Pionien kauneutta syksyn varalle

Vuoden pimein aika on käsillä. Sitä ei voi olla huomaamatta. Eikä sitä, että jonkinlainen turnausväsymys alkaa ottaa voiton. Tosin, periksi ei anneta, vaan ammennetaan valoa ja lämpöä vaikka näistä kesän kukista ja väreistä.

Kesän jatkuvista sateista huolimatta piha kukki ja rönsysi. Tein sen mitä olen monena vuonna unohtanut, laskin pionieni juurakoiden määrän.

En tiedä yllättikö määrä, mutta löysin 32 kasvussa olevaa. Muutama juurakko on vuosien mittaan hukkunut. Liekö joku syönyt tai talvi karsinut. Värikirjoa on vaaleanpunaisesta syvään punaan. Fuksiaa.Valkoisia keltaisilla sisuksilla ja lähes kokonaan valkoisia.

Yhdenkään lajikkeen nimeä en tiedä, mutta hyvinhän nuo kukkivat ilman nimiäkin.

Kesän ikävä tai oikeastaan lepotauko puutarhuroinnista antaa aikaa suunnitella tulevaa kesää.
Ajoittain ahdistaa talon päädyn ensi kesän savotta, mutta en ota mitään ressiä, kun työmaa ei näy sisäänkäynnille, vaan jää katseilta piiloon. Talven aikana on hyvä miettiä mitä sinne voisi rakentaa ja istuttaa.

Olen tehnyt pienen kierroksen päivänvalolla, jota nyt ei liiemmin ole, ja huomannut kuinka osassa kukinnoissa on pulleat lehtisilmut, vaikka pitäisi olla lepoaika.

Runsaina rönsyävät kukinnot ovat enemmän mieleeni, kuin pönöttävät istutusalueet.

Vai huomaako sitä mitenkään?

Vihreää, vihreää, kukintoja ja uuden kasvukauden odotusta.

Nämä ovat heinäkuun kukintoja v.2017.

Huomenna ollaan jo joulukuussa ja aika menee kuin siivillä. Pian päivä pitenee ja siellä se häämöttää, kesä. 
Vielä kaukaisuudessa, mutta kyllä nämä päivät menevät vauhdilla.

Toivottelen hyvää viikonloppua teille kaikille.