Yhdellä kertaa

 Perjantai päivä pisti melkein juoksuksi, kun ilta oli varattu vieraille. 

Juhlan aiheena miähen täydet kympit, sekä keväällä ammattiin valmistuneen tyttären juhla.

 Tarjolla oli pientä purtavaa, tyttären toivomuksen mukaan helposti ja nopeasti valmistuvaa. Näin tehtiin ja ilma ollessa enemmän kuin suotuisa, katettiin suolainen tarjolle terassin pöydälle, miäs grillasi maissia ja känkyrää.

 Vanhin poitsu sai roudarin homman, 

sisareni ja miniäni saivat keittiöapulaisen paikan, nuorimmainen meni minne pyydettiin. 

Kaikki teki jotain.

 Näin saatiin työt sujumaan ja vieraat muonitettua, sekä viihtymään.

 Leivoimme miniän kanssa tahoillamme makeat tarjottavat, jotka olivat reilusti makeita. Nams!

 Ilta ehti viilentyä ja maisema muuttua hämyiseksi ennen kuin laskin lipun salosta viimeisen vieraan lähdettyä puolen yön aikaan.

 Juhlat onnistuivat sikäli hyvin, kun miäs ei karannut juhlistaan ( vaikka uhosi kaksi vuotta asiasta) ja tytär sai mieluisat vieraat, kaikki kutsutut saapuivat paikalle.

 Yön myöhäisinä tunteina tyttären hymy meni hiukan haukoituksen puolelle.

 Kaunis kiitos teille kaikille!

 

Tahdotko istua?

 Kun ei ole mitään valmista näytettävää, niin kuvataan sitten keskeneräinen. 
Hyvä katsoakin välillä linssin takaa, miltä työ näyttää tässä vaiheessa, kun tuntuu lähikuvassa, eli sylimitalla nuo värit hiukan sekavilta.
Mutta ei ne taida sittenkään olla hullummin valittu. Tarkoitan raidoitusta, vaikka välillä olen kirjavaakin lankaa käyttänyt. Värisävyt on kyllä oikeat.

 Kippasin lankavalikoimani telkkuhuoneen pienelle sohvalle. Jos haluat siihen istahtaa, tee tilaa itsellesi. Tuosta vaan on niin helppo tehdä seuraavan kerroksen lankavalintaa.

 Bavariasta tulee isona uusi tyynynpäällinen tyttären lattiatyynylle. Entinen päällinen, tilkkutyönä tekemäni kissapäällinen, on tullut tiensä päähän ja vaatii hiukan päivitystä.

Juhlittiin

Oli ilo saada kutsu pomon kymppijuhliin, jotka olivat virallisesti jo keväällä, mutta juhlittiin vasta eilen.

Liikunnallinen mies sai kimppalahjana uuden risun, jolla pääsee laukomaan vetoja maaliin. 
Mailan varteen kiinnitettiin otekorkeudelle työhanskat, joissa oli kirjekuori urheilukauppaan ja toisessa kuoressa onnittelukortti.

Juhlat pidettiin kotona, eli kukka- ja salaattitarhan kanssa samassa pihapiirissä. Otin kameran mukaani kuvatakseni kesäkukkien loistoa. Eli en malttanut olla töistä poissa viikonloppunakaan.

Juhlailmahan oli mitä onnistunein pilvisen aamun jälkeen. Ruoka oli hyvää ja suuret mansikkakakut hävisivät nopeasti juhlivan väen lautasilta.

Aurinkoista sunnuntaita teille kaikille, pihatyöt kutsuvat ainakin minua tänään.

Mä en löydä mitään!

 Tuttu tunne? Vaatekaapissa ei ole mitään päälle pantavaa. Hyvin yleistä, vaikka kaapit pursuaa niin ettei kiinni saa. Silti aina olen vaatteeni löytänyt ja oman tyylini omannut. Tuulipuku ei kuulu enään arkipukeutumiseeni =)
Tilannepukeutuminen ja pukeutumiskoodin tunteminen ei ole minulle ihan arkipäivää, mutta onneksi on aina netti apuna.

 

Pientä hapuilua on ollut kyllä huomattavissa, kun olen etsinyt itselleni juhlakostyymia. Mitä minä laitan päälleni? 

Ensinnä minun värimaailmani on aika rajallinen, hyvä niin. Siitä on hyvä lähteä, mitä en ainakaan etsi. 

Tahtoisin vaatteen, joka olisi minun oloinen ja siinä olisi hyvä olla. 

 Pikainen kierros kaupungin vaatekaupoissa ei tuottanut juurikaan tulosta, liian kirjavaa, liian kallista, liian pientä ja liian vähän aikaa. 
Jatkan kierrostani ensi viikolla.

 Väri on kuitenkin nyt selvillä, kun löysin juhlakengät (38), jotka sopivat jalkaani täydellisesti. Wildflower, hopean harmaa kenkäpari ilmestyi eilen eteeni kirpparilla viidentoista euron hintaan!
Käyttämättömät kengät, 52 € alkuperäishinnaltaan, olivat hetkessä ostoskorissani.
Iloni oli rajaton, kun näin onni suosi minua.

 Sulhasen äiti pukeutuu alhaalta ylöspäin...ja nauttii illalla ehkä viikon toisen vohveliannoksen kotiterassilla.

 

Koristekaalit

 Tämän kesän puna-valkoinen kukkaväri ei ota laantuakseen. Vielä oli saatava yhtä sorttia, ahkeraliisaa punaisena, sekä valkoisena. Edullinen ja runsaskukintoinen matala kasvi täyttää yksinään vanhan leipävuoan.

 Maitosiivilässä on jo ajan patinaa ja meillähän tällä on tosi vähän käyttöä. Mutta kukka-astiana se toimii hyvin. Istutuksessa on sitten se toinen väripareistani, valkoinen ahkeraliisa.

 Muutamaan vuoteen en ole kasvihuoneella onnistunut kasvattamaan kasvihuonekurkkua, mutta nyt näyttää onnistuvan. Ensimmäiset kaksi kurkkua venyvät kilpaa mittaa.

 Toisaalla huoneessa on vielä viisi tainta lisää, joten herkkuja on tulossa, toivottavasti.

 Itse otsakkeeseen, eli koristekaaliin. Silloin kauan, kauan sitten, kun nuorena neitona ponkaisin tänne entisen Satakunnan maisemiin maatalon emännäksi, en osannut yhtään näitä töitä. Minulla oli enemmän intoa, kuin taitoa.
Joskus näin erään talon pihassa kauniita lilan ja valkoisen sävyisiä röyhelöreunaisia "ruusukkeita", joihin ihastuin heti. 
Pitkän etsinnän jälkeen onnistuin saamaan koristekaalien siemeniä, muistaakseni ostin ne jostain kukkamainoksesta, joita ahnaasti aina lueskelin.
Enemmän tai vähemmän onnistuneesti olen vuosien saatossa saanut kaalit kasvamaan. Jos ei oteta lukuun sitä jänöä, joka ensimmäisenä yönä söi kaikki edellispäivänä istuttamani taimet vartta myöden. En kyllä kerro miten sen jänön kävi!
Näitä koristekaaleja vaalin erityisen tarkkaan, jos edes muutama kasvaisi kunnon mittaan. Nimittäin lupasin viime syksynä, että hoidan osan nuorten syyshäiden pöytäkoristeista, joissa nämä punasävyiset koristeelliset kaalit olisi se näyttävin osa.
Joten, kaikki joutilaat loiset ja toukat. Siirtykäähän toisaalle!

 Kasvihuoneella on silmäniloa monella eri tasolla, jos nämä kamalat muovilaatikot eivät miellytä silmää.
 Ihastuin keväällä maljaköynnökseen, eli Sundavilleen. 
Monivuotinen pihakasvi, joka talvehtii pirtin lämmössä.

 Vaaleanpunainen tekee poikkeuksen, se sallittaneen, tämän kesän kukkavalinnoissani.

 Keväällä kasvihuoneelle roudatut tikapuut ovat oiva tavaroiden säilytyspaikka. Tiesin sen. 
Tähän tuppaa jäämään kaikenlaista, mutta tästä myös löytää tarvitsemansa.

 Lykkäsin illalla nurmen kasvihuoneen ympäriltä. Pikkukoneella on sukkelampi pujotella kaikkien puiden ali ja kukkamaan ympäri. Eikä vastaleikatun nurmen tuoksua voita mikään.
Kyllä tässä pikkuisessa kasvihuoneessa saa ajan kulumaan ihan huomaamatta, kuten isommassakin päivän aikana.

 

Vadelmanpunaa

 Ai, pistelee!

 Juhannuksena aloittamani neule valmistui viikonloppuna kovan puurtamisen tuloksena. Kun miähet tekivät viikonlopun ylitöitä, työllistin itseni pirtillä tv-tuolissa katsellen tallenteita boxilta ja neuloen tunikani loppuun.
Hyvin itsekäs viikonloppu. Valmistuneiden töideni määrä ei ole tänä vuonnakaan päätä huimannut, kaikki muu oheistyö vie niin paljon aikaa tältä rakkaalta harrastukseltani. 
Ja sen sitten huomaa, kun jotain pitäisi alkaa tekemään, tatsi puuttuu. Ihan perusjutut joutuu miettimään moneen kertaan, kun suunnittelee alusta pitäen.

 Lähtökohtana tälle neuleelle oli Susulta ostamani Sirda Snuggly, Smiley Stripes, 80 % Bambua, 20 % villaa. Näkyy työni vaalean liloina raitoina.
Lankaideasta ostin lisää punasävyisiä lankoja. Muskatin soft, 100 % pv, vadelmanpunaiset raidat, sekä Muskatin merseroitu Egyptin pv, vaaleanpunaiset raidat.
Luonnonvalkoinen lanka on jonkin työni jämät.

Neuloin työn kahtena kappaleena, että välttäisin valmiin työn kiertämisen. Olen huomannut, että sauma napakoittaa työtä. 
Reunakaitaleet ovat aina oikein neuletta, muutoin sileää. 
Mittojeni mukaan tehtyyn neuleeseen tein ensimmäiset kavennuset työn helmaosaan, seuraavat rinnan päälle ja samaan kohtaan selkäpuolelta kavensin saman verran silmukoita.
Näin helmaosaan tuli kiva väljyys. 

 Koskaan en varaa tarpeeksi lankaa töitäni varten, koska minusta on mukavampi kärvistellä pienin kerin, sovelsin vähenevien kerien määrää lisäämällä valkoisen osuutta työn yläosaan, sekä hihoihin.
Tämä on just, eikä melkein ihan minulle tehty. Nelosen puikoilla tikuteltu.

 Jasmiinissa on aika huumaava tuoksu. Kaksi suurta pensasta upeassa kukassa.