skip to main |
skip to sidebar
Pitäähän tällaisetkin markkinat päästä kokemaan edes kerran elämässään, Pohjanmaa houkutteli suurilla rompepäivillä luokseen.
Uudenkaarlepyyn viikko on ollut monipuolinen, mutta minun aikatauluni ei suonut yhtä ohjelmapäivää enempää.
Lähdimme miähen kanssa matkaan jo perjantai-iltana, että olisimme jo aamusta lähempänä tapahtumapaikkaa.
Otin yhden puhelun työpaikkojeni siirtymätaipaleella ystävälleni, joka ystävällisesti majoitti meidät. Kiitos teille, kun avasitte ovenne.
Eihän me aamusta kuitenkaan niin aikaisin maltettu lähteä liikenteeseen, kun harvakseltaan nähdään ja suunvuoron saaminen toiselta on niin kovan työn takana. Juttua olisi ollut vaikka kuinka paljon, vaikka toinen jalka oli jo menossa penkojaisiin, joten lähdettävä oli eteenpäin.
Voi jeekuna mikä paikka! Ja miten upea ilma!
Aurinko paistoi täydeltä taivaalta, jalat tepasteli pöydän luota toiselle, eikä me ihan kaikkea kyllä jaksettu edes kiertää katsomassa.
Yritin netistä etsiä tietoa, kuinka paljon alueella oli näytteilleasettajia tänä vuonna, mutta en löytänyt mistään infoa. Jos aiempaa tietoa tutkailee, niin yli 700 esittelijäpöytää tuolta alueelta löysi.
Tein hyvin harkiten ostoksia, etsinnässä oli jotain ihan tiettyä, mutta tarjonta heikkoa. Ehkä jotain kuitenkin tuolta osalta sain mukaani.
Paikalle oli tullut todella paljon väkeä. Vaikka väkeä oli paljon, oli tunnelma välitön ja ystävällinen. Ei kiire mihinkään.
Neljän tunnin kierroksen jälkeen poistuimme paikalta ostoksinemme. Pakkasimme automme, ei kuitenkaan kuvassa näkyvää! vaan sen minkä jouduimme ajamaan puolen kilometrin pellon reunaan...lamps!
Autolle raahautui kaksi roudaria, joista toinen oli kantanut painavaa jalkalamppua päivänvarjonaan.
Tämän ihanuuden ostin toiselle ystävälleni, jolle lähetin kännykuvan, laitetaanko teille yksi jalkalamppu tulemaan?
Vastapuhelu tuli nopeammin, kuin osasin odottaa. Laitetaan tulemaan!
Jos minulla ei olisi jo niin montaa lamppua / valaisinta, en olisi kauaa miettinyt, vaan ostanut tämän itselleni.
Pientä näpertämisen tarvettahan tässä varjostimessa tulee olemaan, mutta ensi alkuun tämän kanssa voi elää ihan tällaisenaankin.
öh, niin
Onhan minulla niitä lamppuja jo joka pöydällä ja lipastolla, mutta kun tää oli vaan niin ihana. Varjostimen väri ei ole ihan omiaan, eikä kovin siistikään, joten varjostin menee jossain vaiheessa vaihtoon. Eli, itselleni ostin pienen valaisimen.
Huomatkaa, molempien varjostimien päällä olevat kauniit lenksukiristimet.
Peltipurkkikokoelmani sai yhden ihanuuden lisää, kun ostin tämän etualalla olevan rasian.
Miäs sanoi, että minullahan on jo tuollainen kotona. Vaan eipäs olekaan. En koskaan osta kahta samanlaista rasiaa. Siinähän se keräämisen viehätys piileekin, etsimisessä ja löytämisessä.
Miähen tokaisu Vaahteranmäen Eemelin markkinoista oli aika osuva.
Lauantain pikakierros Putajan rompepäivillä kulutti rahapussiani kokonaisella eurolla!!!!
En ollut oikein kierrostuulella ja sadekin alkoi vihmomaan.
Suojasin kuitenkin euron aarteeni, käsisaippuan, joka tulee luhdille muiden vanhojen joukkoon.
Läheiseltä kirpparilta tein sen sijaan oikean löydön, kun pongasin vanhan virsikirjan, saippuanpalankokoisen. Nahkakantinen kirja on painettu 1898 ja se on kirjattu sekä Miina Marialle, että Fannille.
Tekstihän on kaunista kippuraa, jonka tavaamisen minulta menisi tavattomasti aikaa. Mutta, jos oikein tihrustan tätä pientä pränttiä, niin etusivulla lukee(ko) Suomen suuriruhtinaanmaasta.
Kyllä, tätä kirjaa on luettu ja kuljetettu.
Uusi viikonloppu ja uudet apajat odottavat,
Voishan sitä olla vain piällysmiäs ja antaa ohjeita ja niinpä taisin tehdäkin, kun iltasella saimme lopultakin valmiiksi ikuisen murheenryynini, lipputankoa ympäröivän kukkamaan.
Koko kesän silmittely on tuottanut tulosta. Taisin aloittaa sen silmittelyn jo viime syksynä, mutta aivan sama.
Tänä kesänä päädyin kuitenkin tällaiseen lopputulokseen, jossa kaikki nurmialue poistettiin kukkamaan sisäpuolelta ja tyhjäksi jäänyt alue istutetaan täyteen jättitataria.
Lipputangon edusta piti saada kävelytasanteeksi. Tähän miäs valoi neljä raparperilaattaa. Nämä laatat ovat suuria, lähes metrin halkaisijaltaan.
Laattojen ympärillä on hiekkapinta.
Vanha kukka-alue, leveä kaistale vanhaa kukkamaata liitettiin uuteen kukkamaahan. Kun kaaren sisäpuolelle istutettiin korkea kasvi, niin ulkoreunahan vaatii matalamman.
Hyödynsin jo olemassa olevaa kasvillisuuttani harventamalla täysinäisiä kukkalaatikoita. Miäs toimi kaivurina ja poisti useamman tarha-alpin juurakon uuteen paikkaan.
Kukkalaatikoihini tuli suuria pälvipaikkoja, jotka tuskin kauaa ovat tyhjillään. Siirreltäviä kasveja piisaa, mutta ei tälle illalle.
Huvimajan taustalle rakentuu vielä syksyn aikana kunnollinen kukkalaatikko, joka helpottaa suuresti nurmen ajoa.
Tästä maasta kaadettiin viikatteella tatar, mutta vain osa juurakosta siirrettiin nyt tehtyyn kukka-alueeseen.
Syyskaunosilmäkin sinnittelee pienessä tilassa.
Vielä on paljon mylläämistä ja pestini piällysmiähenä jatkuu...
Viime päivinä on ompelukone palvellut uskollisesti vaativaa jalkaa ja niin on korjaantuneet monet housut - viidet, yksi toppatakki - kohta sitä taas tarvitaan, yksi jos toinenkin pyyhelenksu ja kiinni on ommeltu myös piiitkä vetoketju.
Ai että kuinka mä taas kiitän hyvää konettani, joka aina niin uskollisesti tottelee armotonta polkaisuani.
Samassa ommeltavien pinossa oli parit rintsikat, joista ompelin oman Bra bagin, eli rintaliivilaukun.
Tässä työssä ei ompelukoneella ollut liiemmin käyttöä, kuin vuorin ompelussa. Muutoin työ piti ommella käsin.
Sommittelin ja mittailin. Käänsin ja väänsin, kunnes löysin hiukan ohjetta kassin tekoon.
Ohjeen tynkää ja ideoita, ja lisää ideoita koristeluun, sekä värien käyttöön löytyy näistä linkeistä.
Käsin ommellessa napakka ommellanka on ehdoton. Jemmoissani on nahan ompeluun tarkoitettua lankaa useampi puola, jossa oli parahiksi sekä harmaa, että musta.
Ennen "kappaleiden" yhdistämistä ompelin pitsit ja koristeet kohdilleen.
Laukun päätysaumojen päälle ompelin toisen mustista olkaimista ja jäljelle jäävän ompelin kantohihnaksi.
Kassin vuorasin harmaalla taftilla, jonka sivusaumat ompelin koneella, muutoin käsin yläreunastaan.
Muodot kohdillaan =)
Kaarituet hiukan haittasivat ompelua. Aivan kuin olisi ommellut tiukkakaarista lampunvarjostinta, jota ei voi vääntää, eikä kääntää, mutta pakko on ohitse neulalla päästä.
Laukun toisen päätyyn ompelin pätkän sukkanauhaa, jonka koristelin timangein.
Arvaatteko jo, missä tämän laukun ensiesiintyminen tulee olemaan?
Syyskuussa kirkon eturivissä, hiukan ennen häämarssin alkua....
Nyt on sellainen pitsimys jota itsekin kehun! Tällainen kahden hengen soputeltan kokoinen, henkäyksen kevyt ihanuus irtosi pingotusalustastaan aamulla.
Lanka on ollut odottamassa tätä hetkeä, että osaan neuloa tämän huivin ja sitähän tässä elokuussa olen kovasti harjoitellut.
Eilen aloitin neulomaan kolmatta Harunia, joka valmistunee ensi viikonloppuna.
Vaaleanpunainen 100 % pellavalanka on Linas, Tallinnan ostoksia. Neuloin 3, 5 mm puikoilla, jolla sain sopivan höttöistä pintaa. Työhön kului hiukan reilun kaksi kerää, á 50 g/ kerä, lankaa. Päättelykerroksen virkkaus piti tehdä kolmannesta kerästä.
Tästä mehiläisestä oli aamulla virta vähissä, niin hitaasti se liikkui malvassa.
Eilen nakkasin kasvarikauteni eväskassin olalle klo 13.00, kausi kohdaltani päättyi. Ihana, työntäyteinen jakso, jossa työnjäljen näki heti.
Kuluneena kesänä kannoin mukanani kotiin ennätysmäärän kesäkukkia, joista on vielä hetkeksi aikaa iloa.
( Osa kuvista otettu aiemmin kesän aikana )
Mieleenpainuvimpia päiviä olivat kärrypäivät, jotka alkoivat aamuisen salaatinpakkaamisen jälkeen "amppelijuoksulla", kun myyntikärry tällättiin täyteen torimyyntipäivää varten.
Kaikki kunnia torimyyjille, jotka tekevät sitä useampana päivänä viikossa ympäri vuoden omia tuotteitaan myyden.
En sulkenut kasvihuoneen ovea perässäni vielä lopullisesti, vaikka siirrynkin maanantaina uuteen työhön.
Jatkan aamuisia salaatinpakkaamisia vielä toistaiseksi muutamana aamuna. Herätyskellon pirinä 3. 45 on karmaiseva, eikä sisäinen kelloni tajua vieläkään mihin niin aikaiseen olen lähdössä =)
"Työnjohtajanani"/työparinani on ollut ihanainen Arja, (joka halkeaa nähdessään nyt kuvansa).
-Jonotus on ilmaista, sanos Terhi, kun nutas vesiletkujen kanssa...
Se olis ny sitten siinä, uusi pikkuterassi ja tienpätkä työhuoneelleni.
Terassi ja kate on ollut valmiina jo tovin, hiekkakuorman tulo kesti hiukan pidemmän aikaa saapua.
Nyt passaa rouvan peruutella oven eteen, ei jää renkaat sutaseen märkään nurmeen.
Kasvarin reunamakin sai samalla paksun hiekkapatjan vesialtaan alle.
Täst mie tykkään!
