Lomalla

Talvilomaviikko on otettu rennosti tutuissa maisemissa Sotkamossa ja Vuokatissa. Me teimme matkan taas kahdestaan, joten matka-aikaa oli varattu niin paljon, eli kauan kuin siihen kului. 12 tuntia kaikkine pysähdyksineen ja poikkeamineen. 

On ihana saada oikoa välillä jalkojaan ja tehdä harkittuja ostoksia matkalta. Ruokailun ajoitimme Kuopion Ikeaan, jossa viime kesänä kävimme syömässä hyvän buffan antimet. Pelkillä naposteluilla ei tule kuin huono olo ja jatkuva nälkä. Matkalla on monta kivaa pysähdyspaikkaa, riippuen mitä kautta ajamme. Reitit ovat tulleet meille jo tutuksi vuosien aikana. Nukahdin matkalla kahdesti. Olin odottanut lomaa niin paljon, panostanut työpäiviin ihan väsymykseen asti ja matkalla annoin vain unen tulla. Olen hyvä nukahtamaan ja nukun sikeästi. Nämä päikyt eivät vie yöunia, kun en nuku pitkiä aikoja. 

Olimme iltasella perillä. Ruokakauppa-asioinnin mietimme niin ettei heti seuraavana päivänä täytynyt lähteä kauppaan. Alueella on hyvä ja monipuolinen ruokatarjonta, jota hyödynnämme joka kerta. 

Matkalaukut tyhjennettiin nopeasti kaappeihin, loma sai alkaa. 

Ehdimme hyvin katsomaan Suomen miesten Olympia pronssipelin. Telkkaria emme yleensä ehdi lomalla katselemaan kuin iltaisin. Sauna lämpiää lähes joka ilta ja käsityö etenee verkkaisesti.

Tällä lomalla panostin taas kortteiluun. Miäs ehdotti alkuvuodesta, että tee joulukortit talvilomalla ja niin minä räjäytin koko kämpän askiskamppeillani. 

Sain tehtyä viikon aikana 101 joulukorttia, joista teen oman erillisen päivityksen. 

Laskin, että vielä toisenkaan, eikä ehkä kolmannenkaan lomaviikon aikana jouluiset korttimateriaalit olisi loppuneet kesken. Minulla oli hyvä vauhti päällä ja sain tehtyä kivoja ja hyvinkin erilaisia kortteja.

Tosin yhden päivän pidin sänkyä selässäni, välillä yritin kortteilla, mutta se sänky! Iltaa kohden oloni hiukan parani ja kävimme Burger Party Buffetissa iltaruokailussa. Että oli nälkä! Päivän aikana ei maistunut oikein mikään ja iltaa kohden olin jo nääntyä. 

Ruokavalioni on aina perus ja harkiten jotain. Ei parane lapata lautaselleen sen enempää kuin pystyy syömään.

Miähen viime vuotinen laskettelureissu päättyi yhteen kokeiluun, kun polvi ei kestänyt enää. Syksyllä tehty polvinivelleikkaus näytti täysin kuluneen polven nivelet, siellä ei ollut enää kuin luu luuta vasten. Operaatio onnistui hyvin, tosin pieni takapakki tuli sisäisestä verenpurkauksesta ja nestekertymästä. 

Kun polvi kesti ja lonkka voi mainiosti, miäs suksi mäkeen kolme kertaa viikon aikana. 

Minä kävin mäen näköalatasanteella kerran, kun uusin neulepaitani kuvattiin tapojemme mukaan. 

Aamu oli jäätävän kylmä, yli -20'. Maisema oli ihan sumuinen, tuuleton ja hiljainen. Mäki oli vasta avautumassa, joten ruuhkaa ei ollut missään. 

Niin kaunis maisema, tykkylumi puissa ja kokoontumispaikkakin ihan lumen alla.

Kauniisti kierteiset lumipeitteet ympäröivät puiden runkoja.

Näköalatasanne

Hyppyrimäkikin oli saanut jäisen lumipeitteen.

Neulepaitapäivitys

Pipapäivitys

Tästä suuntasimme eväiden ostoon kohti Kajaania.

Lähdimme kelkkoinemme kohti Vuottolahden Retkiluistelurataa Oulujärven jäälle, jossa voi hiihtää, luistella, kävellä tai kelkkailla. Paikka on n.30 minuutin ajomatkan päässä Kajaanista. 

Noin viiden kilometrin mittainen retkiluistelurata on tehty Oulujärven jäälle ja metsään. 

Kesällä kävimme samalla Oulujärvellä uimassa. Nyt jää ryskäsi ja kumahteli, laajeni ja jossain saattoi aueta uusi railo. 
Yllättävän suorassa horisontti, minä panostin!

Metsäreitin varrella, pienen pellon reunalla oli kivoja lumikumpareita. Minun oli jo sormeni jäässä jääkuvausten kanssa, eikä puhelin ollut pysyä käsissä. Lumi kimalteli kauniisti hangen pinnalla.

Emme ole koskaan aiemmin kokeneet mitään näin kaunista ja rauhaisaa metsäretkeä, kuin tämä talvinen päivä meille tarjosi. 

Tällä reitillä on taukopaikka, jossa voi kodassa lämmitellä ja nauttia eväitään. Meillä oli matkassa pienet eväät, jonka jälkeen käänsimme kelkat takaisin kohti metsää. Eihän tätä voinut  jättää vain yhteen kertaan. 

Eslat luistivat hyvin. Pari kertaa jäin traktorinrenkaan jälkeen kiinni jalaksistani ja kulkusuuntani kääntyi pois radalta. Onneksi pysyin pystyssä! En ole tehnyt tänä talvena vielä perinteistä kaatumistani, eikä kuulemma tarvitse suorittakaan. 

Radan alussa on selkeä merkintä railoista. Kelkoille näistä ei ollut haittaa.

Rata pidetään siistinä ja jäädytetään talkoovoimin. Me jätimme lippaaseen oman lanttimme kiitoksena hyvästä talkootyöstä.

Olimme 1000. napsuttelija. 
Rakennuksen vierestä voi lainata kelkan, jos toisenkin. Meillä oli mukana omat kilpakelkat joilla teimme kauppareissutkin majapaikastamme.

Samana iltana saimme toisen happimyrkytyksen, kun osallistuimme Sotkamossa Sapsojärven jäällä järjestettyyn Oulu2026 avajaistapahtumaan.

Pakkanen huiteli iltasella -16' ja taas paleltiin!

Avajaispuheiden aikana pönötettiin paikoillamme, mutta luvassa oli menevää musiikkia.

Ramses II sai esiintymisellään väen liikkumaan ja kropan pysymään lämpimänä. 

Matti Junttilan orkesteri päätti illan tanssimusiikilla ja pitihän sitä jäätanssitkin kokea edes kerran. Arvannette, että sauna lämpisi illan päätteeksi.

Tyttären kysymys sai kopsaamaan käydyn keskustelun yhtenä iltana. - Onko Suomessa paikkakuntaa jossa ei olis jotain tuttuja 😏. 

Keskustelu lähti käyntiin siitä, kun olimme saaneet kutsun iltavierailulle ystäväperheen luokse lomaviikolla. Olin kiittänyt saadusta kutsusta paria viikkoa aiemmin, mutta minua ahdisti koko ajan lähtö kyläilemään.

Olen ollut jo pidemmän aikaa todella väsynyt, työuupunut ja masentunut. Nyt se tuli sanottua. Eikä se ole tullut mitenkään yht'äkkiä, vaan olen ollut tietoinen tästä jo kauan. Tämä kirjattiin minun tietoihini syksyllä, kun aloitin terapiakäynnit.

Vaikka olen sosiaalinen, en jaksa panostaa siihen yhtään enempää nykyään kuin työssä. Vapaa-ajalla minun pitää saada olla just niin kuin haluan, rauhassa, hiljaksiin ja tehdä niitä asioita joita jaksan ja haluan suorittaa. 

Silti olin varautunut kivaan illanviettoon hyvän tarjoilun merkeissä; hirvipaistin, muusin lisukkeineen ja lakkakiisseliä kermavaahdolla. Menomatkalla ostimme viemisen ja lähteissämme tein kortin.

Aika meni vauhdilla, niin paljon oli jäänyt taas kielen alle sanoja ja kiittäessämme saimme kutsun tulla taas.

Missasimme aiemmin viikolla yhden mahdollisen uintipäivän sairastuttuani. Vielä oli mahdollisuus käydä uimassa päivää ennen lähtöämme. Laskimme aikatauluja, ehdimmekö lounaalle kylpylän jälkeen, mutta emme olisi mitenkään ehtineet. Joten ensin syömään ja sitten altaaseen. 

Jestas mikä herkkulounas. Runsas salaattipöytä olisi riittänyt minulle pelkästään, mutta tähän oli vielä savuporokeitto höysteineen.

Onneksi väliin tuli puhelu, jonka aikana sain hiukan tasoiteltua oloani ennen jälkiruokaa ja teetä.

Ensimmäisen tunnin istuimme poreissa, ei kyennyt ruoto liikkumaan yhtään mihinkään. Toisen tunnin nautimme saunamaailman annista, seitsemän eri saunaelämystä. Kun lopulta kävelimme takaisin lomapaikkaamme olimme niin löysiä, että nauratti. Loma teki sen minkä sen pitikin. Rentoutti, mutta väsytti. 

Sain kerättyä kaikki askismateriaalin kasaan ja vaatteet sujahtivat takaisin matkalaukkuihin. Lähdimme ajamaan kotia kohti aamusta yhdeksän aikaan ja kotona olimme n.12 tuntia myöhemmin muutaman pysähdyksen ja nuorimman luona käynnin jälkeen.

Terhi