kesän helteitä. Jos sitä kovaa tuulista jaksoa nyt muistelee lämmöllä, niin sähkön pörssihinta oli alhainen. Pihatöistä ei ole voinut kieltäytyä, enkä kyllä ole. Lapiohommat on tehnyt miäs, minä osoittanut sormellani. Pergolasta siirrettiin kaksi suurta kuunliljanjuurakkoa uuden kasvihuoneen läheisyyteen syreenien alle. Juurakot halkaistiin neljään osaan ja niiden väleihin lisäsin narssuja ja pieniä laukkoja. Pihatöitä on jatkettu aina näihin päiviin asti lisäämällä auramerkkejä, suojaamalla kasvustoa jyrsijöiltä ja siistimällä ympäristöä.

Kasvihuone kylpee auringonvalossa ja syysväreissä, kun villiviini on lopultakin löytänyt oman väylänsä kasvaa huoneeseen. Ulkopuolelta kasvi on jo ihan ruskea, mutta sisällä se hehkuu.

Keijunkukan juurakko on katkaistu aikoja sitten, mutta sitä ei tämä latvaosa ole huomannut. Kukinta jatkuu. 

Kärryllinen kauneutta.

Tällä pienellä kamiinalla huone lämpisi alkusyksyn kylminä öinä. Minun täytyy kokeilla saisinko taivuteltua tuohon suuluukkuun oikeanmuotoisen lasin. Nyt siinä on alumiiniteippiä.

Parin vuoden takaa markkinoilta ostettu. 

Istahdin pihakeinuun kuvaamaan taivaanrannan kauneutta. Ei meillä ole kovin aukea tuo peltomaisema, mutta hyvällä säkällä saan kuvattua erikoisen kauniit sävyt, näyt ja tunnelmat.

Hetkeä myöhemmin pohjoisen puolelta.

Vielä muistiin tämäkin näkymä. Aloitin projektin keväällä käsileikkaukseni jälkeen. Yhdellä kädellä siistin taustan hiekkapatjalta kiveä, sementtijäämiä ja rikkoja. Lopulta työ ei ollutkaan niin yksinkertainen, vaan se vaati konetta, lapiohommia ja uutta maa-ainetta. 

Tehdessä tämä oli kaunis ja onnistunut, mutta ensimmäisen talven jälkeen kamala ja epäonnistunut.

Sen tuloksena oli, että koko alue tyhjennettiin pikkukivistä ja näin saimme täytettyä kaksi kivikoria. 

Tämä kohde jää odottamaan ensi kevättä, uutta hiekkakuormaa ja uusia ideoita.

Kannoimme kasvarista kellariin loputkin viherrykset talvehtimaan. Vielä puuttuu chilit, joista saamme kerättyä satoa jonkin verran. Pelakoista poistin kaikki kukkavarret ja huonot lehdet.

Sinisarjat kukkivat komeasti, osassa on paljon nuppuja. Huone tullee ihan täyteen ja jos hyvin käy, saan keväällä virkeät ja elävät taimet uuteen kasvuun. 

Pihalle on lisätty pieniä valonlähteitä, kiinnostavaa katsottavaa.

Terhi

Joulukukat

 Osallistuin viime viikonloppuna Ikaalisten Craftaamon Joulukukat-kurssille opiskelukaverini kanssa. 

Kurssi on Marana Desing, eli Andra Martõlo ohjaama. Neljä ensimmäistä kuvaa on mallitöitä, joista saa käsityksen mitä olimme tekemässä. 

Askarteluun saa helposti lisättyä kukkia valmiiksi tehdyistä valikoimista, mutta itse tehden kukista saa paljon näyttävämpiä. Näissä töissä on paperinvalinnalla merkitystä. Samoin väreissä.

Suklaakorttirasiassa on käytetty juurikin niitä joulukukkia ja lehtiä, joita valmistimme. Meidän piti tehdä myös rasia, mutta kurssiaika ei riittänyt siihen. Materia kulki puolivalmisteena kotiin tuomisina.

Meille oli valmiiksi stanssattu materia, jonka käsittelyn aloitimme heti. 

Itse en ole mitenkään nopea näissä jutuissa, mutta rämmin koko ajan jutussa mukana. 

Tuputtelimme kaikki punaiset kukat ruskealla Disterss Inkillä.

Sen jälkeen vetelimme naskalilla kunnon ruodit 

Kokosimme terälehdet yhteen, liimaa väliin.

Vihreä lehdet kasteltiin nopeasti veteen, kuivattiin talouspaperin välissä ja ruodit näkyviin naskalilla. Lehteen ei saa koskea käsittelyn aikana, että lehti kääntyy pehmeällä alustalla oikeaan asentoon.

Kukkien keskelle nippu heteitä ja liimaa.

Mulperipaperin käsittely kanssa piti olla tietoinen mitä tehdä. Jokainen terälehti kasteltiin sormin, kuivattiin talouspaperin välissä ja terälehden muotoilu siihen tarkoitetulla muotoilutyökalulla. Ennen kuin paperi on kuiva, ne värjättiin niin, että pensseli asetettiin terälehden kärkeen ja värin annettiin valua keskelle kukintoa. Lopuksi liimattiin pieni hede keskelle.

Raaskinko näitä käyttää? Jossain vaiheessa yritän koota suklaarasiankortin ja siihen voisin nämä käyttää. Minun täytyy hankkia jostain tuollainen pehmoalusta, jonka päällä voin muotoilla jatkossa joitain omia kukintojani. Onhan tätäkin saatava kokeilla uudestaan.

Tällaiset lyhytkurssi, päivän mittaiset tapaamiset on kivoja. Kurssiaika oli lyhyt, muutama tunti. Ehdimme käydä vielä Craftaamon myymälöissä, sekä Nannan askartelukaupassa samassa pihapiirissä. Ostin Suomen Taidetarvikkeen ihania vesivärejä, joissa on kimalletta tulevaa joulukorttiaskartelua aatellen.

Terhi

Mosaiikkikurpitsa

 Reilun kolme viikkoa sitten sain inspiksen aloittaa styrox-kurpitsan päällystämisen lasinpaloilla. Osa paloista on jämiä kymmenen vuotta sitten tehdystä vessan peilinkehyksestä. Säästän kaiken, jos materiaalista on vielä yhtäänkään hyötyä seuraavissa projekteissa. 

Oranssia en ole aiemmissa töissäni paljon käyttänyt, joten sitä varten leikkasin useamman jämälasin ja toin töistä mukanani lasilaatikosta pari levyä.

Lohko kerrallaan. Työ eteni harmittavan hitaasti, kun käytin liimaa, joka ei kiinnittänyt paloja heti kohdilleen, vaan ne lähtivät liukumaan pitkin pintaa. 

Näppäilin paloja takaisin paikoilleen ja kääntelin kurpitsan puolikasta kuivumisen aikana suuntaan, jos toiseenkin, ettei kaikki palat olisi yhdessä klimpissä.

Keräsin eteeni paljon sävyjä, kun en missään nimessä halunnut yhtä tai kahta väriä sekoitella, vaan runsaasti kivoja värejä.

Kaiversin kasvopuolen aukkokohdat auki mattopuukolla. Siistin ja tasoittelin styroksin pinnan pienellä metalliviilalla niin, että sain pinnat tasaiseksi. 

Muotti on tuijottanut minua työhuoneen hyllystä neljä vuotta. En sanoisi vielä, että on marinoitunut, mutta hyvää vauhtia oli menossa marinoinnin puolelle tämäkin juttu.

Taustapalan tuskailun jälkeen jätin liukkaat liimat johonkin toiseen työhön ja siirryin silikonin pariin. Liima-tiivistemassa on niin töpäkkä aine, että se ei edes tuubista tuuppaamallakaan hötky. Sivelin massan askarteluveitsen terällä työn pintaan ja kiinnitin hyvissä ajoin silmä-, nenä- ja suuaukon reunat peilinpaloilla. 

Katsoin alkuperäisen työpohjan idean maalata pinnat mustaksi, mutta aika nopsaan päätin että juu ei. 

Minusta työn sisäpuolen valkoisuus hohtaa kauniisti, käyttämäni lasit ovat sävyltään enemmän syksy, kuin synkkyys, joten halusin lisätä hejastepintaa. Siksi peili.

Tämä puolikas eteni oikeastaan yhtä kitsaasti kuin tausta, koska tässä nämä valoaukot toivat lisähaastetta. Ehdin taas kuuntelemaan muutaman äänikirjan tätä tehdessäni.

Jossain vaiheessa työ vain piti laskea käsistään ja jättää se kuivumaan ihan rauhassa, että sain tehtyä reunimmaiset lohkot. 

Samalla istunnolla saimme miähen kanssa yhdistää puolikkaat toisiinsa, kun hän oli ensin porannut reiän taustapuolen pohjaan valosarjaa varten. Laitoin silikonia puolikkaiden reunoihin ja työ kiristeltiin yhdessä taas kuivumaan.

Kiristeleekö?

ÄLÄ PURE SITÄ POIKKI!

Seuraava työvaihe oli kannan ja sivusaumojen päällystäminen pienillä paloilla. 

Tässä kohtaa en ollut malttaa enää odottaa viimeistelyvaihetta, mutta taas oli odotettava, että kaikki loputkin massat kuivuivat lasinpalojen alla.

Tämä hymyilee aina, kun tavataan.

Sekoitin kerralla tarpeeksi saumausainetta. Istuin kolme tuntia yhtenä iltana ja täytin jokaisen välin. Käytin kapeaa muovista lastaa ja osan kohdista jouduin laittamaan ihan käsin. Suojasin käteni kaksinkertaisilla kertakäyttöhanskoilla, kun lasinpalojen reunat ovat viiltävän teräviä. 

Nyt muuten huomaan, etten kertaakaan rikkonut käsiäni tätä tehdessäni. 

Kun kaikki pinnat oli käsitelty, annoin työn kuivua hetken aikaa. Sen jälkeen otin pienen palan superlonia, kastelin ja kuivasin ihan kuivaksi. Tasoittelin massan kuivalla sienellä vielä kertaalleen täyttäen joka välin, mutta en pessyt vielä pois mitään.

Ennen työhuoneelta lähtöäni käytin ihan kuivaa froteepyyhettä, jolla pyyhin työn pinnan. Ja sitten jätin työn kuivumaan yön yli.

Seuraavan kohtaamisen aikana kostutin pyyhettä ja siistin loput sauma-aineet kauttaaltaan. 

Otin työn syliini ja kaiversin hamapaiden välit. Peilipinnoissa oli eniten sauma-ainetta, jota en saanut pyyhittyä, kun sormeni ei mahtunut väleihin. Minulla oli pienen pieni ruuvimeisseli, jolla tein suuhygienistin hommat. Samalla siistin nenän ja silmät. 

Nyt kiiltää. Tässä työssä viimeistelyssä maltti on valttia. 

Saumaaminen kiinnittää palat myös sivuttaissuunnassa, kun ei pese sauma-ainetta märkänä pois, vaan antaa työn kuivua rauhassa.

Värien leikkiä syksyn auringonvalossa.

Kuvissa työ näyttää pieneltä, mutta ei se ole. Tämän halkaisija on 25 cm ja yllättävän paljon tämä lopulta alkoi käteen tuntumaan, kun puolikas kerrallaan valmistui, palojen määrä lisääntyi ja sauma-aine kiinnittyi.

Työn pohjaan kiinnitettiin liimapintaiset muovitasssut, ettei alimmat lasinpalat raavi koskaan pöydän pintaa. Samalla annettiin valosarjan johdolle tilaa, ettei kurpitsa venkoile sinne tänne johto allaan. 

HELLOU!

Valon sävy on kylmä ja se näkyy hyvin myös päivällä.

Pimeällä se hymyilee, kuin Halloweenin kurpitsa. Sanonta, jota käytän ylihymyilevistä kasvoista. 

Valo siivilöityy vähäseltään vaaleiden lasinpalojen lävitse. Oikeastaan hyvä, ettei sen enempää, koska muuten tämä näyttäisi rokkotautiselta.

Terhi