skip to main |
skip to sidebar
Olen mielestäni onnistunut valitsemaan kauniit ja näyttävät kesäkukkaset takapihan terassille, jossa oleskellaan lähinnä syömässä hyvällä ilmalla.
Toki minulla on sisääntulon puolellakin kukkia, ne vaan on jääneet kaikki kuvaamatta. Vielä.
Tätä näkyä minä olen odottanut vuosia, hirviä takapihan pellolla. Mutta jos oikein tarkennan sen mitä siellä haluan nähdä, on suuri hirvi isoine sarvineen. Sitä en vieläkään bongannut.
Mutta sen verran oli tämäkin harvinainen näky, että kuvattava nämäkin oli, jonka takia sitten olin myöhästyä aamulla töistä.
Ja se miksi olin aamulla taas kuin nukkuneen rukous, johtui tästä työstä. Virkkasin sen illalla valmiiksi, jotta sain sen pesuun, jotta saatoin laittaa sen aamulla sinne takapihan terassille kuivumaan.
Kuun alkupuolella innostuin virkkaamaan tyynynpäällistä tytsin lattiatyynylle, jonka koko on n. 0.70 x 0.70 m. Virkatusta päällisestä tuli pesun jälkeen kyllä hiukan suurempi, 0.10 m kanttiinsa. Näin tyynylle jää kunnolla tilaa, tai uudelle isommalle tyynylle on jo valmiiksi kunnolla tilaa.
Käytin noin seiskan vahvuiset punaiset jämälankani. Valmis työ mätsää näin hyvin tyttärelle aiemmin tekemäni peiton kanssa, josta ei ole nyt tämän parempia kuvia, peitto majailee tyttären luona.
Kunhan ennätän, irrotan vanhasta tyynynpäällisestä vetoketjun ja ompelen sen kiinni uuteen päälliseen. Kerrasta opin, että en pesupäivinä ratko ommeltuja saumoja auki.
Arvaatteko mistä nappasin tämän kuvan? Jääkukka oli piirtynyt jääkaapin takaseinään niin täydellisenä ja kauniina, että se piti ikuistaa.
Iltapäivällä oli kyllä hivenen aikaa mielessä jokin jäähiutale, kun tarvoimme miähen kanssa toistamiseen mustikkametsässä töideni jälkeen. Mun oli kuuma, kun lähinnä ensimmäisen tunnin etenimme etsien niitä kerättäviä. Lopulta saimme lähes yhtä paljon talteen, kuin viime sunnuntaina, 7 kg.
Vielä jäi pieni kipinä, että mentäiskö vielä kerran poimimaan?
Kasvihuonekurkut tuottavat jo hyvin satoa.
Silmäniloa pitää olla ja sitähän täältä löytyy, lasiperhonen pilkahtaa suurten lehtien suojassa.
Tällaisella nopeasti kasvavalla ja satoa hyvin tuottavalla kasvustolla saa kivan suojaisan piilopaikan.
Jos tykkäisin avomaankurkuista, niin sehän lisäsi tänne vehreyttä tuplasti, viiniköynnöstä kun en kuitenkaan saa talvehtimaan.
Tosin taitaa kesä loppua kesken, ennen kuin saan näillä olemassa olevilla taimilla täydellisen vehreyden huoneeseeni, vaikka ilma alkaisikin näyttämään kesäkelejä jälleen.
Oma kasvihuone jäi viime viikolla pelkkiin oven avauksiin ja satunnaisiin kasteluihin, kylmä mikä kylmä. Ei kiinnostanut.
Olisi pitänyt kuitenkin raahautua työpäivän jälkeen hiukan kohentamaan taimia, karsimaan lehtiä ja sitomaan pitkiä versoja.
En voi sanoa, että kaikki kasvuun laitettu olisi tänä kesänä onnistunut. Eihän nyt sentään, epäonnea on ollut monenkin taimen kanssa. Mutta ainahan sitä voi epäonnistua, vaikka kaikkensa tekisi.
Koristekaalit kisaavat pituudesta kuka ensinnä yltää ikkunan yläreunaan. Annoin hiukan lisää kasvutilaa kaikille, josko alkaisivat leviämään hiukan paremmin.
Runkotomaatit, Tanskan vienti, eivät oikein veny eikä vanu, mutta somasti pieni sato alkaa jo punoittaa.
Suuret Mårbackan pelakuut kukkivat hennoin vaaleanpunaisin kukinnoin. Ihastuttavat pitkät kukintovarret, joissa on paljon vielä nuppuja jäljellä.
Näistä toinen on emotaimi, josta aina keväisin katkon lisää pistokkaita. Kukka viihtyy hyvin kasvarilla.
Ikkunan takaa kurkistelee suuri keväinen orvokki-istutus, josta kerään jatkuvasti talteen kypsät siemenet.
Ahkeraliisan pirteä punainen väri tuo hiukan ryhtiä muutoin niin vihreään ympäristöön.
Tänä kesänä(kään) en ole
liiemmin ennättänyt istumaan täällä, työn puolelle on kaikki aikani
mennyt ja tarkemmin sanottuna, puolijuoksua läpi huoneen.
Toivon sinulle ihanaa alkavaa viikkoa ja kiitän teitä kaikkia ihanista ja kannustavista kommenteistanne uuden työni johdosta,
Yhtä varmasti, kun syksyn tuuli puhaltaa, loppuu minulta työ kasvitarhalla. Kertaalleen jatkettu työsopimukseni on saamassa vielä lyhyen jatkon ja sitten sanon hei, heit tälle työlle ja työkavereille, joista todella välitän.
Alun alkaenkin olin tietoinen lyhyestä työsopimuksestani, kasvukausihan on lyhyt ja kiireinen. Liiemmin en kesällä kerennyt srtessaamaan koko asiaa, mutta tämän kuun aikana työasiat ovat painaneet mieltäni todella paljon.
Tällainen työ jossa olen saanut tehdä koko ajan vauhdilla ja omaan tahtiin, on ollut enemmän kuin terapeuttista. Olen saanut upottaa kädet multaan ja salaattiin, nauttinut kukkien väreistä ja kauneudesta. Jutellut ja nauranut asiakkaiden kanssa, tehnyt kauppoja, ottanut vastaan tilauksia ja suunnitellut heidän kesäkukkansa, innostunut aina uudestaan uuden päivän noustessa, mitä se tämäkin päivä tuo tullessaan.
Niinhän sitä sanotaan, että asioilla on tapana järjestyä, niin onhan niillä. Välillä vain huonommin, välillä paremmin.
Minulla olisi mahdollisuus jatkaa kasvarilla ensi keväänä, mutta siihen on puoli vuotta aikaa, eikä meidän velka lyhene minun päivärahoillani juurikaan.
Työmarkkinat eivät oikein vedä, ammattilaisia olisi tarjolla, kun vain olisi avoimia työpaikkoja. Itse en vielä ollut kovinkaan aktiivinen työnhakija, kun kasvarin työsopimuksen jäkimmäisen osan päivämäärää ei ole vielä kirjoitettu.
Kulunut viikko on kuitenkin nostattanut työn osalta ilon pintaan, vaikka jatkuvan puurtamisen ja väsymyksen myötä se ei ole oikein siltä näyttänyt. Sisälläni on kuitenkin läikähtänyt ilo, joka näkyy suupielissä asti.
Kaikki kävi niin äkkiä, että taas mennään kohti uusia haasteita!
Tiistai - illan huutokaupassa tapasin ystäväni, jota kävin jututtamassa hänen korotettuaan ääntään omien huutojensa kohdalla.
- Mihin sinä nämä kaikki meinaat saada sopimaan?
- Kyrelille.
- ?
- Laitan sinne ruokalan.
- Minä olen ajatellut kysyä sinne töihin.
- Tu kuule mulle hommiin!
- ? Juu, tulen!
Niin minä sain itselleni vakituisen työpaikan, jota olen viikon aikana hiljaksiin "mutustellut" ja joka päivä aina vaan enemmän ja enemmän tullut sinuiksi tuon asian kanssa.
Kyrel Oy on minulle hyvin tuttu työpaikka, jossa minun työhistoriani alkoi vuonna - 86 ja päättyi nuorimmaisen syntymävuonna, 1997.
Näinä työvuosina ehti moni kännykän malli markkinoille, joihin minäkin tein osia. Voi niitä vuosia, voi niitä aikoja.
Pikkaisen oli suunnitelmissani, että kysyn tuoltakin suoraan, olisiko töitä tarjolla, mutta nythän minä menenkin sinne toisesta ovesta.
Keittiön kautta =)
Huutokaupoissa on oma viehätyksensä...
Ehdin parahultaisesti kamerani kanssa ajoissa paikalle, kun kolmen naisen kopla aloitti toisen lasimaljakon puhalluskierroksensa.
Kun kuvaa klikkaa, saa sen suuremmaksi ja samalla selaamisella näkee, kuinka maljakon koko kasvaa.
Immun tyylinäyte.
Anjan puhallus.
Ja vielä Arjan.
Maljakot puhallettiin Lasipaja Sinisiivessä, jonne maljakot jäivät yöksi jäähtymään. Sen jälkeen maljakon suu hiotaan ja pohjaan kaiverretaan tekijän tai saajan nimi ja vuosiluku.
Jokainen saa valita omaan maljakkoonsa mieluisan värin, joka tulee näkyviin lasin jäähdyttyä.
Oma maljakkoni jäi vieläkin puhaltamatta, vaikka lasimassaa olisi ollut tarjolla.
Viikonlopun restaurantapäivien ostoksista jäi hyvä mieli. Ne oli vähäiset, mutta sitäkin mielenkiintoisemmat.
Päivitän ensinnä kellon, jonka näin heti alueelle mentyämme. Siinä oli jotain niin kiehtovaa, jotain joka veti puoleensa, mutta en ostanut sitä kuitenkaan heti nähtyäni, vaan lopuksi, kun olimme poistumassa alueelta.
Myyjä kertoi kellolla olevan ikää noin sata vuotta, jota en epäile laisinkaan. Messinkikehyksinen kellotaulu on kaunis väriltään, hillitty ja selkeä numeroinniltaan.
Eikä tämä ole kovin pienikään. Ainoa haittapuoli siinä on, että se ei pelitä. Koneiston on ajanhammas jumittanut ja osia on hukkunut matkan varrella.
Mutta, eipä hätiä mitiä. Kello matkasi tänään kylille miähen mukana, jossa kellotohtori otti koneiston irti ja laittaa tarvittavat osat paikoilleen.
Kellotohtori antoi samansuuntaiset arviot kellosta, kuin myyjäkin, mutta kellotaulu olisikin posliinia. No, en kyllä mene koputtelemaan pintaa.
Lohkeemista päätellen, näin voisi kyllä ollakin. Posliinitaulu.
Kunhan kello ja koneisto jälleen kohtaavat, tämän hinta nousee kolmikymmenenkertaiseksi ostohinnastaan. Ei paha.
Myymään en sitä ala, etsin tälle kivan paikan, vaikka talouspaperirullan vierestä, jossa on jotain samankaltaista.
Minä harakka, innostun aina kaikesta kauniista ja edullisesta =)
