skip to main |
skip to sidebar
Edellisessä postauksessa Instu mietti väsymystilaani häiden jälkeen. Olihan se voimille ottava juhla niin monella eri tavalla.
Lähinnä minulla on työstä ja aikaisista aamuista johtuva jatkuva väsymys päällä, kun herään edelleen 2-3 krt viikossa jo ennen neljää, jotta ehdin pakkamaan salaattia kasvarille ennen päivätyöhöni ryhtymistä. Hyvät alkulämmittelyt =)
Välillä teen myös sunnuntaisin aamuja, kuten tänäänkin, mutta aloitin vasta kuudelta.
Työpäivän pituus keittiössä on vaihteleva ja sen huomaa kyllä kotiin päästyään. Nainen on ihan puhki. Minulle uusi ala on työhistoriani 7. ammatti.
Aamut alkaa puuron keitolla, josta sujuvasti juoksujalkaa jatkamme lounastarjottavan valmistukseen.
Kahden tehden työsarkaa piisaa, sekä viikoittaisia käveltyjä kilometrejä. Keittiötila ruokasalin kanssa on suuri.
Tykkään työstäni, jossa jokainen päivä on niin erilainen. "Pienet" vesivahingot tuovat omat haasteensa muutoinkin niin kiireisiin päiviin.
Päivätyöni, sekä osa-aikatyön lisäksi olen kevään aikana tarjonnut lasityökursseja lähiseudun opistoille, jotka kohdallani alkavat maanantaina.
Mikä lie, aikapulako, kurssien hinnat, vai missä syy, kun moni mielenkiintoinen kurssi on jäänyt alkamatta tänä syksynä.
Yksi näistä oli sulatuslasikurssi, jonne ei saatu tarpeeksi osallistujia. Harmi. Olisi ollut mukava saada ohjata tällaistakin ryhmää, jossa olisi voinut tehdä vaikka mitä ihanuuksia.
Vielä on mahdollisuus osallistua joillekin kursseille, opisto-opas esille ja kursseja selaamaan!
Opiskelu kannattaa aina,
Viikko on kulunut hääjuhlan jälkitunnelmissa, tosin ilman nuoria, jotka matkasivat heti häiden jälkeisenä päivänä etelänlämpöön Madeiralle. Miähen kanssa on siivoiltu nuorten kotia, joka jäi pahvilaatikoiden, käärepaperien, tarjoiluastioiden ym. siivoon. On sitten mukavampi tulla matkalta puhtaaseen kotiin.
Nuorten kissa on ollut meillä hoidossa jo reilun viikon. Sitä ennen tyttären kissat majoittuivat luonamme.
Eikä siinä vielä kaikki. Sisareni yksi sakemannikin on meillä vielä hoidossa kuluneen viikon, joten on meillä ollut vipellystä ja järjestelemistä, että mikään nelijalkainen ei ole päässyt kohtaamaan toistaan huomaamattamme.
Sain juhlapaikalta mukaani kauniit kukkakimput, jotka hääpari sai lahjojen mukana. He eivät näistä päässeet kyllä yhtään nauttimaan, mutta lupasin kuvata ihanuudet.
Samalla haluan osaltani kiittää teitä kaikkia onnitteluistanne, joita on tullut runsaasti.
Jaksoin lähteä yhtenä iltana asioille hyödyntämään asiakasomistajapäiviä ja ostin samalla itselleni Tölkkidesing - kirjan.
Tämähän on kohdallani hyvinkin ajankohtainen, nimittäin hääjuhlan tanssitalossa oli matkalaukku avoinna, johon saattoi kerätä kolehdin anopille ja laittaa juomastaan tölkistä klipsut talteen. Käytännöllistä ja niin huomaavaista =)
Hääjuhlan kuvasaldo on valtaisa...
Morsian, kaasot ja morsiusneito valmiina kuvauksiin ja sieltä kirkkoon.
Sulhanen, bestman ja sulhaspoika valmiina,
samoin tytöt.
Jännitystä ilmassa.
Kaunis morsian isän taluttamana.
Ennen alttaria nuoripari sytyttää kynttilän heille, jotka ovat jo poisnukkuneet.
Vihkiminen tapahtui Ylöjärven kirkossa.
Kaaso luki raamatun tekstin.
Juhlallisen vihkimisen jälkeen morsiamen hameenhelmat järjesteltiin kuljettavaan kuntoon.
Tuore vihkipari kauniissa syysauringossa.
Saimme pienet saippuakuplapullot kirkon eteisessä, joista jokainen puhalteli pieniä palloja.
Nuoret sulhaspojat
Hääauton kuskina oli naapurimme, joka kuljetti vuoden -53 Volvo 444.
Takaluukun päällä ei lukennut vastanaineet, jus married, vaan GAME OVER.
Kuvasin matkalla juhlapaikalle kauniin kukkavieheen, jonka sain ranteeseni, kuten morsiamen lähimmät naisetkin.
Pojat ohjasivat autoparkkia.
=)
Autokuski, Esko.
Onnittelujen jälkeen morsiamen isän puhe ja häämalja.
Pätevät!
Nuorimmaisemme
Tiian pikkuveli ja perhe.
Sulhasen isän puhe, johon mukaan kuului jonkin verran rekvisiittaa.
Sisarukset.
???
Hääkakun leikkaaminen on aina suorite, kumpi polkaisee ensin, pysyykö kakku pystyssä tai sen päällikoriste?
Näyttävä ja maittava hyytelökakku.
Pieni ja merkittävä yksityiskohta Tiian morsiuskimpussa oli edesmenneen äidin kuva kauniissa medaljongissa.
Pieniä kivoja yksityiskohtia parin asuissa, tässä Tiian kengänpohjat.
Samin kengissä näkyi alttarilla TJ 0.
Häätanssina oli kaunis ja koskettava Johanna Kurkelan Rakkauslaulu
LOVE
Ei viikonloppua ilman aseita.
Pikkuveljet tekemässä ryöstöä, jossa kohteena Tiia.
Jäljelle jäi vain savu...
Tanssisalin pöydille oli katettu kaunis karkkipuffetti, iltapala, sekä juomatarjoilut.
Samassa tilassa oli myös nuorten vanhempien hääkuvat, sekä Samin itse askartelema kosintasormus.
Samaten kiva vieraskirja, johon jokainen vieras painoi oman sormenjälkensa joko punaisella tai vihreällä leimasimella ja kirjoitti oman nimensä.
Sinun ei tarvitse kertoa minulle
kuinka suuresti minua rakastat,
jos vain jaksat hidastaa askeltasi omiini sopiviksi,
kun aika tekee minusta hitaan ja vanhan.
Sinun ei tarvitse myöskään kertoa,
että olen sydämesi valittu,
jos vielä vuosienkin jälkeen silmilläsi jaksat väkijoukosta
etsiä minun silmäni, ja jäädä niihin kiinni.
Jos vain jaksat ymmärtää minua silloin,
kun en itsekään itseäni ymmärrä,
ja pysyä samassa huoneessa kanssani silloin,
kun olen itse itsellenikin sietämätön,
en koskaan vaadi sinua todistamaan rakkauttasi minuun.
Sinun ei tarvitse kertoa minulle,
kuinka suuresti minua rakastat,
mutta kerro Rakkaani silti.
Kerro usein,
jotta rakkauden kipeä korvani kuulisi sen,
mitä vapiseva sydämeni jo tietää.
