Halloween

 Viime syksynä osallistuimme nuorten järjestämään Halloween-juhlintaan. Oli kiva suunnitella mitäminäpukisinpäälleni, kun ennen ei olla saatu kutsua näin kivaan naamiaistapahtumaan. 

Silloin mietimme, jos me järkättäis tänä syksynä jonkinlainen tapahtuma, mutta, mutta, ollaan nyt vaan ajatusen tasolla ja kattellaan ensi syksyä.

Sehän ei kuitenkaan estä meitä laittamasta parit pääkallot näkösälle, kun mrtokmanni tarjoaa näyttävyyttä -50% hintaan. Kävimme yhdessä tekemässä suunnitelmia ja päädyimme ostamaan heebon, jonka ääni on karmaisevan ihana 😂😂 ja silmät välkkyvät kirkasta punaa. 

Keraaminen kurpitsa valikoitui kokonsa ja materiaalin puolesta. Tästä saadaan kestokoriste, kun en polta kynttilää, vaan pujottelin valonauhan sisuksiin.

Hellou!

Mä luulen, että aamusta pelästyn tätä ihan itse =)

Miäs pujotteli tämän ylle lisää viittaa mustasta lakanasta. 

Kuistin kukkalaatikoissa on tuijan oksat, joiden väliin pujottelin kuparilankaledit ja lisää pääkalloja. 

Hyvää Halloweenia!

Terhi

Raitaa

Jämäkerien korista on valikoitunut pari raitakerää ja niihin sopivaa yksi väristä punaista. Ensimmäisen sukan jälkeen näkyy valmiin sukan vasemmalla puolella jämäjämäkerien loput, joista aloitan neulomaan ensin toista paria. Kun raitalankaa on vähän, en edes yritä tasata raitoja, vaan hyödynnän langanlopun. Nämä pirteät punaraitaiset annoin Vanessalle viikonloppuna tavatessamme katsomossa. Kun sain kaivettua sukan kerrallaan käsilaukustani, meni sukka toisensa perään heti käyttöön. En edes ehtinyt huomaamaan oliko sopivaa kokoa, joten minun piti tyttäreltä huhuilla perään oliko näissä edes väljyyttä 😄

Minulla oli melkein toinen pari valmiina annettavaksi. Siksi varmistelin, etten neulo liian pieniä sukkia, vaan väljyysvaralla. Tähän sukkapariin sain sukanvarsiin loput fuksianpunaisesta, joista tunnistaa sukat omikseen. 

Nämä sukat neuloin seiskan uudesta koostumuksesta, 80% villaa, 20 % pa. Näppituntuma on miellyttävä. Kestääkö käytössä, varmasti, ainakin tyttöjen jaloissa. Lanka on 7 veljestä Svengi. 

Terhi

Bixella

Viikko on silleen ollut jännä, kun miäs joutui takaisin sairaalaan vuorokaudeksi, että mitäs nyt. Onneksi tutkimusten ja tarkkailun jälkeen hän pääsi takaisin kotiin kuntoutumaan ja arki rullaa taas. 

Sillä me pääsimme suunnitellusti lauantaina katsomaan vanhimman lapsenlapsen, Venlan, kilpavoimistelunäytöstä Tampereelle Kauppi Sports Centteriin.  

Treenaaminen ja kilpailut kuuluvat tämän perheen viikko-ohjelmaan, kun molemmat tytöt ovat eri joukkueissa ja siten myös molemmilla on omat aikataulunsa. 

Meitä oli katsomossa paljon, kun omaa porukkaakin oli 9. Vain vanhin poika ja Eemeli olivat pois. Kannustusta siis riitti. 

Kiinnostus toisesta ja lajista on tärkeää. Aikoinaan tytär harrasti balettia ja vanhinta poikaa se ei taas kiinnostanut, mutta minäpä äitinä pidin sellaisen puheen, että oli kiinnostuttava toisen tekemisestä niin, että istut katsomossa ja olet jupisematta. Se, että on läsnä, merkitsee paljon. On asioita, joista ei lajissa, kuin lajissa aina ole selvillä, mutta se läsnäolo on tärkeää.

Istui tytär kymmenet kerrat poikien jääkiekkopeleissä ja matkoillakin, vaikka aina ei olisi jaksanut raahautua mukaan aikaisiin viikonloppuaamuihin. 

Forssan naisvoimistelijat, Bixella, tytöt 10 v-

Ihailen rytmiä, harmoniaa ja taituruutta. Venla on aloittanut joukkueessa syksyllä ja mukana jo niin tasokkaasti, että hatunnosto. 

Näimme monen eri ikäisen ja tasoisen ryhmän esiintymiset ja kannustus oli valtaisaa niin joukkueilta, kuin katsomosta. 

Vaikka vähän jännistäis, niin se ei näy suorituksessa. Näimme iloisia ja taitavia esiintyjiä ympäri suomen.

Jokainen voimistelija sai mitalin kaulaansa suorituksensa jälkeen. Kohta on hommattava oma kaappi kaikille saavutuksille. 

Onnea tasokkaasta suorituksesta kaikille. 

Voimistelunäytöksien jälkeen siirryimme asioille ja syömään. Edessä oli vielä pitkä ja ihana ilta, kun olimme ostaneet viime vuoden marraskuussa, heti lippujen tultua myyntiin, omat paikkamme Kaunotar ja Hirviö musikaaliin Tampereen Työväen Teatteriin. 

Eilen puhuimme kulttuurielämyksistä, joita olemme kokeneet täällä ja läheisellä Tampereen Teatterin istuimilla ilman, että meidän on täytynyt lähteä mihinkään lähialuetta kauemmaksi. 

Toinen toistaan upeampia ja mahtipontisia esityksiä on voitu käydä katsomassa vuodesta toiseen. Walt Disneyn Kaunotar ja Hirviö on saanut ensi-iltansa viikolla ja mehän siirryimme luonnikkaasti aitioon. Kumpikaan ei muistanut, että eihän näitä lippuja ollut tarjolla näytökseen kuin tälle paikalle tai ei mitään. 

Aitio oli sinänsä hyvä paikka, että miäs pystyi vaihtamaan neljän istuinrivin paikkansa vieruskavereiden kanssa käytävän puolelle ja sai olonsa himpan paremmaksi väljän käytävän puolella, kun minä jäin istumaan rivin toiseen reunaan. Niinhän se musikaali alkoi ja tempaisi heti mukaansa. Mikä nautinto!

Musiikki, ääni, laulu, puvustus, näyttelijävalinnat, valot ja efektit. Mikä ohjaus! Niin tuttu tarina ja kuitenkin uusi. Ilta kului nopeasti musiikin siivittämänä. Ihastuin lauluihin kerta toisensa jälkeen ja menemme katsomaan toistamiseen, jos vain saamme liput. 

Arvostelut

https://kulttuuritoimitus.fi/kritiikit/kritiikit-teatteri/kuuma-kattaus-katosta-lattiaan-arviossa-tampereen-

https://www.aamulehti.fi/teatteri/art-2000011575161.html-teatterin-kaunotar-ja-hirvio/

Loppukiitosten videoinnistani otin muutaman kuvan muistoihin. 

Terhi

Sääryleet

Tehotytöt harrastavat liikuntaa. Heidän viikkonsa rytmittyy koulun, kodin ja harrastusten myötä hyvään rytmiin. Milja on harrastanut balettia ja halusi jatkaa saman harrastuksen parissa tänä syksynä.

Keväällä saimme kutsun tulla katsomaan talven harrastusryhmien esiintymisiä Tampereen Sampolaan. Balettikoulu Hannele Suomalainen järjestää monipuolista tanssiharrastusta.

Miten onnistuinkin ottamaan meistä näin suhruisen kuvan 😕

Katselimme ensimmäisen puoliajan ohjelmat ja väliajan aikana poistuimme, kun olimme saaneet Miljan kuviin. Neiti esiintyi mehiläisenä omassa ryhmässään. Salissa kuvaaminen oli kielletty. Kaikki esitykset tallennettiin ja tallenteen sai halutessaan ostaa. 

No, me tallennettiin tyttö ja sen veli.

Eemeli oli hyvin kiinnostunut esiintymistä, vaikka tapahtuma alkoi aika myöhään.

Ei mene montaa vuotta, kun Eemeli aloittaa omat harrastuksensa. 

Syksyn harrastuskauden alussa Miljalta tuli viesti, voisitko neuloa minulle säärystimet balettiin. Tottakai neulon! Pitkää viestittelimme minkälaiset ne pitäisi olla. 

Pyysin ostamaan langan, että se on oikean väristä, oikean tuntuista ja vielä kun pääsin mittaamaan säären ympäryksen ja mitan, niin viikonlopun jälkeen sääryleet olivat valmiina käyttöön. 

Valmis neule on sileää neuletta. Tein matalan käännöksen mahdollista kuminauhaa varten varrensuiden molempiin päihin. Paljaassa sääressä nämä eivät välttis pysy ylhäällä. Neuloin tiukkikset, mutta eivät nämä tukisukat ole, kun neule joustaa. 

Sain kuvat, jossa tytöllä on balettipuku ja säärystimet sävy sävyyn kera kiitoksen. 

Lanka on myhome living 100% merinovilla.

Terhi