Sarjapöytä

 Pientä inspiraation hakua ollut ilmassa, kun joulu on siivottu ja jotain tarttis tehdä. Jotain ei vaadi isoja investoja, mutta hyvä olla nopea ja valita oikein, kun kohdalle osuu roskalavalta suuri kodin tyhjennys operaatio. Ensin nopea vilkaisu, sitten sormet näppärinä, mulle, kuvaviesti ja silti yksi meni toisessa päässä ohi, kun viestejä oli tullut paljon. Minä kuitenkin pääsin osalliseksi useampaan tuotteeseen, jotka miäs sitten haki viikolla ihmeteltäväkseni. Enpä olisi koskaan arvannut tarvitsevani sarjapöytää, jonkinlainen kasarijäänne, mutta tämä setti on pieni ja tuli hyvään saumaan. Inspis on löydetty!

Tässä on tullut iskettyä kaksi kärpästä samalla lätkällä, kun kolmatta päivää tuijotin pöytäsarjaa, vähän hipasin kulmaan, mutta en tehnyt liian nopeaa tuttavuutta. Edessä olisi viidakko, viherkasvien uudelleen järjestely. Olivat mokomat joutuneet elämään ahtaudessa pitkän juhlakauden, kasvaneet uusiin mittoihinsa ja osa murjotti huomionhakuisena. Ei sitä pidä suin päin sukeltaa kohti haastetta, vaan edetä harkitun hitaasti. Päämäärätietoisesti. 

Otin heti mukaan sakset, suuren astian viherryksille, rikkasetin ja suuntasin eteenpäin. Talvi on jättänyt jälkensä, osa kasveista vaatii lisää valoa ja sitä laitoin tulemaan ajastimella. Kukkien siistimiseen menee aikaa, kun samalla järjestelin ne uudestaan. 

Kaksi suurempaa sarjapöytää nostin ikkunan edessä olevien pöytien päälle. Näiden pöytien lävitse pääsee valo, joten kerrostuminen on kivannäköinen. 
Pienimmän pöydän nostin puisen senkin päälle. Kivojen kukkatasojen löytäminen on välillä todella haastavaa. Talvella valoa ei ole liiemmin tarjolla, joten kaikki keinot otetaan käyttöön, että saadaan ahdettua kukkavalon alle mahdollisimman monta ruukkua. 

Päivän hämärä hetki, ei kun päivä oli hämärä. Siirtelin, siistin, kokeilin ja se on siinä. Tällä järjestyksellä mennään kohti ikkunanpesuaikaa. 

Saniaiset siirsin alemmaksi ja yhden otin pois amppelista. Ihanat pehkot ja pitkät ilmajuuret saivat vähän saksia, kun parturoin niiden kasvua helläkätisesti.

Kukkavalo toimii taas ajastuksella. Seuraavaan sähkökatkoon asti. Olen välttynyt kiertelemästä kaupoilla alkuvuoden, mutta olen huomannut uusien viherkasvien kutsuhuudon, johon en ole aikonut mitenkään reagoida. 

Päivän aikana kiertelin kaikki huoneet, kaikki kasvit ja (k)annoin vettä janoisille. Siinä on kuulkaa vesinekkaa täytetty useamman kymmenen kertaa, terästetty merilevällä ja pyyhitty ohi sujahtaneet vesipisarat heti talteen. 

Hyvinvoivat kasvit ovat ilo silmälle, pitää mielen virkeänä ja olon skarppina. Hoitovirhepaholaisen otteessa ei moni kasvi anna anteeksi, mutta aina kannattaa yrittää uudestaan. 

Minua kiehtoo aina vihreys ja rehevyys. Ihan minimalistisen pienestä kasvista en yksinään pidä. Minulla ei ole mitään omaa suosikkia, luottokasvia, vaan kokeilen ja kerrostan omaa kasvustoani mielin määrin. 

Näiden pikkupöytien saaminen toi kyllä uutta virtaa kasvuun ja kasvattamiseen!

Terhi