Vuosi vaihtuu

Vuosi on ollut neuleiden osalta, no joo. Ihan kiva. Muistanko mitä tein? Ainakin selaamalla kuvia tulee monta kivaa neulehetkeä muistoista. Tänä vuonna kulutin lankaa 12, 990 kg. Aika paljon ehdin neulomaan vielä testineuleita alkuvuodesta kesään. Sen jälkeen en ottanut yhtään työtä vastaan, vaikka minuun oltiin yhteydessä. En vaan pysynyt enää aikatauluissa.  

Näin vuodenvaihteessa olen valinnut itselleni merkityksellisen tai mieleen jääneen kädentaidon. Tämän vuoden käsityö on lasityö, kaari-ikkuna kasvihuoneeseen. Löytyy linkin takaa.

Pieniä neuleita tein, kun en pystynyt keskittymään mihinkään suurempaan. Tässä on pienet neuleet pikkuihmiselle vielä vuoden vaihteeseen.

Näissä neuleissa käytin Venlan otsapannan loput langat ja Pallaksen sinisen kaksinkertaisena.

 Näissä lapasissa Miljan otsapannan loput langat ja Pallas kaksinkertaisena.

Vanessan lapasissa alkoi sekametelisoppa, pannan loput, kuten Venlalla. Vaaleanpunainen Jannea, sekä Dropsin harmaa Fiesta kaksinkertaisena.

Eemelille neuloin yhden lapasparin ja sukat. Vihreä lanka on Joki, harmaa Fiestan loput Vanessalta. Tässä setissä lanka loppui siihen, että sain nippa nappa pääteltyä langanpäät, ei yhtään enempää.

Tein käännetyn reunan, jonka aloitin vihreällä värillä.

Terhi

Hyvää ja idearikasta uutta vuotta 2026

Juhlavaa joulua

Joulun vauhtipäivät on takana, monta kivaa muistoa säkissä kannettavaksi. Jouluaaton aamuna otimme niin rennosti, kuin vaan voi kahden olla. Söimme riisipuuroa, teimme eväitä ja keräsimme kylmälaukkuun niin paljon helppoa syötävää, mitä koko päivän evästys vaatii. Lähdimme seitsemännen kerran pukkikiertueelle. 

Aaton lista oli täyttynyt jo marraskuussa, mutta pari päivää ennen aattoa tuli vielä yksi pyyntö, jonka saimme sopimaan iltaan. 

Ai miten meillä meni? Olimme ensimmäisessä paikassa klo 12 ja päivällä aikataulumme sakkasi 20 min. joka kurottiin kiinni siirtymissä. Lopulta olimme vain 10 min. myöhässä joka paikasta, mutta otimme käyntimme hyvin rauhallisesti, eli meistä ei näkynyt vauhdikas meno. 

Noin kymmenen tuntia myöhemmin olimme kotona ja söimme matkalla evääksi saamamme herkulliset voileivät ja joulutortut. Luimme lasten kortit ja katselimme piirustukset. Meillä oli taas niin ikimuistoinen päivä, että vain mukana kulkiessa pääsee kokemaan tämän saman jännityksen ja odotuksen tunteen, joka on sanoisinko sähköinen ennen tuloamme. 

Joulupäivänä uni olisi maittanut vaikka kuinka pitkään. Se piti karistaa silmistä ja aloittaa ruuan valmistelu. Miäs oli tehnyt mahdollisimman paljon esivalmisteluja, kun olin töissä. Minä täytin valmiin kakkupohjan ja käytin koristeluun vain hetken.

Mascarponea, kermaa, jouluisia rakeita ja Confetin syötävät timantit. Kun uunissa paistettiin kalkkuna ja laatikot, niin samalla paistettiin joulutortut pistaasitäytteellä. 

Minä kun en syö kinkkua, niin täytyy olla sitten molemmat tarjolla. Imelletyn perunalaatikon tein gluteenittomana, mutta eihän sille sitten ollut tarve, kun tyttären perhe ei päässyt joulunviettoon. Tavallinen olisi riittänyt hyvin.

Miäs suolasi ja savusti lohen. Sinihomejuusto toi makua niin, että voi tehdä toisenkin savustuksen.

Hiukan perinteitä, makua ja väriä.

Italiansalaatti kuuluu miähen jouluun jo lapsuudesta.

Eemeli oli saanut Ilves-paidan. Nyt hän voi mennä katsomaan pelejä, kun aiemmin tuli ilmoitus että ei voi mennä ilman fanipaitaa 😅

Milja taisi odottaa serkkujen tapaamista.

Milo sai mieluisan lahjan pukin pussista.

Nuorin

ja pari 💕

Eemelin riemua.

Taustalla humu. 

Tiia

Miljan paketista tuli lankoja. Miten se tonttu tiesi?

Lankojen mukana oli virkkauskoukku ja lupaus, että opetan. Siksi illan aikana loin ketjusilmukat ja näytin kuin kiinteä silmukka tehdään. 

Huomaa tarkkaavainen ilme. Milja oppi nopeasti ja Tiia kertasi siinä sivussa. Välillä purettiin ja taas jatkettiin. Olen saanut välillä kuvaviestiä miten työ on edennyt. Kerran olen pyytänyt purkamaan ja taas työ etenee. Pitää muistaa kääntää yhdellä kjs ja virkata kerros loppuun.

Pian joulupäivä oli ohi ja toisena joulupäivänä menin jo töihin. Kuvasin kauniin auringonpaisteen ja samalla kuvalla päivitin someani Mustajärven Paten kuolemasta. Kevyet mullat. Laulut jää soimaan.

Koti on vielä jouluinen, ja saa vielä ollakin.

Nautin hitaasta menosta ja nuppujen aukeamisesta. Ja hiljaisuudesta.

Olen kuvannut kuvamuistoja joulupäiviltä aina valonkierron mukaan. 

On nautittu hyvästä ruuasta ja lämmitetty pirttiä.

Nämä asetelmat eivät jää olemaan. 

Pian koittaa kevät ja kaikki tuntuu liian paljolta.

Hannun päivä muuttui Hannes-myrskyksi. Me olimme ostaneet liput teatteriin huhtikuussa, joten kyllähän me lähdimme katsomaan Niskavuoren nuorta emäntää.

Näytös on moderni, tekniikkaa käytetty lavasteissa näyttävästi. Taustaäänet loivat mystisen tunnelman, samoin lypsyämpärit. Itse sanoisin, että ne oli laskiämpäreitä.

Tauko ja samalla kiakkokierroksen maalitilanne =)

Loppukiitokset

Tuija Vuolle

Kävelimme Tampereen keskustorilla, söimme hodarin ja lihiksen. Katselimme valoheijasteita Muumien seikkailuista talojen seinistä ja joulukuusen heilumista kovassa tuulessa. Katsoin, että sillä hetkellä tuulen voimakkuus oli 15 m/s.

Kotikylä oli pimentynyt iltauutisten aikaan. Saimme sähköyhtiöltä tekstarin. Nyt piti katsella koko ajan pientareille ja valita turvallisin tie kotiin. Vasta tänään näin, kuinka paljon se lyhyempi reitti oli peittynyt puunrungoilla. 

Oli kiva, että patterikynttilät toivat valoa. Kaikki ladatut lamput oli käytössä.

Sähkökatko kesti n.14 tuntia. Edellinen myrsky piti meidän pimennossa hiukan kauemmin. Tänään saatiin netti toimimaan. Uutta myrskyä on jo ennustettu. Toivottavasti ehtivät korjaamaan vahingot niiltä, joiden pirtti on ollut kylmä lauantaista lähtien. 

Auringon heijastama yksisarvinen led-valaisin

Terhi