Hampaat kalisten

 Kävimme miähen kanssa viemässä kynttilän isäni haudalle. Hautausmaalla oli kylmä! Tai niinhän siellä on aina.

 Kävellessäni hampaat kalisivat yhteen kuin kakarana pyörän pinnoille laitettu viilipurkin räpsytin.

 Siirryin suoraan puolivillaisesta takista höyhensarjaan!

 Pitkäpunttiset kapsaisin jalkaani ilman minkäänlaista mutinaa ja villasukat saappaisiin ja uudet vartaille. Ai mutta nämä sukat eivät tulekaan minulle, vaan kummilapsoselle.

Enkelin ilme on kuin omani, lunta?!

Mutta minähän nautin tästä pienellä varauksella.

Askartelupuolelta on valmistumassa uusi krassi ulko-oveen.

Tarjetkaa, ulkona oli aamusta puoli kuuden aikaan -23, hrr!

Lumi ja jää

 1. adventin aika

 Olen tehnyt pieniä valmisteluja, piilotellut muutaman lahjan kääreisiin. Aloittanut siivouksen, pessyt ikkunat, vaihtanut verhot. Hiljaksiin ajatukset siirtyvät kohti joulua.

 

Tupsukorva

 Kaapo, komea kolli, on ollut syksyn hoidossa vanhemman pojan perheessä.

 "Tupsukorva" on tehnyt tuttavuutta myös Mollen kanssa, mutta Molle viis piittaa Kaaposta.

Odottelimme kahdestaan miähen kanssa kyytiläistämme eilen illalla tuolla pojan kotona, kun nuorin oli pitkällä pelimatkalla. Availimme ulkoilemaan tahtovalle Mollelle ikkunan monta kertaa, opettelimme vähemmän teknisinä vanhempina kuinka saada telkkuun kuva =( ja minä neuloin pienen siililapasparin loppuun.

Kotona olin päivällä saanut valmiiksi hiukan suuremman parin samaisia lapasia.

Syksyn aikana neulominen on jäänyt aikalailla taka-alalle.

Jatko-osa

Viikonloppuna sidoin pari risukranssia, joista toisen sijoitin tähän ikkunaan. 
Toinen kranssi joutaa vielä hetken kuivumaan saunanlauteilla, jotta voin jatkaa sen työstämistä.

Vanha lyhty

 Nuupahtaneen lyhdyn olemus kirjavine laseineen on kyllä aika karmaiseva. Edes ulkokäyttöön en kelpuuttanut moista rumuutta. Maalattujen lasien pinta olisi kyllä puhdistunut jollain liuottimella, mutta tässä kohtaa olikin mielessäni jotain ihan muuta. Nimittäin aikanaan yhden opintoviikon työ, hiekkapuhallus, passaisi hyvinkin lyhdyn uusiksi lasiseiniksi.

Pikkaisen lyhentelin laseja ja hioin pois suurempia särmiä. Lasit kiinnitettiin lyhtyyn silikoonilla.

 Onhan tämä nyt askel parempaan suuntaan, vaikka aika sekavalta tämäkin näyttää.

Se taas ei haittaa laisinkaan, kun lyhty tulee työhuoneelleni. Tiedä vaikka pitäisin itselleni työhuonepikkujoulut.

Nimpparit

Kävin istumassa pitkästä aikaa perjantai-iltaa sisareni luona, kun miähet olivat samaan aikaa kiakkoreeneissä. Siinä tuli turistua asioita pitkin ja poikin ja syötyä tämän päivän nimpparikakku.
Viemisinä kuvan enkelivalo, sekä keväällä neulomani yli polven sukat.

Mustaa pitsiä

 Mitä sanoa mustasta huvista? Se on musta, tosi ikävää tehdä, malli on kuitenkin tuttu ja mukava toteuttaa.

Krokotiilihuivi, joka oli lajissaan 13. on mutkatonta virkkailla, kun on tarpeeksi suuri koukku lankaan nähden.

Lankakartionjämistäni riitti hyvin ohuen ohutta lankaa suurehkoon huiviin.

 Kun huivi on musta, niin vastaväri valkoinen on kaunis ja herkkä. Siirsin ostamani jouluruusut terassille odottamaan istutusta ensinnä asetelmia varten ja jos säilyvät kevääseen saakka, niin sitten istutan ne maahan muiden taimien viereen.

Kävin kurkkimassa vanhoja jouluruusujani, useinkin ohimennessäni pysähdyn seuraamaan niiden kasvua. Hyvältä näyttää. Monen monituista nuppua on avautumassa, jos sitten ei sattuisi sellainen ihme, että lumipeite piilottaa alut.

31 ruutua

 Mikälie puuska iski vasemman olan takaa ilman mitään varoitusta, jotta ny pitää saada kohennusta pirttiin!

Tämä ihana ikkunaruutu on ollut jouten työhuoneellani siitä saakka, kun sen aikanaan sain. Suunnitelmat joilla on taipumus aina matkallaan muuttua, sallittakoon se, eivät ole kuitenkaan tyystin haudattu, mutta tällä hetkellä en tunne minkäänlaista suurempaa hinkua aloittaakaan tätä työstämään.

 Siispä, suuri ruutu kiinni kattoon, klahvilipastot kiepaistiin eriäpäin ja kaikki olikin sen jälkeen ihan vinksin vonksin. Katselin muutaman päivän, että mistä aloittaisin.

 Aamusta aikaseen ikkuna sai valoköynnöksen. Valopallo on kuin koru.

 Ylivuotiset kuivatut hortensiat pääsivät ikkunan eteen.

 Stockamnnin jouluhyllystä lisää harkittuja koristeita, silkkikukkia pareittain.

 Peikonlehti joutui takaisin lipaston päälle, mutta nyt sillä on edellistä kertaa tukevampi nojailupaikka, lampunjalka.

 Lähes kaikki tavarat päätyivät omille paikoilleen, pölyrätin jälkeen.

 Koska klahvit ovat erilaiset, korkeuseroakin on jonkin verran.

 Suuremman klahvin kannelle siirsin yhden tietokoneen. Tällä puolen se ei ole niin hallitsevalla paikalla. Samalla siirsin hiukan pienemmän Tiffanyvalaisimen lipaston reunalle, koska suurin kissakamu hyppii tähän joka kerta käydessään. Suurin siirtyi matalan kirstun kulmalle.

 Kun vielä saan pikkaisen siirtoapua, siirretään sohvakin omalle paikalleen, voi viikonlopun aloittaa lähes "tyhjältä pöydältä".

Valoa sinulle,