maanantai 13. kesäkuuta 2016

Alkukesän pihakierros

 Aikaa myöden on tullut näkyviin kaikki talven vauriot ja perennoiden hävikit.
Kukkamaiden pälvipaikat pukkaa rikkakasveja, kun on tilaa temmeltää.
Angervoissa, tuijissa ja hortensioissa on paljon vauroita. Saksia on pitänyt näyttää ja edelleen on siistittävää.
Bellikset, malvat, tarha-alpit, sormustinkukat, ruusut, syysleimut ja villiviinit on ainakin hukassa.
Siistittävää riittää ja saa ollakin sopuisasti. Ei mitään täyttä lastia.
Tahto olisi päästä katsomaan lähialueiden puutarhat, mitä heillä on tarjolla. En halua sellaista kasvia jota pitää olla heti jakamassa tai se vaeltaa pienen pienillä juurillaan kukkamaasta toiseen.
Kaikki sellaiset olen karsinut muutoinkin jo pois. 
Pidän pensaista. Niitä on useammassa kukkapenkissä ollut jo vuosien ajan. Ruohonleikkaajan kanssa kannattaa pitää välit hyvinä, eikä ripotella erillisiä puskia ja puita sinne tänne.
Vähän kauniisti kukkivia kesän eri aikoihin, väreinä mieluiten punaisen sävyt, sekä valkoinen.
Tässä pihassa ajettavaa on moneksi tunniksi kerrallaan. Luulin, että olimme jo päättäneet miähen kanssa nurmialueen koon, mutta hänpä on ihan omatoimisesti alkanut laajentamaan pihamaata sekä vanhan pirtin puolelle, että puretun navetan pohjille.
Jos nuo alueet pysyvät siistinä vielä tämänkin kesän jälkeen, alan ehottelemaan kukkamaiden laajentamista myös tuolle suunnalle.
Koskako piha on mielestäni kauneimmillaan?
Nurmeajon jälkeen. Ensinnäkin se tuoksu mikä leikatusta nurmesta tulee on ihan paras kesätuoksu.
Hiukan meillä aina neuvotellaan siitä kuinka pitkä se ajoväli saa olla. Oma mielpiteeni on kolme kertaa kahden viikon aikana, tai pistän alahuuleni väpättämään.
Miähen mielestä se voi olla pidempikin. 
Vävy ajoi nuorimman juhlaan elämänsä ensimmäisen kerran päältäajettavalla. Yritin kahden ajotunnin jälkeen kuulostella ja katsella muuttuvia ilmeitä, mutta niitä ei kohdalleni luotu. 
Kolmaskaan tunti, eikä vieläkään mitään. Neljännen kohdalla tyttärelle oli tullut pieni vuodatus pihamaan koosta.
Pihapuihin on laitettu keväällä useampi uusi pönttö ja kaikissa näissä on elämää.
Istahdin viime kesänä juurikin tämän saman puun alle kuuntelemaan pöntöstä kuuluvaa linnunpoikasten tsirpatusta. Kysyin, että onko teitä monta siellä?
Kaikki hiljeni. Totesin vain, että emoko sanoi, että vieraille ei puhuta ja poistuin omiin töihini takaisin.
Kun yrittää kuvata jotain yksityiskohtaa pihalla, siihen saa yleensä monenlaista samaan ruutuun. Kaikki toiminnot ovat helposti hoidettavissa, niin kesällä, kuin talvellakin.
Miäs mittailee ja tuumailee, kun jotain uutta luodaan. Minä palautan maanpinnalle useammin ja kysyn, että nuorenetko, jos kannat ja raahaat jotain satojen metrien matkalta?
Siksi on kiva, että kaikki on helposti lähellä.
 Tämä monitoimiteline on osoittautunut todella käytännölliseksi. Suurihan tämä on, mutta hyvällä ilmalla on naruille käyttöä, kun pyykkäri tekee puhdasta vaatteista.
Erillisen mattotelineen siirto pihalta mahdollisti polkupyörätelineen siirron pois keittiön ikkunan alta.
Työsuhteen päättymispuuni, lehtikuusi, on venynyt kuuden vuoden aikana hyvään mittaan. Samaten nuorimman antama kuusentaimi.
Ymmärn kyllä, että nurmenajo on yhtä kiemurtamista, mutta piha ilman puita olisi toooosi mylsä.
Luhdin päädyn kukkamaa tyhjennettiin kokonaan ja siistittiin jälleen kerran.
Tilalle istutettiin poimulehteä ja kuunliljaa. Lisäilin myös joitakin kesäkukan siemeniä ja gladioluksin sipuleita.
Raparperia on yli tarpeen. Sitä voisi tarjota esim.paikallisen nettikirpun kautta halukkaille.
Olen mieltynyt saniaisiin. Niitä on vuosien aikana jaettu paljon takapihan paahteisille paikoille. Varjoisan paikan kasvi pukkaa kasvua, jota kasvun alkuvaiheessa on kiva seurata.
Vanhoja päivityksiä on joskus hauska lukea. -08 tehtiin tyttären kanssa takapihan pihlajan juurelle ensimmäinen verkkokiveys, joka siistitiin tänä keväänä nostamalla kaikki kivet pois miähen kanssa ja lässähtäneen verkon tilalle laitettiin napakka minkkiverkko ja paremmat tuennat. Luulisi kestävän toisen mokoman.
Puun kasvua tuo kivimäärä ei ole haitannut. Leikkasimme maahan asti venähtäneen kasvuston alkukeväästä, jolloin puu nuoreni huomattavasti.

Ostan joka kevät muutaman orvokin. Nämä jaksavat ilahduttaa pitkällä kukinta-ajallaan koko kesän. Helppohoitoinen kukkanen ei liikaa vaadi ja sitä voi huoletta leikata, jos kukintovarret alkavat käydä päälle.
 Orvokin väreinä; punainen, lila ja valkoinen.
Etukuistille on kannettu kesäkukat monta kertaa. Viime viikon kylmien öiden ajaksi kaikki kannettiin vuoroin pirtille, vuoroin kasvarin suojiin. Miäs näitä hoiteli, kun itse kuumeisena vietin vuorokauden toisensa jälkeen petissä.
  Laukat, nuo hauskat pallokukat laitoin viime syksynä. Jos saisin nämä viihtymään seuraavankin talven, voisi iloita lisääntyvistä palloista alkukesinä. Tänä syksynä voisi ostaa valkoisia lisäksi, sopivat hyvin värikimaraan.
Särkynyt sydän on ollut nyt muutaman kauden ja ilahduttaa aina. Hyvin kasvuun lähtenyt taimi on jo suurentunut reilusti. Nämä viileät ilmat ovat vielä pidentäneet kukinta-aikaakin.




 Kierrosta voisi laajentaa myös puutarhan puolelle. Sielläkin on nähtävillä jotain muutosta.
Kiitos kaikille seuraajille ja kiva kun jätät käynnistäsi jäljen.
 

7 kommenttia:

enkulin käsityöt kirjoitti...

Kaunis puutarha sinulla.
Minullakin paleltui kokonainen töyhtöangervopenkki ja kaikki mansikat.
Yksi luumupuu paleltui, mutta onneksi työntää uutta silmua leikkauksen jälkeen.

*VEKKI* kirjoitti...

Aivan ihana piha ja siellä asuu osaava luova taiteilija!

Susi kirjoitti...

Kyllä siellä on taas aherrettu ja tulos on kaunis. Mä niin tykkään kivistä. Täälläkin täytyy kesällä yks jos toinenkin kivi kääntää, siirtää ja kitkeä, mutta pikkuhiljaa.

Titti kirjoitti...

Niin kaunista -ja myös vehreää, vaikka jotkut ovatkin talvella kärsineet ja paleltuneet.
Omakotitalo pihassa ne ei työt lopu, -kun yhden kohdan saat valmiiksi odottaa seuraava vuoroaan ja tämä jatkuu syksyyn asti.☺
Toivotan kauniita kesäpäiviä!♡

TeSa kirjoitti...

Kaunis kiitos teille kaikille.
Näissä töissä näkee heti työn jäljen.

KristiinaS kirjoitti...

Kaunista on.
TÄmmönen kaupunkilainen ei puutteita ja virheitä puutarhassa huomaa. Sen kyllä huomasin kun Usko-kissa pudotti saviruukun pelakuun kanssa. Ja taas parvekkeella kolisee . . . . kaikki itikat kissaa houkutttava pomppimaan.

TeSa kirjoitti...

Tiiäkkö, kun ei sitä taida oikein huomata kuin tekijä itse. Monta kertaa sitä selittää lähinnä itselleen, että nyt on pakko ja tämäkin on saatava tehtyä ja tuonnekin pitää panostaa =D