lauantai 19. kesäkuuta 2010

Ihan kaksin


















Hiljaksiin alkaa tajuamaan, että meillä on ollut onni myötä ja suojelusenkeli matkassa mukana. Enään ei lasketa pieniä ruhjeita, eikä mustelmia. Isoja jälkiä on vielä ihan liikaa.
Yritetään kerätä voimia ja jatkaa matkaa.

Keskiviikon iltapyöräilymme sai ikävän lopun, kun kolaroimme kahdestaan nuoremman pojan kanssa.
Yöllä sairaalan tarkkailuhuoneessa kaivelin hampaideni väleistä pieniä kiviä ja yritin pitää itseni kasassa.Vauhti oli kova, äkkijarrutus ei auttanut. Pojan pyörä ajautui poikittain eteeni, hän kaatui ensin. Paiskaannuin päin pyöräni runkoa, ohjaustangon yli hiekalle. Sitä ennen ajoin pojan jalkojen päältä, en ehtinyt väistää.
Poika meni shokkiin, eikä muista tapahtuneesta oikeastaan paljoakaan. Kaikki kävi niin äkkiä.
Tiellä ei liikkunut muita, yritin soittaa edellä pyöräilevälle tytölleni, mutta hän ei kuullut. Miäs kuuli useamman yrittämiseni jälkeen soiton ja riensi kotoa autolla apuun ja kuljetti meidät sairaalaan.

















Molempien paiskaantuminen päin ohjaustanko piti meidät tarkkailussa useamman tunnin ajan.
Onneksi sisäisiä vaurioita ei tullut. Pojalla näkyy kaikki ruhjeet ihovaurioina.
Itse konkkaan polvea ja ähisen kipeytyneen kyynärpääni takia.


Ei se vauhti, vaan kova äkkipysäys.



















Blogini täyttää tänään kolme vuotta. Aika on kulunut teidän seurassanne kepeästi, monta ihanaa blogituttua ja paljon kivoja kommenetteja. Kiitos siitä teille kaikille. Opiskeluni alkuaikoina mietin tämän blogin jatkuvuutta, enään en ehdi neulomaan ja päivittämään kovin usein. Samoin kommentoimiseni ovat jääneet kovin vähiin.
Toisaalta teen tätä omaksi ilokseni ja aikahan muuttaa monesti meitä tekijöitä.
Mukavaa viikonloppua teille kaikille,



27 kommenttia:

Nzqu kirjoitti...

Onneksi ei käynyt pahemmin, kauhuissani luin selostustasi tapahtuneesta. Oli onni tosiaan matkassa.

Onnea kolmevuotiaalle blogille! Ja hyvää viikonlopun jatkoa Sinulle.

Eila kirjoitti...

Sitä minäkin, että onneksi ei kuitenkaan pahemmin vaikka varmaan säikäys on ollut kova!
Onnea 3-vuotiaalle!

Hepsi kirjoitti...

Huh, onneksi ei käynyt pahemmin! Teillä oli suojelusenkeli matkassa.

Onnea 3-vuotiaalle!

Kangaskasa kirjoitti...

Hyvä että olet kunnossa, vaikka kunnon säikähdys onkin ollut!! Onnea 3v.blogille!

Villanne kirjoitti...

Hui, onneksi oli suojelusenkeli mukana!!

Onnea 3-vuotiaalle!

Eija kirjoitti...

No jo vain kaikkea sitä saattaakin sattua. Pikaista parenemista toivotan sekä onnittelut!

Zelda kirjoitti...

Hurja sentään, teillä oli kyllä onni mukana! Oikein kovasti toipumissäteitä molemmille.

AnneKa kirjoitti...

Huhuh! Onneksi ei kuitenkaan pahemmin käynyt.
Onnea taaperoikäiselle :D!
Tyttösi on tulossa maanantaina minulle työkaveriksi. Tosin minä menen vasta iltaan, mutta ehdimme tovin nähdä.

Matleena kirjoitti...

Hui millainen tapaus! Onneksi olivat enkelit teidän matkassa mukana. Toipumisia pojalle ja sinulle, ja koko perheellekin, kun kaikkiinhan se koskee tuommoinen.

Onnittelut kolmevuotiaalle ja hyvää jatkoa! :)

Marja kirjoitti...

Pyöräily voi olla vaarallinen laji. Mun armaaltani meni siiliä väistäessä värttinäluuta hieman risaksi toissa viikolla, mutta onneksi oli vain viikon verran kipsi kädessä. Olis voinut siinäkin käydä pahemmin, mutta onneks pintanaarmuilla selvittiin.
Teilläkin oli onnea ettei käynyt pahemmin ja hyvä niin ;)

On muuten nätin värisiä lappuja tuossa kasassa.

Ja 3v.onnittelut kans vakilukijaltasi :)

Mammutti kirjoitti...

Onneksi ei käynyt pahemmin! Teillä oli varmasti enkeleitä mukana.
Onnea kolmivuotiaalle!

pirle kirjoitti...

Varjelus ja täystyöllistetyt enkelinne olivat oikeaan aikaan paikalla :)
Toivotaan aikaa ja rauhaa toipua.
Hyvää jatkoa blogille; se oli ensimmäisiä, joita nettiyhteyden saatuamme aloin seurata.

Sini kirjoitti...

Hui kamala! Onneks ei pahemmin käyny. Hirveetä.

Onnittelut 3-vuotiaalle :).

Päivi, Lankakomero kirjoitti...

Onnea blogille ja monta lisävuotta! Sinulle pikaista paranemista, onneksi ei käynyt pahemmin!

Anonyymi kirjoitti...

Onneksi ei käynyt pahemmin, pikaista paranemista molemmille!
Ja onnittelut kolmevuotiaalle!
t. anki silmukkaketjusta

seijap kirjoitti...

Huh! Onneksi oli enkeli matkassa. toipumisia molemmille.
Onnea 3 vuotiaalle, eikös se ole aikamoinen uhmaikä?

Tess kirjoitti...

Auts, onneksi ei käynyt pahemmin.

Onnea 3-vuotiaalle!

Eija kirjoitti...

Pikaista toipumista, onni oli matkassanne. Blogillesi onnittelut,aika kuluu niin nopeasti.

Leena kirjoitti...

Hyvä että selviätte pojan kanssa kolarista. Onnittelut kolmivuotialle!

Unknown kirjoitti...

Huh, onneksi selvisitte ilman suurempia seuraamuksia, hyvä että oli enkelit matkassa. Toipumisia ja onnitteluja ihanalle 3-vuotiaalle blogille!!

Susu kirjoitti...

Onneksi selvisitte kolarista ilman pahempia vaurioita. Onnea komivuotiaalle!

tia kirjoitti...

Onni oli teillä mukana, pahemminkin olisi voinut käydä, onneksi ei.
Onnea 3-vuotiaalle, niin se aika huristaa mennä ja tätähän tehdään huvin vuoksi ei pakkopullana. Minulla ollut hiukan löysempää kun on tullut kirjoiteltua aikas paljon pitää ottaa joskus löysemmin ;-)

RANTAPUIKKO kirjoitti...

Voi kun teille on käynyt hullusti, mutta onneksi ei mitään vakavenpaa sattunut. Onneksi suojelusenkeli oli ajelulla mukana . ONNEA 3-VUOTIAALLE!!!!
Hyvää juhannusta ja kesää!!!

MariL kirjoitti...

Onneksi ei käynyt pahemmin! Olihan teillä kypärät päässä, olihan?

Onnea blogillesi!

Tiina kirjoitti...

Huh... Onneksi ei käynyt sen "vakavammin".

Omppumato kirjoitti...

Pikaista paranemista ja onnea blogille!

Äipän touhut kirjoitti...

Enkelit olivat matkassa mukana, kun ei pahemmin käynyt. Voimia ja jaksamisia sinne koko perheelle.