Tein kaksi erilaista korttia, joissa näkyy harrastuneisuus. Kun toiveluettelo on pitkä, karsin aina osan ja pyrin pitämään jonkinlaisen yhteneväisen linjan. Kaikkea en saa aina mahtumaan, vaikka kuinka vaihdan pohjan väriä, kuvan kokoa ja tekstiä. Osa toiveesta löytyy sisälehdeltä, jos kansi on jo varattu.
Toisessa kortissa oli hukkua vallan tatsi! Piti käydä välillä ottamassa happea, kun millään saanut ideanpäästä kiinni. Yhden kortin tekoon minulta saattaa mennä useampi tunti. Yksilöidyt kortit eivät ole mitään sarjatuotantoa, vaan mietin, mittailen, leikkaan ja kokeilen. Kun löydän värin, kuva ei välttis passaa. Stanssaan harkitsen, välillä valmiita sarjoja. Käytän erilaisia leikkureita ja kokeilen kivoja väriyhdistelmiä. Etsin ideoita ja kokeilen toimiiko ne valmisteilla oleviin töihin. En kiinnitä mitään, ennen kuin olen varmasti itse tyytyväinen. Tässä olin varma, että lilahtava ympyrä on paras, mutta eihän se ole.Jos minulla on silppulaatikko joulukortteja varten, niin sellainen löytyy myös muita kortteja varten. Näistä löytyy joskus kivoja muistoja, ai niin, sehän oli siinä työssä ihan paras vaihtoehto. Tässä kortissa käytin 3D-kohotarroja, että sain kiinnitettyä haaraniitit päällyspaperin kulmiin. Samalla nuo voittoviirit jäivät irti pohjastaan.
Sisäsivulla on menty pelaajan aivoihin asti oman kivan harrastuksen parissa. Nuolet leikkuusilppua ja reunojen kuvionauha Washi-teippiä.
Terhi
2 kommenttia:
Tuo "EKG -kiekkoilija" on hauska.
On niin totta, että pöytä täyttyy aina heti, kun se on siivottu ;D Minä tein eilen yhden kortin ja jouduin työntämään lankoja, kankaita ja kaavoja sivuun, että mahduin edes pöydän kulmalle.
Pöydän kulma on tuttu sana. Ihan ranteita myöden ei välttis mahdu, mutta kun pienesti tekee.
Kiitos sinulle ❤️
Lähetä kommentti