skip to main |
skip to sidebar
Tein pyynnöstä lasityön kulmakaapin valoaukkoon. Työ eteni siten, että lähetin sähköpostilla useamman kopioimani kuvan, josta voidaan aloittaa.
Monen kuvan selaaminen saattaa olla työlästä, mutta niistä näkee mitä voisi haluta ja mitä ei missään tapauksessa.
Paluuviestinä sain kolme kuvaa, joista lähdin muokkaamaan luonnosta. Istuin luonnospaperi edessäni, piirsin lokerikkoa, viivaa ja kaarta. Luonnostelu ei ole tulitikkuaskia suurempi. Näistä luonnoksista lähetin jälleen sähköpostin ja sain hyväksynnän.
Otin viivaimen ja piirtelin suurempia kaaria. Ja taas hyväksyntä.
Lopulta lähdin lasikauppaan, jossa kuvasin kolme eri värivaihtoehtoa.
Lähetin kuvat ja pienen harkinnan jälkeen sain lähteä ostoksille.
Työn valmistin tiffanynä, jonka reunaa kiertää 6 mm:n lyijykisko.
Valmiin työn koko 41 x 46.
Yhdellä työmatkoistani on muistojeni kohde, virkatut ikkunaverhot. Ihastelin aina kuinka kauniita, suuritöisiä ja näyttäviä virkkauksia maalaistalon jokaiseen ikkunaan oli laitettu.
Oli kappaa, pitkiä sivuverhoja, valkoisia ja värillisiä. Koskaan en ole tuolla talossa, tai sen pihassa käynyt. Vain ohi ajanut.
Silloin joskus kauan sitten ajattelin, että kyllä minäkin tuollaisia ehdin virkkaamaan.
Ensimmäisten verhojen joukkoon kuuluu tämän linkin takaa löytyvät vihreät verhot, jotka virkkasin jo vanhan pirtin ikkunoihin.
Olen virkannut monia verhoja, mutta nykyään virkkaukseni ovat viimeistelyjä tai muutoin pieniä asusteita.
Yläkuvan verhon pongasin kirpparilta.
Hintalapussa luki virkattu liina, 8 €.
Kädet vapisten irrottelin sen kaiteen yli heitettyjen naulojen päältä ja suuremmin pöyhimättä otin koppaani.
Kotona mittasin verhon, 2.8 m, korkeutta n.90 cm.
Hieno löytö!
Toisen löydön tein viikonloppuna paikalliselta, kun löysin pienen kotimaista työtä olevan vanhan valaisimen.
Ai että miten onkaan pakko saada kaikki kauniit, hauskat, erilaiset valaisimet omaan kotiin.
No tässä on väri pelkkää plussaa.
Pääsiäinen on jo ihan lähellä. Uskomattoman lähellä.
Koti on jo koristautunut keväisin sävyin.
Muna, pääsiäisen symboli, on kerätty koriin.
Pehmoinen jänö on pitänyt pintansa, eli liimatut pajunkissat muutaman vuoden takaa.
En laita pajunoksille koskaan vettä. Vältän pölyttämästä pirtillä, kun allergiaoireet ovat kuitenkin edessä.
Veistelin kynttiläkoreihin kukkasienen pieneen astiaan sopivaksi. Oksat kiinni sieneen, koristeet oksille ja ikkunan eteen aurinkokylpyyn.
Näistä ei riitä virpojille. Voihan sitä aatella, että ei ne kuitenkaan karkista tykkää, vaikka olisi pussillinen. Tosin meille ei virpojia juurikaan edes eksy.
Viherrystä, valkoisia höyheniä, pieniä lintusia. Kevään värejä, tuoksuja ja vanhoja perinteitä.
"Justiinan" vanhemmat haluavat ikuistaa vauvan mahdollisimman pienenä samaisella kuvaajalla, joka kuvasi heidän häänsä.
Pyyntö tuli ajoissa tehdä myssy joka olisi vauvan ainoa vaatetus. Jää nähtäväksi kuinka onnistuu.
No minäpä tein myssyn, jonka varjolla saatoin taas kertaalleen mennä tekemään kotikäynnin =D
Pitäähän sitä sovittamaan päästä, ettei tule liian kireää.
Mallia katsoin miniä valitsemasta kuvasta. Ruusuke on omaa tuotosta, keskellä suurehko muovihelmi.
Lanka on Novitan Sylvia, 86 % villaa, 14 % silkkiä. Myssyn virkkasin kaksinkertaisella langalla.
Ruusuke on langanjämiä.
Simpukkavirkattu myssy on
myös oma malli. Lanka on tuliainen, persikan sävyinen, Rosários 4,
happy baby. Langan koostumuksessa on 65 % merinoa, 25 % polyamidia ja 10
% kashmiria. Jälkimmäinen piti kääntäjällä suomentaa.
Aamulla viimeistelin kaikki myssäkät ja aikaa kului eniten tämän kanssa. Helmeilin. Leikkasin ompelulangat poikki, nypin helmet irti ja taas aloitin. En osannut päättä enemmän vai vähemmän. Lopulta laitoin vähemmän.
Turbaani, jonka tekemiseen meni eniten aikaa. Pintakuvio, puolipylväät silmukan takareunasta, kiinteitä silmukoita.
Lisättäviä silmukoita, puran, jatkan. Mittaan ja muunnan.
Lopulta leikkasin saksilla yhden puolipylvään poikki ommellessani ketjusilmukkakaaria.
Viimeistelynä hempeitä vaaleanpunaisia pieniä muovihelmiä jonossa.
Lanka on Novitan Ipana, 100 % nyppyyntymätön akryyli.
Kuvaukseen menee ruusukkeellinen myssä.
Mummi on rampannut monena päivänä katsomaan suloista tyttöä. Välillä olemme ehtineet hiukan juttelemaankin, kun ajoitus on oikea.
Uni ottaa vallan kesken seurustelun, kun maitoa on vatsa täynnä ja lapsen hyvä olla.
Tytär, äiti ja isä.
Veimme vauvakimpun eilen käydessämme. Tällaisen ihanuuden meille teki Kukkakauppa Viher-Manner.
Asetelma on tehty vedenvihreään Mariskooliin.
Katson hiljaa ja ihmettelen
- miten kaunis on pieni ihminen.
Kuuntelen hiljaa ja ajattelen
- miten pieni ja samalla täydellinen.
Kosketan hiljaa ja ymmärrän sen
- miten elämä on ainutlaatuinen.
Vapriikin nukkimessut olivat jälleen elämys! Kuvailin muutaman valmiin ihanuuden, jotka olisin voinut kotiuttaa koska vain kotiimme.
Valkoista, harmaata ja pastellia.
Niin kuin aina, kontrolli pettää ja kassi täyttyy nopeasti. Olen sen verran harjaantunut messuilija, että otin kassin joka menee olan yli, saaden näin molemmat kädet tekemään ostoksia.
Pian myynnin alettua minulla oli pääsiäinen tsekattu.
Uudet tyynyt ostettu sohvalle.
Sisustekoristeeksi lintuhäkki.
Koristeellinen kastelukannu kevään taimikylvöihin.
Pyyheteline vessaan, sekä henkilövaaka.
Pöytäkello.
Antiikkinen lihamylly.
Pullakranssi, macaroneja, sekä tarjoilukupu.
Iso laatikollinen vanhanajan lakritsia, voidetta.
Hyllyllinen vitriinikaappi.
Koristeellinen keinuhevonen.
Uusi ruokapöytä pellavapäällysteisine istuimineen.
Korkea kynttiläteline.
Ompelulankaa ja satiininauhaa.
Pieni sivupöytä, englanninlakua, maitokannuja ja taulunkehys.
Nopeat syö hitaat. Kiitos Paula kivasta päivästä!
