Neulehuppari

 Minulla on ollut yksi neuletyö puikoilla keväästä alkaen. Lupasin tehdä nuorimman hupparin, kun aloituksesta ja opastuksesta huolimatta se ei naisystävän hyppysissä sitten valmistunut. Sain kassillisen lankaa, osa jo kertaalleen neulottua ja uudestaan linkin ohjeeseen. Jossain kevään korvalla testineuleiden kiireellisyysjärjestyksen sekaisessa kauhuntasapainossa neuloin aina tätä, kun minulla ei ollut seuraavaan työhön vielä ohjetta.

Infosin välillä poikaa, että en ole unohtanut, mutta nyt on neulejonoa. Kesällä tälle ei ollut mikään tarve, joten se on ollut edelleen työjonossani.

Käsitöiden tekoon minulla ei ole liiemmin ollut aikaa. Työtä on niin paljon, että se on vienyt kaiken aikani ja iltaisin olen vain ollut. 

Neule oli mukanani myös lomareissulla. Ärjänsaaressa neuloin hihaa ja kotimatkalla hupun nyöriä, joka oli ihan loputon pätkä 😂

Kun lopulta sain hupun valmiiksi, istuin yhden hetken ja yhdistelin kappaleet. 

Kastelin ja linkosin valmiin neuleen ja lopuksi höyrytin kevyesti.

Hupun reunus on neulottu nostetulla silmukalla, jolloin kääntöreuna asettui luonnollisesti kohdilleen. Nyörin pujottamista varten on valmiit silmukan yhdistelyt ja langannostot. 

Lanka on konepestävä Oona (304), jota kului 0,860 kg. Kaunis teräksen harmaa ja helppo väri yhdistää lähes kaikkeen. Jos saan kuvattua hupparin pojan yllä, lisään kuvan tähän myöhemmin.

Terhi

Elokuun kauneutta

 Helteiden loputtua tarkistamme tilanteen! Hyvin voivat ja hyvin kasvavat. Hellejakso oli taas pitkä ja uuvuttava, niin kasveille, kuin puutarhanhoitajalle. Puutarhassa ei ole tapahtunut mitään uutta, mutta kaikki kasvavat ihan mahdottomasti. Tämä kesä jää mieleen kesäkuun sateista ja heinäkuun helteistä. Maassa on ollut tarpeeksi kosteutta ja lämpö on hellinnyt.

Hortensiat

Kukinnot ovat nyt kauneimmillaan ympäri pihaa. 

Keisarinviitta purppurapunalatvassa. Tämä kukinto on oikea perhosmagneetti. Alueella on kymmenittäin perhosia ja pölyttäjiä sulassa sovussa. 

Keväällä innostuin kokeilemaan taimipistokkaista kukkien kasvatusta. Alku oli niiin hidasta ja muutama pistokas joutui kompostiin. Tuntui, ettei näistä tule yhtään mitään, kun kasvuvalot eivät antaneet  tarpeeksi valoa jokaiselle viherrykselle. Kun kasvit pääsivät ilmojen lämmittyä ulos, annoin kaikkien venyä ja vahvistua kasvihuoneen suojissa. Istuttelin jokaiseen astiaan tarpeeksi taimia ja nyt se näkyy rehevyytenä.

Riipapelakuulla on rento kasvutapa. Se kestää hyvin paahdetta, vesisadetta ja tuulta. Kukinta-aika on pitkä. Olen vasta nyt poistanut ensimmäiset kukkineet kukanvarret.

Puulilja ja väriminttu

Akileija

Keltainen siankärsämö

Kultapallo ja ukonhattu

Päivänsilmä? ja valtikkanauhus

Amiraaliperhonen

Neitoperhonen

Lapset ja lastenlapsetkin huomasivat uudelleen maalatun huvimajan.

Syyssyräkki

Puutarhan pöytäkukkana on verenpisarat. Peltiastiaa siirrellään kaatosateiden edeltä suojaan, ettei se vallan ui umpipohjaisena. 

Tämä on myös keväällä pistokastaimista kasvatettu

Etsin aina keväisin upeita kerrottuja verenpisaroita. Nyt minua onnisti, kun Pirilän Kukkatalossa oli näitä ihanuuksia myynnissä. 

Olen joskus aiemminkin kokeillut kasvattaa pienet taimet vantteraksi kasvustoksi, mutta huonolla menestyksellä. Tänä vuonna, kaikesta työkiireestä huolimatta, olen jossain vaiheessa muistanut latvoa, latvoa, lannoittaa ja latvoa. Poistanut aikaiset kukinnon alut ja siirrellyt herkkiä taimia kohti valoa. 

Kuistin sisääntulossa on nyt upeat ja näyttävät istutukset. Ruukut miäs osti Plantagenista viime syksynä, kun myymälä aukesi -90 % alennuksilla. Näiden ruukkujen lähtöhinta oli n.100 €/kpl. 

Kasteluveden mukana menee usein lannoitteet, mutta sitä on jo laitettu keväällä jokaisen istutusastian pohjalle muutenkin.

Kärhöt, nuo ihanasti puskiin piiloutuvat kukintovarret on taas nousseet näkyviin kauniisti kukkien. Tämä yksilö se jaksaa puskea itsensä aina kohti valoa kaiken kasvuston alta kesän aikana. Sillä on ympärillään suuret tuijat, peikonpähkinä ja vuorenkilvet. Jos en tietäisi, niin saattaisin yllättyä nähtyäni kauniit kukat. Nykyään enemmänkin yllätyn, että se saa nokkansa näkyviin kaiken tuon kasvun alta =)

Kukinnot eivät ole kovin suuret, mutta ne näkyvät hyvin tummaa kasvustoa vasten.

Suloinen sekamelska

Kaaren toisella puolella on tänä kesänä vaaleankeltainen kranssi. Se antaa hyvin suojaa uudelle kärhölle, jonka kukinnot ovat tätä vanhaa kärhöä monta kertaa suuremmat. Toivotaan, että uutuuttaan talvehtii hyvin ja kukkii tulevina kesinä yhtä hyvin ja yllättäen, kuin pienikukkainen.

Terhi

Satoa

Tänä kesänä on taas mustikat antaneet parastaan. Luulin jo, että meidän reissun aikana missaan meidän kaikki hyvät marjastuspaikat, mutta ehei! Eihän niissä ollut edes käyty kuin muutamissa. Meillä on ollut tapana, että kauden ensimmäinen reissu käydään vain kattelemassa. Tästä on tullut vuosien aikana jo ihan vitsi. 

Meillä oli miähen kanssa rehvit metsätaipaleella, kunhan pääsen töistä. Hän oli ottanut varukseltaan kuusi ämpäriä, jos nyt sitä marjaa satutaan löytämään. Eväitäkin oli runsaanlaisesti, samoin juotavaa. Ilman lämpötila oli n.28', eli kohtuu lämmin. Noukkurit matkaan ja ämpäriä täyttämään. Eikä aikaakaan, kun ensimmäiset astiat täyttyivät. Nokka kohti kotia ja putsaamaan.

Jostain syystä, en tiedä miksi, mutta aina seuraavilla reissuilla äpäreistä jää kotiin pari. Tälläkin kertaa teimme nopeasti valmista, jäikö eväät vähän syömättä, kun sadekin alkoi ukkosen jyrähdyksestä ripsimään. Piti laittaa oikein vauhtia töppösiin, ettemme kastuneet. 

Taas jäi kaksi ämpäriä pois matkasta =) Tälläkin kertaa sade juoksutti meitä, mutta emme kastuneet ennen kuin lähdimme liikkeelle. Pahuksen vesisade! Olisimme käyneet katsomassa valmiiksi seuraavan paikan. 

Yllättävän hyvin jaksoin aina töiden jälkeen metsään, mutta sitten tulikin hetken tauko, muut menot, niin ja vesisateet. 

Jos välillä vadelmia. Meillä on kaksi oikein hyvää mestaa missä käymme. Ensimmäiseen jäin itekseni, kun miäs lähti kanttiksia etsimään. Sai sen verran, että saimme kahden päivän annoksiin maukkaan kastin.

Vadelmia saimme viisi litraa ja oli suu hymyssä. Täältäkin lähdimme kiireellä, kun sadealue antoi esimakua. 

Olemme yllättävän nopeajalkaisia ja notkeita, kun sille päälle sattuu. 

Seuraavan metsäretken teimme poliisisaattueessa. Jostain syystä mustis ajoi edellämme metsäreitille ja me poikkesimme puskiin. Minä jäin poimimaan vadelmia, 5 ltr, kun miäs noukki meille iltapalamustikat, 5 ltr. Saattoi tuossa olla aamupalalle ja vielä seuraavalle iltasellekin tuoreet marjat. 

Jos joku miettii, että mihin me nuo kaikki, niin me syömme marjoja päivittäin. Enimmäkseen tuoreena, ei leivottuna. 

Vattupuskissa oli sitten sellainen sekamelska oksaa, kasvua ja kukkivaa pajua, että en oikein ottanut selkoa miten siinä rymistelisin eteenpäin.

Aina ei voi mennä kaikki ihan ok. Sain jollain reissulla käsivarteeni ötökän pistoksen, joka ei siinä hetkessä vielä kihelmöinyt, mutta illan mittaan käteni turposi ihan mahdottomasti, se punehtui ja osa käden päällipuolesta tummui. 

Ja vielä kun otin asiakkaan luona osumaa ampparista oli mittani täynnä kaikkiin lentäviin. Kädestäni jouduin käymään lääkärissä, mutta jalkani kanssa pärjäsin kotihoidolla. 

Niin, kerran vielä! Nämä keräsimme pyynnöstä ja nyt on noukkurit laitettu, ehkä, odottamaan uutta kesää.

Keltalieko

Keräsimme n.160 ltr mustikoita ja hiukan vadelmia. Punaiset viinimarjat ei meinaa mahtua mihinkään, vaikka kuinka yritän kaivaa niille pakastimista tyhjiä kolosia. Toki ei niillä ole vielä mikään kiire, ja hyvin voin kerätä tuoreet marjat vielä hetken aikaa suoraa puskista lautaselle. 

Terhi