Lahjakasseissa oli muutama kerä puuvillalankaa ja virkkauskoukku, kuten Miljallakin.
Kerroin tytöille, että lankakeriin kuuluu oppitunti. Kunhan olimme syöneet ja miähet lähtivät autoremonttia tekemään, otimme hyvän asennon. Siitä se sitten lähti.
Kädestä pitäen opettaminen. Asian kertaaminen, uudestaan ja uudestaan. Kuinka saadaan kaksi kättä toimimaan yhteen ja niiden välissä koukku ja lanka?
Kun tehdään yhdessä se näkyy ja tuntuu. Itsensä kehittäminen on kiinnostavaa ja saattaa löytää itsestään uusia hermopäitä 😄
Venla otti lunkisti ja keskittyi vieressäni. Kerroin silmukoiden nimet, kuinka ne aloitetaan ja mikä tärkeintä, kuinka se työväline on kädessä. Nyt opettelimme kiinteitä silmukoita ja ketjusilmukkaa.
Vanessa oppi myös hienosti. Nuorimman kohdalla olin hiukan skeptinen, että miten tyttö jaksaa keskittyä uuden oppimiseen. Voi aikoja, voi muistoja. Kun minähän virkkasin jo ennen koulun aloittamista.
Katsokaa miten keskittyneet ilmeet. Lanka on löysäkierteistä, joten jo siinä on oma haasteensa.
Minä kun opetan, näytän ja purkaan sen, itse pitää tehdä omalla käsialalla.
Kuinka se työ otetaan käteen, mihin se lanka pujotellaan? Ote oli molemmilla hyvä.
Välillä otti koville, mutta otti se tyttärelläkin, saatesanoilla. Hänkään ei ole virkannut sitten lapsuuden. Ei ole tarvinnut, kun minä virkkaan. Sitoutin kuitenkin tyttöjen äidit tähän hommaan, kun välimatkat on niin pitkät.
Työ kulki välillä minulle ja taas päästiin jatkamaan. Hyvinhän nuo osaavat.
Välillä on hyvä laittaa kässy sivuun ja tehdä jotain muuta. Lahjapussista löytyi myös värityskirjat ja -värit.
WA-ryhmän kautta voimme vaihtaa kuulumisia. Mummi ja tytöt-ryhmässä on nyt kyselty useamman kerran, puranko vai jatkanko? Suosittelen purkamaan, kun kerroksen lopussa on jäänyt viimeinen kiinteäsilmukka tekemättä ja kappale alkaa kaventumaan.
Näistä kappaleista jo näkee, että asiaan on paneuduttu ja virkkauksen ilo saa vallan.
Yksi virkkaa omassa sängyssään ja kertoi, että tuntuu ihan mummilta 😁
Rakkaat tehotytöt!
Terhi
9 kommenttia:
Hyvä juttu siirtää käsityötaitoja eteenpäin. En tiedä paljonko nykyään on käsityön opetusta koulussa, mutta mitä olen nähnyt lastenlasten koulussa tekemiä, niin mikään niistä ei ole ollut lankatyö.
Kiva oppia ja tehdä porukalla ❤️
Ihanaa, että opetat virkkaamisen tytöille. Jännittyneet ja keskittyneet ilmeet heillä näissä kaikissa kuvissa
Ihana lahja oppitunteineen ja lämminhenkinen postaus teidän yhteen hiileen puhaltamisesta - tytöistä näkee miten ihana mummi heillä on - joten sehän on mahtavaa kokea olevansa kuin mummi sängynpäällä virkatessaan!!
Arvokasta opetusta! Käsityöinnostus alkaa siitä. Samanlaisia lappuja olen virkannut itsekin lapsena.
Kiitos sinulle myös kaikista ideoistasi. Meilläkin rakennettiin tänä jouluna puurautatie ja ostettiin siihen patterilla käyvä veturi ja liikennevalot. Sen kulkua seuras pienet ja isommatkin. Ajattelin laittaa sen vanhan singerin pöytälevylle mutta sehän oli liian pieni. Lattialle piti rakentaa 8-muoto. Ensi jouluna uudelleen! Hyvää alkanutta vuotta!
Niin keskittyneesti tytöt virkkaa. Tosi kivaa, että innostusta riittää nuorilla ja itu käsitöihin itää.
Hienoa että jaksst opettaa:) ja hyvin ottavat opit vastaan !!
Mahtavaa!!
Käden taidot ovat usein periytyvää sorttia, kunnon perehdytys antaa harrastukselle siivet!
Kiitos, kiitos teille kaikille. Keskusteliin kolmasluokkalaisen kanssa virkkauksesta. Olivat ekalla luokalla tehneet sormivirkkausta, ei muuta, eikä sen jälkeen laisinkaan. Vähiin on mennyt ne opit, jotka keventävät koulupäivää, lisäävät kiinnostusta käsitöihin ja omien taitojen kartuttamiseen.
Opettamisen tarve on suuri, jos meinataan, että nykynuoret oppivat taitomme ja jatkavat siitä mihin me lopetamme. Näiden lasten kanssa on kiva tehdä yhdessä, mahdollistaa monen asian oppiminen ja materiaalien kierrättäminen.
Kiva kuulla Kati, että teilläkin juna kulkee. Siltakaarilla saa kivasti pieneen tilaan junaradan alituksia ja ylityksiä.
Lähetä kommentti