Tässä näkee kättensä, miähen, jäljen. Huvimaja jäi rempan vuoksi vähäiselle käytölle, mutta tuleehan niitä uusia kesiä ja käyttötarpeita. Ajattelen näin, että ensi kesänä tämä on heti valmis, kun kausi alkaa.
Tänä kesänä ei kuistin kesäkukkien kasvatus onnistunut laisinkaan. Poistin laatikot ja lopulta kukatkin siirrettiin kompostiin ja vain muutama hyvä taimi siirrettiin jatkamaan kasvuaan uusiin multiin. En panosta paljoa syksyn istutuksiin, mutta muutaman kanervan tähden jouduin leikkaamaan lasiakin 😂
Olen ostanut ja tänä kesänä saanut näitä ruska-aikaan sopivia patoja ja ämpärin. Hain kellarista suuren padan, jonka luulin riittävän asetelman tekoon, mutta eihän se nyt tällaiselle rönsyävälle luonteelle riittänyt alkuunkaan. Hain kaikki loputkin ja joka ainoan jouduin pesemään pölystä ja astioihin kerääntyneistä roskista. Onneksi allasvedet on vielä lämpimiä.
Suuren pajukorin sain myös kesällä ja mietin, ottaisinko sen lankakorikseni vai mitä siihen asettelisin. Asettelin peikonpähkinän oksia, jotka leikkasin lehtivihreinä. Nämä kasvavat jo niin suurina, että haittaavat nurmenajoa. Kävin nappaamassa yhden pitkäksi venähtäneen hortensianoksan, josta karsin lehtivihreän pois.
Todennäköisesti kori kaatuu seuraavassa syysmyrskyssä, mutta olen nopea ja käyn pudottamassa ison kiven korin pohjalle.
Tiffanytyö, lepakko, on valmistunut vuosia sitten.
Toiselle puolen asettelin lyhdyn ja kultapalloja. Lyhty on ostettu puoleen hintaan Koiramäen Pajutallista rikkinäisellä lasilla. Vaikka minulla on paljon lasilyhtyjä, ei ollut yhtään sopivankokoista mustaa, että olisin saanut kynttilän sisälle. Leikkasin uuden lasin lyhdyn etuseinää varten.
Tämä oli muutaman minuutin homma, mutta vei aikaa pari vuotta saada tämäkin tehtyä. Kaikki joutuu ite tekemään 😏
Kyllä tähän vielä jotain mahtuu, mutta täytyy mahtua kulkemaankin. Näin sateettomalla jaksolla astiat voi pitää porraspään edessä, mutta järki-ihminen vetää astiankahvasta askeleen verran taakse, kun sadekausi jatkuu.
Terhi
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti