sunnuntai 14. tammikuuta 2018

Sano tentti!

 Kerronko miten ne luvut sujuu? No jos saan jotain uutta mieleeni, ni eihän ne suju. Hauki ei ole kala, vaan kasvatuspsykologia =D. Eli yhtä ja sama. Siis pakko on nostaa itsensä aika ajoin ylös penkiltä ja puuhailla jotain mukamas tosi tärkeää.
Joulu pakattiin kasaan loppuviikosta ja aikas muhinut idea saada jotain uutta vanhoin tavaroin telkkuhuoneeseen oli siirrä, raivaa ja imuroi menetelmät.
Ikiaikaiset pernalaatikot on siirtyneet pitkän matkaa, pitkällä aikavälillä, päällekkäin "kirjahyllyksi" telkun viereen. Pirtillä ollessaan laatikot ovat aina olleet samassa tehtävässä, hyllyinä kirjoilleni ja lehdille.
 Alahyllyt täyttyivät nopeasti, eikä aikaakaan, kun uusimmat kirjanikin olivat jo paikoillaan.
 Myönnän, että viime vuosi oli melkoista kirjojen hamstraamista. Viimeisimmät aleostokset ovat vielä selaamatta, öh, on kyllä moni aiempikin.
 Näkymä työtuolistani on mieluisa, hämyisän kirjastomainen.
 Pienessä huoneessa on monta valopistettä tarpeen mukaan. Harmillisen huono kuva kattovalaisimesta, joka haettiin taannoin vanhalta pirtiltä (30 v oli jouten katossa), luo kovin keltaisen yleisvalon.
 Uusin jutuin vanha kässykori, joka sai maalipinnan miähen käsittelyssä, on yhtä maton kanssa.
Laskin kaikkien kässykorieni pintaa ja siirtelin tyhjien käpsäkkien kätköihin. Muutama keskeneräinen neule, joita välillä neulon on ihan riittävät.
Keräilin seuraaviin töihin lankoja lähempään tarkasteluun ja sekoilevat puikot omiin lootiinsa. Heti selkeni. 
Poltan edelleen paljon kynttilöitä. Kuljen aamulla kynttilä-ämpärini kanssa pitkin pirttiä ja valaisen jokaisen nurkan.
 Kuten sanottua, en pysty lukemaan pitkiä jaksoja, rymsteerasin kukat jo eilen illalla uuteen järjestykseen.
Talvi ei ole vielä tappanut montaa kukkaa. Kun kuusikin on muovinen, viherkasvit tykkää.
 Laitoin useamman kasvin samaan rykelmään. Näin loin hyvän pienilmaston. 
Suuressa irrallisessa lipastonlaatikossa on kultaköynnös, muorinkukka ja orkidea. 
Syntinen poika, nukkatyräkki,  pysyy pystyssä tukikeppiin nojaten ja flamingonkukka on asetelman lähellä. Jossain siellä takana pilkistää pieni aloekasvi.
 Viherkasveilla on aina ollut minulle suuri merkitys. En tunne olevani mikään viherpeukalo, se on kaukana minusta. On vain kiva puuhailla elävien kasvien parissa ja luoda näille hyvät kasvuolosuhteet.
 Toinen asia sitten on näiden tuottamat roskat ja kasvitaudit. Pyrin ostamaan vain tutuista myymälöistä ja välttää valmiiksi tautisia lajikkeita.
 

6 kommenttia:

Sari kirjoitti...

Kyllä tuo opiskelu vähän tahtoo sellaista olla, että välillä on pidettävä lukemisesta taukoa ja tehtävä jotain muuta. Muistan itsestäni, että ennen tenttiä oli pakko varata kirjastosta tutkijanhuone ja lukea päivä siellä, muuten tuli tehtyä niitä "tärkeitä" kotitöitä.
Kivannäköinen tv-huone teillä ja ihana tuo lankalaatikko.

liisan kotona kirjoitti...

Totta on, että välillä on pidettävä taukoa lukemisesta, jotta jaksaa taas jatkaa. Kivat nuo laatikot ja käyttökelpoiset. Mukavaa alkanutta viikkoa!!!

Tiinatei kirjoitti...

Ihan kuin kevään tuloa jo valmistelisit lukemisen lomassa - vai päinvastoin?

TeSa kirjoitti...

Sekä että!
On tää niin rankkaa 😃

Saija kirjoitti...

Tuo kukkien ryhmittäminen samaan paikkaan näyttää hyvältä ja runsaalta ryhmältä. Paljon parempi kuin pienet orvot purkit siellä täällä!

TeSa kirjoitti...

Ja kastelukin muistuu mieleen kerralla kaikille jotain.