skip to main |
skip to sidebar
Yhteen työhön mahtuu monta uneliasta taloa.
Hassunhauskoja pullistelevia ja vinkuroita suunnitelmia.
Täällä näitä on enemmänkin.
Vessa
Se kaikkein yksityisin paikka, johon et halua mukaasi taaperoikäistä tenavaa(kaan), jos ei ole pakko.
Täällä on pikkuisen katseltavaa ja peli tai oikeastaan peilit, joista voi itseään puleerata.
Ja tyhjä kolo, johon voi ujuttaa vielä yhden peilin! Vanha fasettihiottu peili, josta taustamassa rapisee pois pienestä hipastusta, on juuri sellainen, mitä olen pitkään etsinyt kirppareilta. Se heijastelee kivasti valoa ja tuo särmää pieneen tilaan.
Huomaa, että peili heijastelee uudet Pähkinänsärkijä tinasotilaat tuoksukynttilöineen.
Ja oven karmia kiertää Mailegin lippunauha. Voihan joulun koristaa myös pieneen yksityiseen hetkeensä. Voihan?
Jostain se joulun taika on taas kaivettu esiin ja luotu talvinen maisema. Tänä vuonna tein tämän kahden suuren lipaston päälle, josta se näkyy monesta eri suunnasta. Jotain uutta on luminen puu ja Mailegin kissa.
Nukkekodin kalusteet ovat kiva lisä, sekä upea vaaleanpunainen kermakakku.
Näkymä keittiöstä pirttiin.
Lapsuuteni maatuska.
Molemmilla puolin on lasityöni, valaisin, sekä piparitalo.
Mailegin uudet tontut.
Näkymä pirtistä keittiöön.
Tokihan meilläkin on joulukalenteri, vaikka aikuistaloudessa asutaankin. Löytyy pari suklaakalenteriakin, mutta omaani en ole muistanut avata taas muutamaan päivään. Sitten löytyy vielä arpakalenterikin, kiakkonuoren hyväksi.
Kolme syksyä sitten neuloin piskusia sukkia, jotka halusin nyt ripustaa eri tavalla kuin aiemmin, kepeästi naruille roikkumaan.
Kun näihin ei laita mitään täytettä, niin narut pysyvät hyvin roudarinteipillä ikkunaruudun takapuolella kiinni.
Luonto pesi kasvonsa ja lumi puuteroi maisemat kauniiksi.
Pieni pakkanen narskutti saappaiden pohjassa ja kaikki näytti niin puhtaalta.
Pilvenhattarat eivät kuitenkaan luvanneet hyvää.
Seuraavana päivänä lumi suli yhdessä hetkessä. Satoi ja satoi.
Tiet muuttuivat kaljamiksi. Päivät jatkoivat pimenemistään, saavuttamatta vielä vuoden lyhyintä päivää.
Uusi voimakas myrskytuuli lounaasta toi uuden sadealueen, vaakasuorana satavan veden ja kaipuun johonkin toisaalle.
Jatkan haaveiluani....
Toivotan teille kaikille oikein hyvää itsenäisyyspäivää!
Lapsen leikkiä on kiva seurata. Se kuinka käsi hamuaa ottaakseen, toisenkin, kolmannenkin, mutta silloin olisi jo luovuttava jostain. Mutta ei tutista!
Tosin mummi ottaa tutin aina pois suusta, kun vain tulee tilaisuus. Ja kädestä.
Kävin hiukan vaarin kanssa tonttuilemassa lelukaupassa. Olikin yllättävän helppoa kierrellä ja katsella, kun kintereillä ei kulkenut kaiken tahtovaa tehopakettia.
Pienten lasten aktiivileluissa oli hyvin valinnanvaraa ja kahden vaihella päädyimme suuri silmäiseen pöllöön palloineen.
Värikkäiden pallojen poimiminen pöllöstä oli kivaa puuhaa. Lelu ei turhaan soi ja kilinäkin on hyvin hiljaista.
Ei liikaa irtonaisia osia, eikä se liiku itsekseen pattereilla.
Näin kuun alussa saattaa ottaa vaikka joka päiväiseen käyttöön punaisen hiippalakin.
Tytär oli leiponut maittavan piirakan hetken paistolla. Raakakakkua en ollutkaan aiemmin maistanut, mutta tunnistin sen heti sellaiseksi.
Ompot, pähkinät ja ripaus kanelia. Tämä oli hyvää.
Alkusyksystä evakossa ollessaan tytär pyysi saada uudet polvarit turkoosista langasta. Mielellään raidallisena.
Novitan seiskan raitalangoista höpsähtäneenä olen ostanut useamman kerän sateenkaariväriä, joista kahden kerroksen raidoilla valmistui pitkät sukat.
Sain sukat neulottua edellisenä yönä, mutten millään jaksanut päätellä langanpäitä. Kyläillessä en meinannut malttaa, syystä, ottaa neulaa käteeni laisinkaan.
Lumisade jäi eilen vain haaveeksi, mutta ei lannistuta, ei. Ilo pitää ottaa jostain muusta. Vaikka itseä miellyttävästä tekemisestä.
Noin kämmenen kokoinen lasitähti on tehty sulattamalla.
