Lintujen juoma-allas

 Ulos mahtuu! Mietin aina, että sisälle en kehtaa tuoda enempää, mutta pihalla on vielä avointa tilaa, joten sinne voin tehdä vielä mielin määrin lisää omia hömppäjuttujani. Olin ostanut Granitista lautasen lintujen juottoallasta varten. Tämä on varmaan 40 cm, en kyllä mitannut, mutta arvioin.

Ensimmäiseksi sen reunoihin porattiin kolme reikää, että sain pujottaa ripustuskoukut valmiiseen työhön. Nyt jälkeenpäin miettien, reiät olisi voinut tehdä lautasenreunan yläosaan, että vettä saisi mahtumaan enemmän.

Alkuperäinen suunnitelma käyttää lasia tyssäsi siihen, että halusin jotain valmiiksi ja ihan heti. Otin käyttööni lasinugetit, eli puolilasipallot. Ensin sommittelin nuo suuret sulattamani lasilätkät kohdilleen, otin seuraavaksi pienemmät ja sommittelin ne reunustamaan. Sitten kaikki pois ja liima-tiivistemassa patruunapuristimeen.

Sivusilmälläni huomasin työpöydän reunalla lasityöfiguurin, tinaenkelin, ja minulle tuli kauhea tarve lähteä etsimään tätä keijukaista mihin olin sen jemmannut.

Se löytyi kasvarista, kirpparilöytö vuosien takaa.

Kun olin saanut värit kohdilleen, vihreät nugetit reunoille, täytin lopun pinnasta kirkkailla.

Jos olisin hyödyntänyt lasipaloja, niin niiden väliin ei olisi jäänyt suuria saumoja ja työn olisi voinut jättää saumaamatta. 

Käytin saumaamiseen keittiörempasta jääneen saumalaastin, josta tein melko notkean seoksen, että se valui hyvin kaikkien lasien väliin. Käytin muovilastaa, jolla levitin aineen ristiin rastiin ja jätin työn hetkeksi kuivumaan.

Pienellä superlonpalalla tiivistin massan jokaiseen väliin ja käytin vain vähän vettä puhdistamiseen.

Työ kuivui seuraavaan päivään, jolloin puhdistin pinnat ja työ oli valmiina kuvattavaksi.

Valkoinen saumalaasti tuo kuvion hyvin esille.

Pihalla alkoi rymsteeraaminen, että mihin tää nyt laitetaan. Ensin nostettiin kasvarin lappeen alle, jonka vuoksi kaikki meni ihan sekaisin. 

Lopulta amppelitelineen oli luovuttava valoistaan, että saatiin teline toiseen käyttöön. Telineen kanssa pyörittiin etupihaa ees ja taas.

Keiju keikkui mukana ja pysyi hyvin pystyssä.

Lopultakin paikoillaan suurien tuijien edessä, mutta hyvällä etäisyydellä minun käyttää ja täyttää. 

Tosin näillä lämmöillä vettä saisi olla laittamassa kaiken aikaa, mutta saatan laittaa syksymmällä kynttilöitä lautaselle.

Lopultakin jotain valmista!

Perinteinen pionikatsaus

Keräsin yhteen ja samaan päivitykseen pionit, joiden kukinta-aika on ollut ja mennyt. Osassa juurakoita on vielä yksittäisiä sitkeitä sissejä, jotka sieltä täältä nostavat pitkän vartensa päähän upean kukinnon. 

Vältyimme tänä kesänä kovilta sateilta juurikin kukinnan ollessa parhaimmillaan. Kannattaa laittaa hyvä tuenta kasvun alkuvaiheessa, joka sittemmin häviää lehtikasvun sekaan. Suuret kukinnot ovat painavia, eikä varsi jaksa kantaa kruunuaan.

Suurin osa pioneista kasvoi hyvin maltillisiin mitoihin. Harmillisesti moni kukinto jäi kuivaksi nupuksi. Karsin ne pois jo hyvissä ajoin.

Tänä kesänä en ennättänyt laskemaan kuinka monessa juurakossa oli kukinto, mutta arvioin n.50 - 60 väliin lukeman jäävän. On niitä paljon! Ihan parasta, kun ne ei kuki yhtä aikaa, vaan saan ihailla toukokuusta heinäkuuhun saakka. 

Minusta kukinnoissa on parasta niiden erilaiset kukkamuodot, kuten tässä. Valkoinen, mutta huomion kiinnittää lime keskusta. Nimi olisi tässäkin tapauksessa kiva lisätä tälle lajikkeelle, mutta en löytänyt pikaisella selauksella yhtään vastaavaa.

Nuppuvaihe lupaa jo kauniin kukinnon.

Meillä on siellä täällä pionit, ei yksinään yhdessä kukkamassa. Olen laittanut taimet sinne missä on tilaa ja se rentous ja huolettomuus on ihan parasta kukkimisen jälkeen, kun mihinkään ei jää tyhjää tilaa.

Välillä hempeillään vaaleanpunaisin sävyin ja 

Sitten lisätään vielä vähän punerrusta.

Täältä löytyy kaksi erilaista valkoista pionia.

Itoh hybridipioni ' Cora Loiuse ' oli seurannassani koko ajan, etten missaisi hetkeäkään sen nuppuvaiheesta kukinnon aukemiseen.

Hiukan jo odotin viime kesänä, että tähän olisi tullut nuppuja, mutta ohi meni ja juurtui rauhassa. Tänä kesänä pioni kukki vain yhdellä kukalla, mutta sitäkin kauniimmin.

Kukassa on hyvin tumma vihreä lehti, hyvä kontrasti kukkaan.

Täällä on tarkkailtu tulokasta joka puolelta.

Toivottavasti kukkien määrä lisääntyy vuosittain. Yhtään en pistä vastaan tätä kauneutta.

Vaikka pionin kukinta on nopeasti ohi, se odotus palkitaan joka vuosi uudestaan. 

Täältä kasvarin vierestä on vuosien saatossa hävinnyt kaksi juurakkoa. Olen istuttanut tilalle uudet, mutta ne on vielä aika pieniä. Toki nekin jo kukkivat, mutta ei näin runsaasti.

Samoissa väreissä ollaan.

Suurilla kukinnoilla voi peittää vaikka taustalla häämöttävän ajoleikkurin peräkärryn.

Ei pelkästää valkoisia ja vaaleanpunaisia, vaan syää punaa, jota kamera ei tallenna.

Takapihan kukkamaalla, 

luultavammin Karl Rosenfield.

Etupihan nurkalla suuret punaiset kukinnot sama lajike.

Sormustikukat ovat valloittaneet kukkamaan, vaikka pyrin sitäkin pitämään suhteellisen pienenä kasvustona kitkemällä paljon pois. Kevätvuohenjuuret kuivat kukinnot saavat lakastua kaikessa rauhassa.

Tässä on kaksi valkoisen pionin juurakkoa suurena puskana, 

kuten tässäkin.

Puutarhan tuijien alle jäävien valkoisten pionien nuput aukeavat huomattavasti muita myöhemmin. 

Vaikka kesä on ollut erittäin kuuma, on kukinnot jaksaneet tuottaa suurta iloa suurilla ja mahtipontisilla kukilla.

Aina muutama taimi mahtuu joukkoon ja olenkin jo katsellut mitä kaikkea uutta ja kivaa on saatu tuotantoon.

Ihan ihka ensimmäinen valkoinen sormustinkukka, enkä yhtään tiedä mistä sekin on tänne putkahtanut.

Bartzella, itoh-hybridi, joka ei ole näin vaalea, vaan kuvausteknisistä syistä jäi vaaleaksi.

Tämänkin kukintojen määrä jäi hiukan odotettua huonommaksi tänä kesänä. 

Tällaiset ihanuudet ilahdutti tänä kesänä.