Aurinko nousi korkealle ja valaisi keittiön.
Nostin viimeisen jaloritarinkukan upean ja ylvään kukinnon auringon syleilyyn.
Kuinka kauniilta se näyttääkään. Pimeän tammikuun ajan kukinto puski pitkää varttaan.
Juuri oikeaan aikaan kukinto on upeimmillaan.
Keitin puuron ja teen. Kauaa ei mennyt, kun aurinko käänsi kasvonsa toisaalle.
Se hetki oli kaunis.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
3 kommenttia:
Auringonvalon ihmeellinen voima!
Kyllä. Hetki näiden kuvien jälkeen aurinko meni pilven taa ja iltapäivän satoi kevyttä pakkaslunta.
Positiivisia onkelmia =D
Lähetä kommentti