lauantai 14. syyskuuta 2024

Poppana

Tässä kohtaa voikin jo nostaa kätensä korkealla , JII-HAA, se on tehty! Luhdissa olevissa puissa on ollut poppanaloimi vuodesta 2017. Odottanut ja odottanut, että joku päivä vielä istun puiden ääreen ja kudon loimen loppuun. Jatkuvan työhuoneen siivoamisen jälkeen päätin, että tänä vuonna, kyllä, tänä vuonna se tapahtuu. Löysin jälleen jemmani, missä loput kuteet olivat olleet.

En ole ollut mitenkään innokas kutoja, en koskaan. Olen vain kutonut, kun on ollut siihen mahdollisuus. Pitkän tauon jälkeen en heti edes muista miten se loimi laitetaan, mutta nythän minun ei edes täydy. En nimittäin laita enää näihin puihin minkäänlaista lointa. Jos joku haluaa käydä kutomaan, homma hoituu itekseen. 
Näissä puissa on jo ajan patinaa ja siksi ne on vinkattu kiinni alustaansa. Ne on tuettu pitkittäin ja poikittain ja lyöntikaiteesta saa ainakin kerran tikkuja kämmeneensä, ennen kuin taas muistaa ajan patinan. Mitään muuta uutta näissä ei ole kuin niidet ja ne sai jäädä vielä paikoilleen, kun pudotin valmiin työn pois tukilta. Kannoin kaiken suojaan työhuoneeseeni ja jätin luhdinoven auki, että miäs voi käydä irrottamassa kiinnittämänsä työvalot pois kattorakenteesta.
Minulla oli hyvä määrä kuteita jäljellä, mutta tein vielä pienen hankinnan, että saan leikitellä väreillä oikein kunnolla. Nyt jäljelle jäi vähäinen ja epämääräinen rullien sekamelska, jonka hyödyntämisestä kyselin ideoita fasessa. Uutta lointa en halua, en ostaa lisää kudetta, mutta voisin varata itselleni kudonta-ajan Taitokeskukseen Epilään. 
Sain ehdotuksen kutoa päiväpeiton. No en kyllä kudo. Säkkituolin. Ei ikinä! Opiskellessani entrasin yhden ja kiva, kun sain sen tyttären perheeseen. Voisin yrittää virkata tai neuloa näistä lopuista, mutta pölyn vuoksi se pitää tehdä ulkona. Kuvan kuteet ovat alkutilanne, ei jäävä.
Kaikkea sitä tuleekin kysyneeksi 😎
Musta loimi tuo kivan efektin valmiiseen pintaan. Kudoin kolmella sukkulalla, että saan heitellä siistit reunat.
Kuuntelen samalla äänikirjaa ja nautin syksyn lämmöistä. Kunnes se lämpö sitten romahti, viileä tuuli puhalsi suoraa oviaukosta kohden ja vedin lisää nuttua ylleni. Lopulta olin pakkaantunut farkkuihin ja huppariin, kun viikkoa aiemmin aloittaessani hikoilin hellemekossani, kuin norsu. 
Silti sain raahattua itseni lähes joka päivä puiden ääreen, kun menoiltani ennätin. 
2024
2017
Tänään, harmaanpilvisenä päivänä, kuvasin 8, 5 m pätkän valmista poppanaliinaa, joka täytyy vielä leikata pätkiin ja päärmätä.
Niissä talkoissa voi mennä seuraavat 6-7 vuotta 😂
Terhi

5 kommenttia:

enkulin käsityöt kirjoitti...

Hyvänen aika, mikä vauhtihirmu olet. Pakko sinulla on olla ylimääräisiä tunteja päivässä. Ihanat poppanat ja kauniit värit niissä.

KristiinaS kirjoitti...

Komea on poppanasi! Tuo viimeistely onkin sitten oma hommansa, saas nähdä meneekö siinä vuodet kuten ounastelit. Valmistuu kun valmistuu ;)

Puikoillanikin kirjoitti...

Poppanoissa on oikein kauniit värit. Laitapa kuvia sitten kun saat ne viimeisteltyä.

Repolainen kirjoitti...

Oih - veit minut nuoruuteen. Äitini oli kutomatuvalla pari kesää "oppaana" ja kyllä tuli silloin kudottua niin äidin kuin minunkin ennätyspaljon... loimien laittamisessakin olin eri ketterä, notkea teini 12-13 vuotias. Lukiossa taisin kutoa pari kuultokudosta, mutta siinä on kutomiseni.... vieläköhän jossain voisi... joskin aloin katsella työväenopiston savikursseja sillä oikeasti osallistuvalla silmällä... haluaisin tehdä afrikanmuotoiset pikkukulhot, mutta kaikki kurssit olivat jo alkaneet ja täynnä.
8½metriä - mitä kaikkea niistä tuleekaan.... sinun tämänhetkisellä energialla siihen tuskin menee 6-7 vuotta, hyvä jos kuukausissakaan tuota aikaa!!

TeSa kirjoitti...

Kiitos teille kaikille. Kude on rullalla just siinä kohtaa ollut viikon mihin sen kädestäni laskin. Kunhan ilmat tästä muuttuvat sisätöiksi.