Viikon lomanen meni huilatessa ja nauttien kauniista kesästä. Viikkoon mahtui niin lämpöä, hikipisaroita, kuin paljon uutta nähtävää. Lomakohde oli tuttuun tapaan Vuokatti, Sotkamo. Katinkullan alueelle on aina yhtä mukava mennä, kun paikka on tuttu ja tietää mitä lomalta odottaa.Emme olleet paljon paikoillamme, vaan teimme pieniä pistoja sinne ja tänne. Kotona oli jo vähän mietitty mitä tänä kesänä tehdään ja mitä kohteita säästetään tulevaan.
Jos Sotkamon kukkaistutukset olivat kauniita, niin oli Katinkullassakin.
Kukkien runsautta ja näyttävyyttä. Väriä ja kukkivan kiva yhdistelmä.
Jos uimaan teki mieli, sinne lähdettiin polkupyörällä. Se oli kiva ja nopein tapa tehdä suolapatsas Nuosjärveen. Vaikka huoneistossa on ilmalämpöpumppu, parveke oli kuin sauna.
Ärjänsaari on ollut käyntilistallamme jo muutaman vuoden. Nyt ei ollut mitään syytä olla menemättä, kun löysimme nopean vedenylityksen Luontoon.fi kautta. Neljän kilometrin ylitys on minulle helpoin tapa. Kouta kuljettaa hiljaksiin ja se voi olla minulle liikaa.
Saari on kaunis. Ympäri kierrettynä se on 10 km lentohiekkaa.
Venematkalla kuulimme, että Rukajärven tien alkukuvat on täällä tehty. Aika autenttinen paikka.
Talviturkin kastelu oli nyt tai ei koskaan. Ilman lämpö oli 26, pintaveden samoin. Ei pitäisi olla kylmää. Täällä sai kahlata pitkälle, jos mieli saada vettä vatsansa alle. Käsipohjassa uiminen näkyi hiekanjyvinä kynsien alla.
Meidän leiripaikka valikoitui ihan rantaviivasta, kunhan sai pienen istuimen kaatuneen puunrungon päältä.
Matkaan otettiin tarpeeksi evästä ja juotavaa, vaikka onhan paikalla myös pieni kioski, joka on muutaman tunnin auki päivässä.
Aurinkovoiteet oli laitettu jo kämpillä, mutta lisäsin sitä päivän aikana aika ajoin. Täällä olimme ihan grillivartaassa, kun aurinko matkasi hitaasti päivän tunteja.
Puutaidetta, juuret ylöspäin.
Lomatennarit
Minulla oli kässy mukana, kun ei koko päivää lutrattu järvessä.
Höyrylaiva Kouta lähdössä takaisin Kajaaniin. Meidän kyyti lähti kohta tämän jälkeen.
Vetästiin yksi päivä ihan hissuksiin, että sain neulottua testineuleen loppuun. Siitä on tulossa erillinen päivitys. Kun minä vietin pyjamapäivää, miäs kävi katsomassa yhden pesispelin Terrafame areenalla. Toisen pari päivää myöhemmin.Ja taas oltiin menossa!
Joka vuosi on kiva käydä katsomassa ja kokemassa jokin uusi vaelluskohde ja nyt mentiin taas. Tiillikkajärvi on Rautavaarassa noin tunnin ajomatkan päässä kämpältä. Taas on pakattu eväät reppuun, jalkaan hyvät kenkulat ja mukavat vaatteet liikkumiseen.
Kansallispuisto on kaunis ja siisti. Helppokulkuinen, mutta ei esteetön. Kävelypolun päälle kaatuneita puita ei ole poistettu ja niiden yli liikkuminen vaatii ponnistamisen.
Ihana vehreys otti meidät vastaan. Liikkujia oli vähän, vaikka autopaikalta olisi voinut toisin luulla. Alue on paljon enemmän, kuin me näimme ja koimme.
Harjanteen molemmin puolin on vesistö. Kulku harjun päällä on kuin ajaisit läpi Punkaharjun.
Polku on leveä, mutta se kapenee yllättävän pieneksi ennen kuin se loppuu.
Pakko päästä ottamaan kuvan rannalta.
Juurimattoa pitkin on helppo jarruttaa askeltaan tai ottaa hyvä tuki ylöspäin tultaessa.
Tuliko hyvä kuva?
Huom! Edessä on kiertoliittymä.
Missään en ole aiemmin nähnyt vastaavaa. Tietysti kiersimme oikealta, mutta emme vilkuttaneet poistuessamme.
Retkellä on kiva pysähdellä ja nauttia näkemästään. Niin mekin teimme. Tässä kohtaa oli hyvä keventää miähen taakkaa ja nauttia osa eväistä.
Uimaan olisi tehnyt mieli mennä, mutta emme arvanneet mennä kahlaamaan.
Kanervan kaunis kukinto
Nuotiopaikalla on siisti vessa. Oven sulkeminen tapahtui ulkopuolelta hauenmuodoilla, sisäpuolella oli karhu.
Nelivyöjäärä
Hämähäkin oma luomus
Matkan edetessä näitä upeita hiekkarantoja tuli vastaan useampi.
Omakuva
Istutaas taas hetki ja kuunneltiin kuinka hiljaa luonto kuiskii.
Hiekkaranta rapisee
Tässä olisi ollut kiva paikka vaikka yöpyä
Kuollut kuikka
Horisontin suoristamisen vaikeus =)
Joka niemen ja notkon kävimme tallaamassa.
Tuolta me tulimme
Reittimme käännöspaikka lähestyessämme polku muuttui kapeammaksi ja kivisemmäksi.
Tässä kohta meidän olisi pitänyt ottaa vene käyttöön, jos olisimme halunneet matkata ylityspaikalta eteenpäin.
Venematka ei ole pitkä. Takaisin tullessamme meitä vastaan tuli vanhempi mieshenkilö, joka kertoi kulkeneensa pikkupoikansa isänsä perässä kahlaamalla tuon ylityspaikan.
Kuinka kaunista meidän ympärillämme onkaan. Hiljaista, vain lokin kirkuna kuuluu jostain kaukaa.
Täälläkin vesi on nuollut rannan reunaa ja juuret ovat tulleet näkyviin.
Luonnon monimuotoisuutta
Käveltyä tuli reilun 12 km, kun emme lähteneet ylittämään vesistöä. Lämpötila keikkui 30' tuntumassa ja hiki, no sitä riitti ihan loppumetreille asti 😀
Vuokatinvaaralla on käytävä joka kerta. Ainakin sen yhden kerran. Tällä kertaa kävimme kuvaamassa uusimman neuleeni, josta teen erillisen postauksen. Ihailimme maisemia ja katselimme kaukaisuudessa valuvia vesipisaroita ja kuulimme ukkosen jyrinää.
Miäs 💕
Auringonlasku
Vesisadetta saimme muutaman kerran, mutta vain vähäisinä pisaroina. Kotimatka olikin sitten paikoitellen aika vetinen.
Me
Tällä kertaa kävimme Sotkamossa useampana päivänä täydentämässä ruokavarastoa ja hyödyntämässä palveluja.
Huomasin jo ennen matkaa kiinnostavan näyttelyn joka oli ihan keskustassa. Virkatut Mandalat.
Ihastelin taidokasta käsityötä ja monipuolista värien käyttöä.
Sain luvan kuvata
Tekijä esiin, Toini Vinha.
Sithän me pongattiin seuraava käyntikohde, Sotkamon Mobilistit ja seuran 45-v näyttely. Minähän se siellä pönötän pyörien jatkona.
Lisää Katinkullan kukkaistutuksia
Ai missä me nyt ollaan? No nyt me osallistuimme Terrafame-arenalla Sotkamon päivän iltatapahtumaan, kun Kainuulainen Ikirouta esiintyi hikisen päivän päätteeksi.
Musiikki soljui kivasti kengänpohjan alle.
Pyöräily otettiin tavaksi ja niillä me liikuimme helposti paikasta toiseen. Kävimme joenvarrella istuskelemassa laiturinnokassa.
Katselimme pikkukalojen liikehdintää ja nautimme kuumasta kesäpäivästä.
Uimarantaan laskettelimme talvipaikkamme kautta. Mökissä oli asukkaat. Alueella on aina valtavasti väkeä, mutta se jalkaantuu moneen eri aktiviteettiin, ettei missään ole ruuhkaa.
Ehdimme käymään myös saunamaailmassa, eli kylpylän lämpimissä saunoissa ja rentouttavissa poreissa. Kauhoimme uimarataa ja nautin siitä, että lähes kaksi vuotta oikutellut jäätynyt olkapääni kestää aina vain enemmän ja enemmän vastustusta. Sehän toimi jo lähes normaalisti.
Ihan parasta on kuitenkin päästä uimaan järvivesiin. Näillä lämpötiloilla vedenlämmöt houkutteli uimaan tämän tästä. Vuokatin norppa =)
Lomalla herkuttelu on sallittua.
Kaikki tapahtuu niin helposti, jopa sotkeminen 😁
Viikon loma kestää vain viikon ja siitä on nautittu. Se ei ihan riittänyt poistamaan väsymystä, mutta näillä mennään taas. Kotimatkalla pysähdyimme vain muutaman kerran syömään omia eväitä. Kajaanin tuulivoimapuisto on melkoinen hanke, joka pysähdytti meidät kerran asiaa ihmettelemään.
Luonto on lähellä ja taivas on kirkas.
Reissussa on kiva olla, mutta koti odotti ja seuraavana aamuna ensimmäiset asiakkaat. Työt jatkuu taas kahden viikon jaksoina.
Terhi
