skip to main |
skip to sidebar
En olekaan moneen vuoteen keräillyt ostoksistani leimoja, mutta näihin petivaateisiin ihastuin heti ne nähtyäni. Piankos tämän kokoinen perhe täyttää ruokaostoksilla käydessään leimarivinsä täyteen ja siten saatoin hyödyntää ostoetuni mieluisaan settiin. Tosin ilman aluslakanaa, niitä löytyy kotona jo entuudestaan.
Vielä jäi yksi setti mieltä kaihertamaan, jonka mielelläni lunastaisin.
Joskus olen ahkerastikin keräillyt eri kaupparyhmien kassoilta ostoleimoja, joilla on voinut hyödyntää tuon - 50 % ostoedun.
Suurin, 22 setin, astiasto on Millenium, joka ei suurella kauneudellaan häikäise, mutta on ollut oiva lisä kotona pidettyjen juhlien tarjoilussa. Helppohoitoinen, hillitty sävyltään oleva astiasto sopii ympärivuotiseen käyttöömme.
Kalleimmat ostokseni ovat olleet Aalto - maljakot, jotka nekin ostin leimakeräilyni tuloksena, jokaiselle lapsellemme iso, sekä pieni maljakko omaan kotiinsa vietäväksi. Jäljelle on jäänyt tämä vihreä setti nuorimmaista varten. Molemmat vanhemmat mukelot halusivat turkoosin setin.
Näihinhän ei tarvita mitään keräilyleimoja, ostan silloin tällöin tätä Pip- sarjaa käydessäni kaupungissa. Viimeisin mukipari on punainen pystyraidallinen.
Enkä jostain syystä voi kiertää peltirasioidenkaan ohi. Näitä ostan vain nähdessäni eri värisen purkin.
Voihan Vitalis....
Ihanaa viikonloppua juuri sinulle,
Tähän aikaan tai oikeastaan vähään aikaan, ei ole yhtään kiinnostanut minkäälaiset pihatyöt. Liiemmin ollut sitä aikaakaan asiaan paneutua. Silti tai siitä huolimatta - ensi kesä jo mielessä siintävi - haki miäs toissailtana kasvarilta kaikki pelakuut pois.
- Mihin ne laitetaan? Pesuhuoneeseen?
- Joo, vie sinne.
Eilen aamusta kävin kurkkaamassa kuinka kukat olivat pärjänneet monen tosi kylmän pakkasyön jälkeen.
Ei pesuhuoneessa!
Ei kodinhoitohuoneessa!
Missä ne on?
Aa, saunassa. Lämmittelemässä lauteiden täydeltä.
Minun ihanat, suuret Mårbackan pelakuut tursusivat ihan ovelle asti.
Pienemmät ja kompaktit tämän kesän pelakuut ovatkin hiukan piilossa näiden kanssa.
Nyt nämä täytyisi saada sopimaan pirtille talvehtimaan. Täytyy karsia oksia ja kukintoja, jotta ensi keväänä kukat olisivat taas hyvässä iskussa uutta kesää vastaanottamassa.
Ilman lupaa toisen maalta tai metsästä EI SAA kerätä:
- Hakkuutähteitä.
- Oksia ei saa ottaa tuulen kaatamasta tuoreesta rungosta eikä elävästä puusta tai pensaasta.
- Sammalta eikä jäkälää.
- Puiden lehtiä eikä neulasia.
Toisen maalta ja metsästä SAA kerätä:
- Maahan pudonneita kuivia risuja ja käpyjä.
Että silleen.
Mepä teimme sitten tänään suurta syntiä, hyi minua ja miästäni, kun kävimme noukkimassa erään suuren yhteisön maa-alueelta kassillisen valikoituja vaahteranlehtiä iltapuhteitani varten.
Omat vaahterat olivat jo pudottaneet kaikki lehtensä, eikä näin ollen näistä ruskettuneista rutikuivista lehdistä saanut kaunista kukkaa sitten millään.
Nypersin seitsemän pientä kimppua, joissa jokaisessa on kolme kukintoa. Asettelen kimput työpaikkani ruokasaliin antamaan pienen väripilkahduksen.
Jos innostuit itsekin näpertelemään ruusuja, kurkkaa kuvitettu ohje esim. täältä.
Yksi kukkakimppu asettui kuvattavaksi uusimpaan kirppislöytööni, turkoosiin peltipurkkiin.
Alkutekstin jokamiehen oikeudet löysin tästä hiljattain ilmestyneestä Puutarhurin syksy ja talvi - kirjasta.
Näinhän ne langat kohtaa, kun hetken niitä siirtelee paikasta toiseen.
Toisistaan tietämättömät langat Ilona ja Tivoli, Novitalaisia molemmat, tuskin tapasivat toisiaan edes lankatehtaassa, mutta telkkuhuoneessamme kylläkin.
Tänään on muuten Ilonan nimipäivä, onnea!
Näistä kahdesta, melko saman vahvuisista langoista, virkkasin Bavaria peiton. Ei tilausta, ei tarvetta, mutta aika kauppaa tavaran. Näin uskon.
Koko 0, 80 x 0, 80 m
Langankulutus 0, 440 kg
Koukku 4, 5 mm
Kesällä virkkasin kaksi samanlaista peittoa, joista toinen odottaa edelleen valmiiden töiden laukussani.
Hyvä olla jotain joskus valmiina, on sitten antaa kun on aika.
Heikun keikun Juva ja siellä Anja, kiitos terkuista!
Ostin pitkästä aikaa itselleni kengät. Vaatimuksenani oli kunnollinen pinnoitus, hyvät ajourat ja miellyttävä muotoilu.
Mitä saa siroon 36 sopimaan? Monenlaista. Mallia ja mittaa, väriä ja materiaalia. Mutta näissä oli sitä jotakin, jotain mikä ei muistuta jatkuvassa käytössäni olevaa kenkämallia. Nimittäin aamulla, kun lähden kasvarille, laitan jalkaani mustat turvakengät ja muutaman tunnin kuluttua siirryn saman jalkineen vaaleampaan versukseen, kun aloitan työni köksällä.
Tyttären kanssa käyty fasekeskustelu oli lähinnä hupaisa, kun kerroin ostaneeni uudet saapikkaat.
Hän kertoi myös tarvitsevansa uudet kengät, jopa ihan kahdet!
Tiedän kyllä hyvinkin tyttären mieltymyksen kenkiin, mummun tyttö. Arvatkaapa, kuinka monta paria tytön piskuisessa eteisessä tällä hetkellä majoittuu?
26
Ja vain yksi käyttäjä. Toki tiedän, että suositus on, että samana päivänä ei käyttäisi yksiä kenkiä koko päivää, mutta tuolla pari määrällä kiertoväli on melkein kaksi viikkoa, jotta kaikkia käyttäisi edes kerran.
Neiti.
Samainen neiti muisti äippää, kun halvalla sai. Tässä pinossa on neljä ihanaa, kahta eri kokoa olevaa puulaatikkoa, joita ensinnä ajattelin käyttää pirtillä tavaroiden säilytykseen. Hetken mietittyäni taidankin ottaa nämä käyttööni vasta ensi keväänä, kun uusi kasvukausi alkaa omalla kasvarillani.
Näihin laatikoihin saa tehtyä ihanat kukkaistutukset.
Olemme hääränneet miähen kanssa pihatöissä jonkin verran myös yhdessä, saaden jotain aikaiseksikin. Kasvihuone on siivottu talvea odottamaan. Vain pelakuut odottavat siirtoa pirtin lämpöön.
Huvimajalta on kannettu kaikki tekstiilit pesun kautta talvisäilöön, samaten luhdilta.
Seuraavaksi on puiden ja pensaiden verkkosuojaus ja auramerkkien asennus. Eikä mene kauaa, kun kuistille sytytetään jouluvalot lyhtyihin, jotka palavat yhtämittaisesti aina tammikuun puolelle asti.
Aina jossain välissä ennätän neulomaan. Lanka on Novitan ja puikot 3, 5 mm.
Ehdin eilen pikaisesti shoppailemaan hyvän asian puolesta. Roosa nauha - kampanja on näkyvästi mukana myös Taito - keskuksissa, joista lähin meitä on Tampereella.
Netti, tämä kaiken tietävä ja innostava keskus, informoi monissa eri blogeissa näistä hyväätekevistä sukkalangoista, joista jokaisesta 100 g lankakerästä lahjoitetaan 0, 80 € Syöpäsäätiön Roosa nauha - rahastoon.
Kolmen lankavyyhdin lisäksi ostin ihanan sukkaohjekuvaston, jossa on 22 sukan mallia.
Eilinenhän oli pukedu pinkkiin - päivä. Työasuni ei salli pinkkiä, mutta illalla pitkän, lähes 10 h työpäivän päätteeksi vedin jalkaani ihanat pinkit villasukat ja nukahdin.
Kävin myös pitkästä aikaa Nukkelassa, joka on siinä samassa korttelissa. Pientä ja ihanaa, hintavaakin ja kuitenkin oli taas saatava jotain pussin täytteeksi.
Ihastuin heti tähän teekannuun. Hassun teekeittäjän hassut teekutsut.
Kolme pientä lankarullaa, sekä saman verran pieniä tyhjiä pulloja irtokorkkeineen.
Seinähyllyjä, joihin saisi kivat köynnöskukat tai mahtimiehen patsaita, tai ihan mitä vaan.
Suurin hankita oli kerrossänky, joka pitsisenä oli niin valloittava, että pakko oli raahata kassan kautta ulos.
Tänään(kin) olin töissä, mutta siitä harvinainen lauantai, että on ihan uppo-outoa tulla töistä kotiin ajoissa ja miettiä mihin sitä alkaisi, kun on koko ilta vapaata.
Mitään suurempaa en ala suunnittelemaan, kun huomennakin menen duuniin. Edellisestä viikkovapaastani alkaa olla jo aika monta päivää...
Ihanaa lauantai-iltaa teille kaikille,
Siskoni tahtoi minut mukaansa kauppakierrokselle, jossa hiukan kartoitetaan mitä, mistä ja millaista sisutus- ja rakennemateriaalia lähikaupunkien rakennusliikkeet oikein tarjoavat. Siinä oli siskolla mennä pää pyörälle, kun suurissa hehtaarihalleissa kierreltyämme hukkui suuntavaistokin.
Voi mitä mahdollisuuksia, mikä valtaisa materiaalien kirjo meitä odottikaan ja minä vain huokailin oman kodin pintojen uudistamisen tarvetta. Järki käteen ja avuksi toiselle.
Laskelmia, vertailuja ja arvioita tehdessämme olin katsellut tällaista työkalulaukkuakin, mutta kiireessä mitään itselleni jaksanutkaan miettiä.
Muutaman päivän viiveellä, miäs lähti sisareni matkaan peräkärryajoon noutamaan valitut tuotteet ja siltä matkalta sain reissutuliaisena itselleni maximaalisen työkalulaukun, jossa on jopa kolmen vuoden takuukin!
Aatelkaa, kässylaukku takuulla.
Todellisuudessahan tämä on oikea työkalupakki.
Luulen, että ensisijaisesti miäs suunnitteli käyttäväni tätä lasityökalujeni kuljetuslaukkuna, olkahihnat ja kunnon tukeva kädensija. En kuitenkaan halua jättää kalliita välineitäni avonaisena vapaasti käytettäväksi, kun olemassa olevassa työkalupakissani on kansi ja lukko.
Siksipä valjastin uuden pakkini käsitöideni matkalaukuksi. Tukeva muovipohja, yks kakskymmentä pikkutaskua pakin ulko-, että sisäpuolella, tarranauhoja joihin pujottaa esim. sakset, kunnollinen tilavuus matkalla tarvittaville langoille, ohjeille, muistilapuille, kynille ja kaikelle pikkupurtavalle, juomapullolle.... mitä pitkillä kiakkomatkoilla naisen mieleen juolahtaakaan ottaa mukaansa.
Yhteen taskuun sujautin Kristiinalta taannoin saamani neulakirjan, jonka sivuilla monenlaiset neulat ovat siistissä rivissä odottamassa työn viimeistelyä.
Aika pähee kuljetusväline!
Poimin kukkapenkistäni muutaman hortesianoksan keittiön pöytämaljakkoon.
Kuivana nämä kukinnot säilyvät pitkän ajan tai ainakin siihen asti, kunnes kissakaverukset saapuvat jälleen kyläilemään ja rapistavat ohijuoksullaan hentoa kukintoa.
Syksy on mielestäni ehdottomasti ihanin vuodenaika. Sen värit, tuoksut ja lämpö on ihan parasta.
Nämä sävyt miellyttävät, myös harmaa, joka on vahvasti mukana myös omassa vaatetuksessanikin.
Murretuissa väreissä on enemmän minua, kuin puhtaissa perusväreissä.
Välissä hiukan lempeää pastellia ja valkoinen puhdas liina.
Arki on ihanaa aikaa.
