Kesytin kaaoksen

Vastasin omaan haasteeseeni ja ryntäsin päin kaaosta! Vaatehuone on kinkkinen tila, varsinkin, jos sitä ei ole. Sen olemassaolo vasta kinkkinen onkin. Sinnehän uppoaa mitä vaan ja oven taakse ei kukaan edes kurkista.
Kolmas tentti oli loppusuoralla, kun alkoi jo polttelemaan. Oli poltellut jo ennen joulua, mutta ymmärsin ajoissa ottaa vastaan vinkin ja antaa olla. Kun kukaan ei ollut kotona sanomassa, että älä, älä, niin se oli yksi hujaus, kun vaatehuoneen lattia alkoi näkymään.
Tila on pitkä ja kapea. Omassa käytössäni, siis lankojen, on noin puolet. Tiiviit hyllyrakenteet kiertävät kahdella seinustalla, yhden peittää apteekkari. 
Minun oli peruttava päätökseni etten osta yhtään uutta säilytyslaatikkoa lisää.
Pehmeät kässypussit, erikokoiset ja -muotoiset korit on aivan mahdoton yhtälö saada pysymään siistissä järjestyksessä. Tokmanin tyrkky, osta kaksi kolmen hinnalla ja meille tuli tarjous x 2.

Täytin vajaita laatikoita, laitoin materiaalin mukaan omiin laatikoihin ja piilottelin vähemmän kiinnostavat alimpiin laatikoihin. Yhtä kaikki. Hikihän siinä tuli ja iloinen mieli, kun kaikki alkoi olemaan järjestyksessä.

Kassit, pussit ja korit joutavat nyt uusiin tehtäviin. Korit taidan tuunailla ja osan ottaa kesäkäyttöön kasvarille.

 Seiskat asettelin vanhaa pärekoriin.

 Olin aika yllättynyt kuinka vähän sitä loppujen lopuksi lankoja olikaan, kun kaikki meni pieneen tilaan. Totuushan on, että näissä laatikoissa on osa, käpsäkit vetävät ainakin puolet lisää sisuksiinsa.

 Kun tulimme yöllä kotiin juhlista, haaveilin jälleen neuletyön tuomasta rauhasta, kun lanka soljuaa käsieni lävitse ja saan nauttia valmiista työstä.