skip to main |
skip to sidebar
Hääjuhlan kuvasaldo on valtaisa...
Morsian, kaasot ja morsiusneito valmiina kuvauksiin ja sieltä kirkkoon.
Sulhanen, bestman ja sulhaspoika valmiina,
samoin tytöt.
Jännitystä ilmassa.
Kaunis morsian isän taluttamana.
Ennen alttaria nuoripari sytyttää kynttilän heille, jotka ovat jo poisnukkuneet.
Vihkiminen tapahtui Ylöjärven kirkossa.
Kaaso luki raamatun tekstin.
Juhlallisen vihkimisen jälkeen morsiamen hameenhelmat järjesteltiin kuljettavaan kuntoon.
Tuore vihkipari kauniissa syysauringossa.
Saimme pienet saippuakuplapullot kirkon eteisessä, joista jokainen puhalteli pieniä palloja.
Nuoret sulhaspojat
Hääauton kuskina oli naapurimme, joka kuljetti vuoden -53 Volvo 444.
Takaluukun päällä ei lukennut vastanaineet, jus married, vaan GAME OVER.
Kuvasin matkalla juhlapaikalle kauniin kukkavieheen, jonka sain ranteeseni, kuten morsiamen lähimmät naisetkin.
Pojat ohjasivat autoparkkia.
=)
Autokuski, Esko.
Onnittelujen jälkeen morsiamen isän puhe ja häämalja.
Pätevät!
Nuorimmaisemme
Tiian pikkuveli ja perhe.
Sulhasen isän puhe, johon mukaan kuului jonkin verran rekvisiittaa.
Sisarukset.
???
Hääkakun leikkaaminen on aina suorite, kumpi polkaisee ensin, pysyykö kakku pystyssä tai sen päällikoriste?
Näyttävä ja maittava hyytelökakku.
Pieni ja merkittävä yksityiskohta Tiian morsiuskimpussa oli edesmenneen äidin kuva kauniissa medaljongissa.
Pieniä kivoja yksityiskohtia parin asuissa, tässä Tiian kengänpohjat.
Samin kengissä näkyi alttarilla TJ 0.
Häätanssina oli kaunis ja koskettava Johanna Kurkelan Rakkauslaulu
LOVE
Ei viikonloppua ilman aseita.
Pikkuveljet tekemässä ryöstöä, jossa kohteena Tiia.
Jäljelle jäi vain savu...
Tanssisalin pöydille oli katettu kaunis karkkipuffetti, iltapala, sekä juomatarjoilut.
Samassa tilassa oli myös nuorten vanhempien hääkuvat, sekä Samin itse askartelema kosintasormus.
Samaten kiva vieraskirja, johon jokainen vieras painoi oman sormenjälkensa joko punaisella tai vihreällä leimasimella ja kirjoitti oman nimensä.
Sinun ei tarvitse kertoa minulle
kuinka suuresti minua rakastat,
jos vain jaksat hidastaa askeltasi omiini sopiviksi,
kun aika tekee minusta hitaan ja vanhan.
Sinun ei tarvitse myöskään kertoa,
että olen sydämesi valittu,
jos vielä vuosienkin jälkeen silmilläsi jaksat väkijoukosta
etsiä minun silmäni, ja jäädä niihin kiinni.
Jos vain jaksat ymmärtää minua silloin,
kun en itsekään itseäni ymmärrä,
ja pysyä samassa huoneessa kanssani silloin,
kun olen itse itsellenikin sietämätön,
en koskaan vaadi sinua todistamaan rakkauttasi minuun.
Sinun ei tarvitse kertoa minulle,
kuinka suuresti minua rakastat,
mutta kerro Rakkaani silti.
Kerro usein,
jotta rakkauden kipeä korvani kuulisi sen,
mitä vapiseva sydämeni jo tietää.
Viime yönä valmistui väsynein silmin kolmas Haruni ihanasta Zitron filisilkistä. Sadan gramman vyyhdissä = 600 m, joka loppui ennen päättelykerrosta. Virkkailin silmukat kasaan toisella lähes saman sävyisellä langalla ja pingotin huivin tytsin kanssa yötä myöden.
Päivällä tuleva miniä sai huivin kokeiltavakseen...jotain lainattua.
Kyllä vaan. Meidän nuoret juhlivat häitään huomenna, lauantaina.
Vuosi sitten kävimme katsastamassa yhdessä juhlapaikan ja tänään olikin ahkera väki tekemässä juhlavalmisteluja.
Ruokapöydän kukka - asetelmat on tilattu kukkakaupasta, kuten neilikat yleensäkin.
Kesäiseltä työpaikaltani, kukkatarhalta tuodut hopeaputoukset, joita tässä asetellaan päätalon ovenpieliin, osti minun ihana työkaverini juhlia varten.
Näihin kukkatalkoisiin eivät kaikki osallistuneet, sulhanen keskellä.
Minä katkoin eilen illalla pihamaalta isomaksaruohon kukintoja, jotka eivät olleet harmikseni vielä auenneet kunnolla kukkaan.
Samaten keräsin kaikki koristekaalit, sekä vielä hyvässä kukassa olevat malvat, joista tein useamman kukka-asetelman ruokapöytiin.
Haistahan kukkanen...
Rannan tuntumasta miäs haki hiukan heiniä, minä kuivia.
Kukat ovat sävyiltään juhlan teemassa, viininpunaa ja vihreää.
Morsiusparin pöytä on salin kulmassa, valoisassa tilassa.
Tuolin selkämyksellä odottaa huivi syysillan viileyttä.
Tämä joutsen, morsiuskimpun malja, on ollut meidän hääpöydässämme, öö...25- vuotta sitten.
Juhlapaikka on rakennettu 1910. Se on todella tyylikäs, aistikas, valoisa ja sokkeloinen.
Iltajuhla jatkuu samassa pihapiirissä, mutta eri rakennuksessa. Tämänkin rakennuksen edustalle laitettiin samoja kukkia kuin päärakennuksen ovien eteen, santoliinaa sinkkiastioissa ja hopeaputousta amppeleissa.
Aiemmin kesällä tehdyt opastekyltit on nyt yhdessä salossa. Näin ne ohjaa vieraat ja autot oikeille raiteille.
Totta tosiaan, omista häistämme tuli helmikuussa kuluneeksi 25- vuotta. Tämä kuva on otettu kirkon portailta, jossa VPK nuoriso-osaston pojat tekivät meille yhteneväisissä haalareissaan, suihkuputket ylös nostettuina, kunniakujaa, heitellen samalla haalareidensa taskuista riisiä päällemme.
Tämä oli todellinen yllätys, jota en osannut odottaa laisinkaan. " Omat poikani " olivat kutsuttu odottamaan vihkiäistemme päättymistä, eikä siinä vielä kaikki.
Meidät kuljetettiin juhlapaikalle kylän uusimmalla raivausautolla, uutuuttaan kiiltävällä paloautolla pillit soiden.
Tästäkään minulla ei ollut mitään tietoa. Olikin melkomoista kavuta korkkareissa, pitkällä hameella auton kyytiin =)
Olin nimittäin nuoresta tytöstä asti täysin vpk:n pauloissa ja ohjasin useamman vuoden kahdella eri paikkakunnalla nuoriso-osastoa, josta sitten on tällainen kaunis muistokin olemassa.
Tämä ihana, äiren humu mussukka, meidän esikoinen kulkee huomenna alttarille ja saa rinnalleen kauniin morsiamen, ihanan naisen, joka on kulkenut kanssamme jo tovin aikaa.
Viikolla askarreltiin reippahasti. Maalattiin, piirrettiin, leikattiin ja sprayattiin.
Tehtiin opasteita tienvarsiin.
Osataan ainakin töihin aamusumussa Minnan kanssa
ja moni muu tulkoon meidän perästä syömään maittavaa lounasta.
Kesäkukat alkavat olla ihan naatteja, ei laisinkaan menneen kesän kaltaisia, kompostiin vaan. Toisaalta daalialta voisin ottaa mukulan talteen, mutta muistanko laittaa sen ensi keväänä ajoissa kasvamaan?
Tuskin.
Joskin päivät ovat olleet lämpimiä ja viivyttäneet kesäkukkien kasvua näinkin pitkälle syksyyn, ollaan toisaalla paleltu ihan talven tunnulla.
Kävin nimittäin tänään tekemässä syksyn ekan halli-istuntoni, kun poika pelasi ensimmäisen pelinsä 3.divarissa, joka oli harjoituspeli.
Jännitysmonenttia lisäsi paikka, joka oli kotihalli ja siellä tutut, joidenka kanssa on myös tullut reenattua. Tällä viikolla ovat valmentajat käyneet keskustelua keskenään ja sopineet, että poika pelaa B- junnuissa, oman joukkueen pelivuoronsa, sekä 3. divarissa ajan salliessa.
Eipä jää opiskeluilta liiemmin vapaa-aikaa.
Linnun kysyvä laulu
Hiljainen värinä
Peitto maan yllä
Kengissä rapsuu
On aika kietoutua, onneksi huurre on täällä.
Kopioin Novitan huurre-langan vyötteen tekstin talteen.
Kerässä on 100 g/ 490 m lankaa, josta päättelykerroksen jälkeen jäi jäljelle vain muutama metri. Hikisen kireä loppukierros, riittääkö? Ja hyvin riitti.
Neuloin 4. 5 mm:n pyöröillä.
Lyhyellä sunnuntaiaamun puheella, paria minuuttia ennen aamu6, onnittelin eläkeiän tänään 2.9 saavuttanutta työkaveriani ja lahjoin hänet huurteisella huivilla.
Onnea mangustisiskoni!
