Kolmannen ja neljännen välissä

Nyt on poltettu jo kolmas adeventtikynttilä. Joulun aluspäivät kuluvat joutuisasti, aivan kuin ei ehtisi mukaan eiliseen, niin tänään onkin jo huominen. Viikonpäivät vilistävät ja ahkerat kädet tekevät.
Kuusi on saatu kasattua ja aiempia vuosia ilahduttanut kuusi on laitettu eteenpäin roskalavaryhmässä. 
 

Pitkästä aikaa olin töissä viikonloppuna. Kiireetön yhteinen aamu aloitettiin riisipuurolla. Pakasteessa on vielä jäljellä keittämääni luumuhilloa. 

Tästä harmaudesta täytyy ottaa kaikki ilo irti tavalla tai toisella. 

Mennään sillä toisella, ei jäädä miettimään sitä, että kuuluuko talvella olla lunta maassa, vaan mennään perinteisin menoin ja laitetaan pukinreki lähtövalmiiksi.

Tänä vuonna reen paikka on kellarinkatolla. Melkoisen ährästämisen teki miäs, yhdessä teimme hienosäätöä.

Tästä on hyvä sujahtaa liikkeelle, kun kutsu käy. 

Tässä sitä mennään jo! Ensimmäinen joulupukkivierailu tehtiin maanantaina paikalliseen päiväkotiin, jossa osa lapsista osasi jo odottaa käyntiämme. Osalle keskusteluhetki pukin kanssa selvisi vasta saliin tullessa.

Meille oli jätetty valmiiksi kaksi suurta lahjapakettia, jotka ensimmäisen ryhmän lapset pääsivät avaamaan. Tässä ryhmässä oli nuorin lapsenlapsemme, Eemeli 💖

Mahtoi hänellä olla himpan miettimistä asiassa, kun äänet oli tuttuja, mutta mikä tässä ei nyt täsmää. Kotona oli keskusteltu, mutta ei hän maininnut meitä, vaan joulupukki ja muori on ollut päiväkodilla ja he tulevat jouluna käymään hänen luonaan. 

Joulupukki sai kiperiä kysymyksiä, joista hän selvisi hyvin. Saimme taas nähdä ja kuulla ihania lauluesityksiä, joista osassa myös leikittiin.

Edellisenä iltana silittäessäni asuani ehdotin, että avataan yhden lämmitettävän kaurapussin kulma ja otetaan mukaan vähän jyviä. Kun miäs kuuli suunnitelmani, niin hän soitti naapuriin. Tuli lupa hakea kauroja kuivurista ja näin saimme Petteri Punakuonosta ja jyvistä kivan tarinan, jossa muori istu reen kyydissä pipa viivana ja hartiahuivi viipottaen 😄

Nämä hetket jäävät niin muistoihin!

Ja niitä muistoja jäi myös lapsille. Tein 100 uutta pientä, 7x10, korttia.

Tänä vuonna korttien taustat oli kuviollisia. Osa ei tarvinnut edes taustapahvia, kun oli niin paksua kartonkia. Tein kaikki sarjatyönä väreittäin. 

Jokaisen osan olen liimannut, tarrankin. Taustakuvaan olen laittanut kaksipuolisen teipin. 

Miäs leimasi kortin taustapuolen ja kirjoitteli joulupukin ja joulumuorin.

Henkäyksen kevyesti, tein jälleen Eemelille spessukortin, jota hän oli kotona esitellyt kaikille. 

Seuraava pukkikeikka on jo lauantaina ja sitä ennen on töitä, jouluvalmisteluja ja ihanaa oleilua.

Terhi