Kolmen ruokalajin illallinen

Arki, opiskelut ja työ imaisivat taas mukaansa kuin ei olisi lomalla ollutkaan. Aamuista haukottelua, silmien väsymistä ja noh, ihan normaalia kiirettä. 
Kiireen katkaisuun on hyvä ratkaisu. Pieni irtiotto, vaikka onhan näitä tässä ollutkin. 
Miten saada miäs lähtemään mukaani? Oli heitetty kyssäri edellisen reissuraportin kommenttiin. Saan kuulemma vastata ihan ite, ei suostunut miäs kommentoimaan.
Kyllä kait se on se lähimmäisenrakkaus. Minä tarvitsen vierelleni ihmisen joka ymmärtää, jättää tilaa, kun sitä tarvitsen ja antaa minun yrittää ja kokeilla omia juttujani. 
Samoin minä olen antanut hänen toteuttaa omia asioitaan, antanut mennä ja mennyt mukana, vaikka ei aina huvittaisikaan. Olemme yrittäneet ottaa aikaa yhdessä lapsiarjessa, mutta ei se oikein koskaan onnistunut. Nyt siihen on mahdollisuus ja näin pidämme yhtä. 
Hän tietää mikä minut tekee onnelliseksi, tavoitteeni ja unelmani. Se ei ole koskaan ollut helppo tie, mutta ehkä kuljen nyt sitä kohti ja saan siihen sen tuen ja avun mitä toivon jokaisen saavan, kun sitä lähtee tavoittelemaan.
Ja eikö hyvä ruoka ole se, mihin moni miäs lankeaa?

Olimme keskiviikko illan Tampereen Lapinniemessä. Saimme kuvattua syksyllä ostamani kankaanpalan valmiina tuotoksena.
Löysin Nokian Kauppahuoneen palalaarista kaksi palaa sinapinsävyistä napakkaa neulosta, josta ompelin ennen joululomaa koulussa itselleni tunikan. Tarkemmin sanottuna, timanttitunikan. Tässä on sivuille leikattu kivat liehukkeet, mikä antaa mukavan väljyyden.

Otin toistamiseen käyttööni tekemäni paperihelminauhan, mikä minusta sopii kivasti tällaiseen vaatteeseen.

Panostan usein uusiin kenkiin. Kiitos kaikkien nivelrikkojen, mikä tahansa jalkine ei kulje enää mukanani. Maiharityyppinen lämpövuori saapas, vihertävä sävy.

Kuvassa osa Tallinan ostoksia uusia tunikoita varten. Oranssi (tukusta) ja raita ovat trikoota, pastelli ( Forum kangaskauppa) ja kukkakangas neulosta.

Lapinniemen puuvillatehdas palvelee nykyään kylpylähotellina. Olemme käyneet joskus lasten kanssa uimassa täällä.

Eilen nautimme lohi-salaattialkupalan.

Miäs söi härkää ja uuniperunan.

Minä kanatortelliinin.

Jälkkäriksi upposi uuniomena vanilijajätelöllä.

 Torstain on toivoa täynnä ja suuri on kiitollisuus sille enkelille, joka oli vanhemman pojan olkapäällä eilisellä työmatkalla.