skip to main |
skip to sidebar
Forssan Vanhan ajan lelumarkkinoilla oli yhtä lämmin tunnelma, kirjaimellisesti, kuin aiemminkin. Huh, sanos!
Sunnuntaille ajoittuva tapahtuma, muutaman tunnin shoppailuaika, on tiivistunnelmainen, hiukan nopeatempoinenkin. Kaikki pitää nähdä äkkiä, ostopäätös on pikainen, tai kohta jäit ilman.
Kuvasin pienen talon, 1 : 48. Kaikki oli niin ihastuttavan pientä.
Sitten ihastuin toiseenkin taloon ihan täpöillä, jossa oli valmiista paperiarkeista väännelty mitä kauniimpia asioita.
En ostanut yhtään arkkia, ihastelin vain, kuinka kaiken voi tehdä näinkin.
Hempeää, runsasta, mahdollisuuksia vaikka mihin.
Iloa ja rakkautta,
rehevää ja näyttävää.
Tykkäsin!
Omat ostokseni kuvasin reissussa rypistyneen hameeni liepeen päällä.
Ostoskassistani löytyi sämppäreitä, maitoo, kermaa, jukurttia...
siivilä,
lehtilaatikko,
ei pelkästään vettä ja leipää,
vaan Jumalan sanaa,
pari tuolia, pöytä, matkalaukku
ja tikarappuset.
Kaikki nämä menevät keräilylaatikkooni muiden aiemmin ostettujen tavaroideni kanssa.
Kun joskus ennätän, innostun ja aloitan, on minulla työhuoneella odottamassa suuren suuri lasikaappi, johon nämä kaikki ihanuudet löytävät paikkansa.
Onneksi nämä kesämessut eivät ole kuin kerran vuodessa,
jotenkin selviän tästä ostomorkkiksestani taas ennen seuraavia.
Nuorten suuren päivän, hääjuhlan valmistelut on jo hyvässä vauhdissa. Tänään he tekivät käydessään opastekyltit siinä autonkorjauksen kanssa, sekä välissä.
Mistä sinne juhlapaikalle sitten löytää niin monen risteyksen jälkeen?
Ehkä näistä on jonkinlainen apu, jos sitten tähän opastekyltin laittoon määrätyt eivät eksy työmatkallaan toisaalle =)
Opastekyltteihin käytettiin puretun navetan seinälautaa, joka on vanhaa ja harmaata.
Monta kylttiä, monta risteystä.
Lisäksi useampi opaste juhlapaikan tapahtumista.
Muutama varalle, jos tulee huteja...
Lisääkin saatetaan tarvita, kunhan hetki jälleen mietitään.
Lopuksi vielä oli häämatkakohteen suunta, jonne on yli 4 000 km matkaa, viuuh.
Päivän päätteeksi, vaimo kotiin!
On ihana suunnitella, miettiä yhdessä ja monta asiaa tänäänkin saimme etenemään.
Kiitos kutsusta, olemme läsnä!
Olen mielestäni onnistunut valitsemaan kauniit ja näyttävät kesäkukkaset takapihan terassille, jossa oleskellaan lähinnä syömässä hyvällä ilmalla.
Toki minulla on sisääntulon puolellakin kukkia, ne vaan on jääneet kaikki kuvaamatta. Vielä.
Tätä näkyä minä olen odottanut vuosia, hirviä takapihan pellolla. Mutta jos oikein tarkennan sen mitä siellä haluan nähdä, on suuri hirvi isoine sarvineen. Sitä en vieläkään bongannut.
Mutta sen verran oli tämäkin harvinainen näky, että kuvattava nämäkin oli, jonka takia sitten olin myöhästyä aamulla töistä.
Ja se miksi olin aamulla taas kuin nukkuneen rukous, johtui tästä työstä. Virkkasin sen illalla valmiiksi, jotta sain sen pesuun, jotta saatoin laittaa sen aamulla sinne takapihan terassille kuivumaan.
Kuun alkupuolella innostuin virkkaamaan tyynynpäällistä tytsin lattiatyynylle, jonka koko on n. 0.70 x 0.70 m. Virkatusta päällisestä tuli pesun jälkeen kyllä hiukan suurempi, 0.10 m kanttiinsa. Näin tyynylle jää kunnolla tilaa, tai uudelle isommalle tyynylle on jo valmiiksi kunnolla tilaa.
Käytin noin seiskan vahvuiset punaiset jämälankani. Valmis työ mätsää näin hyvin tyttärelle aiemmin tekemäni peiton kanssa, josta ei ole nyt tämän parempia kuvia, peitto majailee tyttären luona.
Kunhan ennätän, irrotan vanhasta tyynynpäällisestä vetoketjun ja ompelen sen kiinni uuteen päälliseen. Kerrasta opin, että en pesupäivinä ratko ommeltuja saumoja auki.
Arvaatteko mistä nappasin tämän kuvan? Jääkukka oli piirtynyt jääkaapin takaseinään niin täydellisenä ja kauniina, että se piti ikuistaa.
Iltapäivällä oli kyllä hivenen aikaa mielessä jokin jäähiutale, kun tarvoimme miähen kanssa toistamiseen mustikkametsässä töideni jälkeen. Mun oli kuuma, kun lähinnä ensimmäisen tunnin etenimme etsien niitä kerättäviä. Lopulta saimme lähes yhtä paljon talteen, kuin viime sunnuntaina, 7 kg.
Vielä jäi pieni kipinä, että mentäiskö vielä kerran poimimaan?
Kasvihuonekurkut tuottavat jo hyvin satoa.
Silmäniloa pitää olla ja sitähän täältä löytyy, lasiperhonen pilkahtaa suurten lehtien suojassa.
Tällaisella nopeasti kasvavalla ja satoa hyvin tuottavalla kasvustolla saa kivan suojaisan piilopaikan.
Jos tykkäisin avomaankurkuista, niin sehän lisäsi tänne vehreyttä tuplasti, viiniköynnöstä kun en kuitenkaan saa talvehtimaan.
Tosin taitaa kesä loppua kesken, ennen kuin saan näillä olemassa olevilla taimilla täydellisen vehreyden huoneeseeni, vaikka ilma alkaisikin näyttämään kesäkelejä jälleen.
