torstai 13. tammikuuta 2011

Kotoiset oltavat



















Odotin jo oikeastaan koulupäivien loppumista, minun ruodolleni ei oikein sovi nuo asuntolan yöbileet, joihin tahtomattani jouduin.
Sen verran minussa kuitenkin oli nuoruutta jäljellä, etten lähtenyt asiasta huomauttamaan, vaan neuloin ja odotin alakerran hiljentyvän.
Askeettinen huoneeni ei ole kovin kutsuva, pöytä ja peti, silläpä kaipaan kotiin, sen kiemuroihin ja ihanaan tunnelmaan.
Olen lukenut ja katsellut monta kertaa joululahjaksi saamaani kirjaa Elämää valkoisesssa talossa.
Ilonan kirjoittaman kirja on hyvin kerronnallinen, mukavaa lukea.
Haaveilen pääseväni Ilonan kauppaan, mutta ainahan voi nettiäkin selata.
Kirjan loppuun on listattu monta kivaa käyntikohdetta / ostospaikkaa. Meitä Pirkanmaalaisia on hemmoteltu kyllä monilla ihanilla käyntikohteilla.
Omaan lisänsä tuo Lielahteen avattu Aada sisustus, jossa kävin jo työmatkallani.
Samaiseen kaupunginosaan avataan piakkoin uusi kirpparikin, taas yksi käyntikohde lisää.
















Uudesta sisustuskaupasta ostin parin kynttilänjalkoja, joihin illalla töistä tultuani sytytin kynttilät muistoksi eilen poisnukkuneelle nuorelle ystävälleni.
Koskaan ei tiedä, milloin on päivä viimeinen.


















Siksi minä hulluttelen,

hassuttelen,


















nautin
ja iloitsen pienistäkin asioista.














2 kommenttia:

Nimetön kirjoitti...

En ihmettele, vaikka sinua tympii tylsät seinät, kun kotonasi on kaikkea kaunista. äiti

Sari kirjoitti...

Kunpa aina muistaisimmekin nauttia jokaisesta päivästä!
Kiitos jälleen kauniista kuvista!