skip to main |
skip to sidebar
Viime yönä valmistui väsynein silmin kolmas Haruni ihanasta Zitron filisilkistä. Sadan gramman vyyhdissä = 600 m, joka loppui ennen päättelykerrosta. Virkkailin silmukat kasaan toisella lähes saman sävyisellä langalla ja pingotin huivin tytsin kanssa yötä myöden.
Päivällä tuleva miniä sai huivin kokeiltavakseen...jotain lainattua.
Kyllä vaan. Meidän nuoret juhlivat häitään huomenna, lauantaina.
Vuosi sitten kävimme katsastamassa yhdessä juhlapaikan ja tänään olikin ahkera väki tekemässä juhlavalmisteluja.
Ruokapöydän kukka - asetelmat on tilattu kukkakaupasta, kuten neilikat yleensäkin.
Kesäiseltä työpaikaltani, kukkatarhalta tuodut hopeaputoukset, joita tässä asetellaan päätalon ovenpieliin, osti minun ihana työkaverini juhlia varten.
Näihin kukkatalkoisiin eivät kaikki osallistuneet, sulhanen keskellä.
Minä katkoin eilen illalla pihamaalta isomaksaruohon kukintoja, jotka eivät olleet harmikseni vielä auenneet kunnolla kukkaan.
Samaten keräsin kaikki koristekaalit, sekä vielä hyvässä kukassa olevat malvat, joista tein useamman kukka-asetelman ruokapöytiin.
Haistahan kukkanen...
Rannan tuntumasta miäs haki hiukan heiniä, minä kuivia.
Kukat ovat sävyiltään juhlan teemassa, viininpunaa ja vihreää.
Morsiusparin pöytä on salin kulmassa, valoisassa tilassa.
Tuolin selkämyksellä odottaa huivi syysillan viileyttä.
Tämä joutsen, morsiuskimpun malja, on ollut meidän hääpöydässämme, öö...25- vuotta sitten.
Juhlapaikka on rakennettu 1910. Se on todella tyylikäs, aistikas, valoisa ja sokkeloinen.
Iltajuhla jatkuu samassa pihapiirissä, mutta eri rakennuksessa. Tämänkin rakennuksen edustalle laitettiin samoja kukkia kuin päärakennuksen ovien eteen, santoliinaa sinkkiastioissa ja hopeaputousta amppeleissa.
Aiemmin kesällä tehdyt opastekyltit on nyt yhdessä salossa. Näin ne ohjaa vieraat ja autot oikeille raiteille.
Totta tosiaan, omista häistämme tuli helmikuussa kuluneeksi 25- vuotta. Tämä kuva on otettu kirkon portailta, jossa VPK nuoriso-osaston pojat tekivät meille yhteneväisissä haalareissaan, suihkuputket ylös nostettuina, kunniakujaa, heitellen samalla haalareidensa taskuista riisiä päällemme.
Tämä oli todellinen yllätys, jota en osannut odottaa laisinkaan. " Omat poikani " olivat kutsuttu odottamaan vihkiäistemme päättymistä, eikä siinä vielä kaikki.
Meidät kuljetettiin juhlapaikalle kylän uusimmalla raivausautolla, uutuuttaan kiiltävällä paloautolla pillit soiden.
Tästäkään minulla ei ollut mitään tietoa. Olikin melkomoista kavuta korkkareissa, pitkällä hameella auton kyytiin =)
Olin nimittäin nuoresta tytöstä asti täysin vpk:n pauloissa ja ohjasin useamman vuoden kahdella eri paikkakunnalla nuoriso-osastoa, josta sitten on tällainen kaunis muistokin olemassa.
Tämä ihana, äiren humu mussukka, meidän esikoinen kulkee huomenna alttarille ja saa rinnalleen kauniin morsiamen, ihanan naisen, joka on kulkenut kanssamme jo tovin aikaa.
Viikolla askarreltiin reippahasti. Maalattiin, piirrettiin, leikattiin ja sprayattiin.
Tehtiin opasteita tienvarsiin.
Osataan ainakin töihin aamusumussa Minnan kanssa
ja moni muu tulkoon meidän perästä syömään maittavaa lounasta.
Kesäkukat alkavat olla ihan naatteja, ei laisinkaan menneen kesän kaltaisia, kompostiin vaan. Toisaalta daalialta voisin ottaa mukulan talteen, mutta muistanko laittaa sen ensi keväänä ajoissa kasvamaan?
Tuskin.
Joskin päivät ovat olleet lämpimiä ja viivyttäneet kesäkukkien kasvua näinkin pitkälle syksyyn, ollaan toisaalla paleltu ihan talven tunnulla.
Kävin nimittäin tänään tekemässä syksyn ekan halli-istuntoni, kun poika pelasi ensimmäisen pelinsä 3.divarissa, joka oli harjoituspeli.
Jännitysmonenttia lisäsi paikka, joka oli kotihalli ja siellä tutut, joidenka kanssa on myös tullut reenattua. Tällä viikolla ovat valmentajat käyneet keskustelua keskenään ja sopineet, että poika pelaa B- junnuissa, oman joukkueen pelivuoronsa, sekä 3. divarissa ajan salliessa.
Eipä jää opiskeluilta liiemmin vapaa-aikaa.
Linnun kysyvä laulu
Hiljainen värinä
Peitto maan yllä
Kengissä rapsuu
On aika kietoutua, onneksi huurre on täällä.
Kopioin Novitan huurre-langan vyötteen tekstin talteen.
Kerässä on 100 g/ 490 m lankaa, josta päättelykerroksen jälkeen jäi jäljelle vain muutama metri. Hikisen kireä loppukierros, riittääkö? Ja hyvin riitti.
Neuloin 4. 5 mm:n pyöröillä.
Lyhyellä sunnuntaiaamun puheella, paria minuuttia ennen aamu6, onnittelin eläkeiän tänään 2.9 saavuttanutta työkaveriani ja lahjoin hänet huurteisella huivilla.
Onnea mangustisiskoni!
Mikä viikko!
Työntäyteinen. Paljon uusia asioita.
Paljon opittavaa.
Kiireisiä askelia paikasta toiseen,
kahden työn välissä ja vielä päälle kaksi opiston opettajien iltakokousta.
Pihatyöt ovat saaneet jäädä,
kun käyn vain nukkumassa pirtillä.
Ihanaa alkavaa viikonloppua myös sinulle,
Viileät aamut ovat pakottaneet varautumaan lisälämmityksen tarkistukseen omalla kasvihuoneella.
Tällä viikolla niinkään ole aamuyöt olleet niin kylmiä, kuin viime viikon aamut (+ 2'). Silti lasihuoneessani palaa aamuisin kohta neljältä valo, joka hiukan lämmittää huoneilmaa.
Satoa on edelleen noukittavissa, eikä sitä muutaman kylmän aamun vuoksi viitsi päästää kylmiään.
Taannoinen Ikean reissu sisareni kanssa oli onnistunut. Täsmäostokset ja sattumalta "löydetyt" olivat niin tärkeitä, että kassakuitin loppusumman ollessa jotain omaa luokkaansa, ei matkalla tarvinnut selitellä edes itselleen, miksi nämä kaikki ängettiin autoon.
Olen kaivannut jo vuosia itselleni kunnollista kässytuolia pihalle. En kyllä ehdi pirtilläkään kässyjä tehdä, mutta ulkona voisin joskus ennättää. Ainakin istahtamaan.
Tässä metallisessa tuolissa on kurvit oikeilla kohdin, istumasyvyys täydellinen ja korkeus sitä luokkaa, että jalkani ylettyvät hyvin maahan, ilman että joudun kärsimään verenkiertohäiriöistä. Ainoa miinus on kalsea metalli, mutta senhän voi aina pehmittää jollain peitolla.
No nythän minä selitän.
Mutta nyt minulla on hyvä kässytuoli ulkona, jota olen testannut istumalla siinä kasvihuoneella yden pitkän tauon verran. Nimittäin söin maukkaan kasvihuonekurkun yhdellä istumalla. Oli maukas välipala.
Etupihan kuistin kukkasia en kuvannut yhtään kesän aikana. Kuvassa diana, (Mårbackan pelakuu on kasvarilta),
ruusuliisa,
sekä nonstop begonia, apple. Nonstopin ihanuus piilee sen eri sävyissä, vaaleankeltaisen, punaisen, sekä valkoisen eri vivahteissa.
Eikä aikaakaan, kun kaikki pitää kantaa kompostiin ja tehdä syysistukset. Tai kantaa ne omille paikoilleen. Nimittäin viikonloppuna istuttelin jo santoliinat odottamaan vuoroaan.
Jatkukoon aurinkoiset ja lämpöiset päivät, tuoksukoon raikas syys ja huurtukoon autonlasit aamutuimiin.
Työvaatepinkkani on ollut jo tovin valmiina ja tänään päästään tositoimiin.
Viime viikon kävin ottamassa tuntumaa uuteen työhön, kun keittiö ja ruokasalia laitettiin valmiiksi. Maanantaina kuvissa ei tule näkymään työkalupakkeja, toivottavasti, vaan kaikki on lakaistu ainakin piiloon ja työtasot ovat vain omassa käytössä.
Tervetuloa maukkaalle Mampsellin Lounaalle, Jaakontie 1, Hämeenkyrö.
Avoinna arkisin 9. 30- 14.30
Minna (työnantajani) ja Terhi
Sain ylitsevuotavaisen runsaan blogipalkinnon, joka arvottiin taannoin Rantapuikon silmukoissa.
Onnetar nosti yhtenä minun nimeni ja sithän minä jäin odottelemaan.
Voi mahoton! Katsokaa miten paljon kaikkea ihanaa, niin sisäisesti, kuin ulkoisesti. Lämmintä ja valmista tuotetta.
Kauniit langat,
syötävät ja käytettävät tuotteet, sekä valmis huivi.
Kyllä minua nyt on hemmoteltu. Suu makiassa hymyssä,
