Pitääkö aina?

 Suunnitelmissa oli ja hyvä suunnitelma olikin, että olisin aloittanut viikonlopun ikkunoiden pesulla. No en aloittanut, en. 
Aloitin vapaani perjantai - iltapäivänä nukkumalla ensinnä kolmen ja puolen tunnin päikyt, jotka sitten toistin heti lauantaina hieman lyhempinä. Minun ei kertakaikkiaan meinaa kroppani taipua puoli neljän herätyksiin!!
Herättyäni lauantaina toistamiseen miäs ehdotti teatteri-iltaa, jonne olin kyllä valmis lähtemään. 

 Sunnuntain aloitin paljon eilistä virkeämpänä, mutta taas oli jokin mutta, etten voinut aloittaa niitä ikkunoita =D
Olen vuosia siirtänyt ja siirtänyt verhojen järjestelyn, kerännyt vain laatikoittain kaikki talteen! Kolmen vuosikymmenen aikana en ole liiemmin heitellyt mitään pois, ihan vain ne vanhan pirtin pikkuruutuihin tehdyt. 
Miäs kantoi varastosta laatikoita ja minä nakkasin kangaspinoja sinne, tänne ja tuonne ja loput itselle. Hus sentään mikä pöly ja huiske, kun tunteettomasti tein suurjakoa. 
Siinä samassa kävimme läpi muutaman kaapiston, joissa on pöytäliinoja. Kaikki minulle puhumattomat siirsin lähteviin.
Ensimmäiselle pysäkille jätimme lastin siskoni pengottavaksi, toinen oli ystäväni luokse ja kolmas UFFin laatikot.
Sen jälkeen oli hyvä käydä äänestämässä ennakkoon, koska olen varsinaisen äänestyspäivän töissä.

 Pesaisin pellavasekoitteiset verhot ulos kuivumaan, eikä liiemmin haitannut silittämistä, päinvastoin, kun kangas oli hieman kosteaa sateen alettua. Rypyt oikenivat paremmin.

 Viikonloppukin tuli lusittua pienin askarein, yhtään ruutua pesemättä. Täytyy siirtää toimenpide työpäivän jälkeen, kun loppukuun viikonloput olen töissä.
 Pitääkö aina alkaa mylläämään viimeisetkin kaapin nurkat, kun voisi päästä helpommalla ja vain tehdä suunnittelemansa työt?

 

Ai niin, nukkisessa on ikuinen joulu!