Sammarit

 Mitä tekee täystyöllistetty puutarhuri keväällä?

 Koulii sammarit suoraan istutusastiaan,

 järjestää automaattikastelun paikalle ja

 nauttii kesästä!

 Todellisuudessa, kantaa vettä, kitkee ja hikoilee!

Jossain vaiheessa kesää tulee aina blääh-olo, jatkuvaa puutarhassa puurtamista.

Vähitellen sitä täytyy aloittaa syystyöt, perennoiden harvennukset ja istutukset.

Niin lyhyt on aika

keväästä syksyyn.

Yhtä tunaamista

 Lupasinko, en muista, mutta annoin varmaan ymmärtää, että katsotaan, jos mitenkään voinen auttaa.
Ei mitään käsitystä iltapuvusta, jossa oli reilusti ylipitkät helmat. Monikossa, helmat.
Kangasta on kolmessa kerroksessa, joista alin oli ommeltu pussiin. Tyylikäs, kaunis ja painava puku, jonka pelkässä käsittelyssä piti olla varovainen.
Eikä mikään erityisen kiire, vaikka asiasta oltiin puhuttu jo toukokuussa. Valmista vain pitää olla tällä viikolla. No hyvissä ajoin silleen, että ei ihan loppuviikkoon mennyt puvun näkeminen.
Lauantaina mittailtiin, sunnuntaina lykkäsin sakset kiinni helmoihin ja käänsin ja väänsin pukua ja helmaa. Nouto olisi ollut mahdollinen tänään, mutta taitaa mennä keskiviikolle.

 Musta on aina mustaa, vaikka kuinka sitä valoa lykkää kiinni kangasta ja lankaa. Haasteensa siinäkin oli.

 Valmis mekko on tilattu JenJenHouselta , josta saa tilata omien mittojensa mukaan kauniita juhlapukuja.
Tässä korjaamassani puvussa oli tilaajalla tullut mittavirhe helman suhteen, mutta nyt kelpaa liihoitella punaisella matolla kompastumatta helmoihinsa.

Haruni

No justiinsa, joo. Valmistuihan se ensimmäinen Haruni minunkin taidoillani, vaan kyllä otti voimille!
Ilman Fasebookin Löysäpiposia olisin puikko keskelle kämmentä. 
Tästä mallista, heti ensi kertaa nähtyäni, olen haaveillut. Joskus vielä sen minäkin osaan, kiitos mukavan suomennoksen, ohje "aukeni" hiukan paremmin.

Lankana on Grignascon merinosilkki, jonka olen saanut lahjaksi Intsulta. Yritin etsiä päivitystä, mutta en löytänyt, kauanko marinoin tätä lankaa odottaen sen löytävän oikeat silmukat kierteilleen.

Yhden valmiin huivin kokemuksella, voinen sanoa, että ei tämä nyt kuitenkaan niin kamalan vaikea malli ole neuloa, kun vain saa hyvät suuntimat miten kaavoita tulkitaan.
Toinen huivi on jo hyvällä alulla, joten voinen katsella Silta - sarjan 6. jakson telkusta leppoisin silmukoin.
Jumiuduin seuraamaan Yle Areenalta sarjan ensimmäiset jaksot, kun huomasin, että en ollutkaan tallentanut ohjelmaa boxiin. Joskus sitä vain luulee tehneensä jotain...hmfh!

Teatteri- ilta

Ei kesää ilman kesäteatteria, vaikkakin se meni näin loppukesään.
Täytyy sanoa heti, että tämä näytös meni ihon alle. Se tuntui ja tuntuu edelleen. Musiikilla on vahva voima ja tunnelma esityksessä oli kyllä mukaansatempaava. Vain muutaman kerran olen teatteriesityksessä tuntenut samoin, kuin eilen iltaisessa näytöksessä. Hrr! Esitys oli koko rahan arvoinen, nautin. 
Muistot tulvahtivat mieleen, kun kesäiltana 15- 20 vuotta sitten ajoimme Suurlavan parkkikselle tanssimaan Topin & Agentsien tahtiin, eikä tyhjää autopaikkaa löytynyt mistään.

Valkeakosken kesäteatteri oli meille uusi kokemus. Kaunis järvenrantanäkymä, melkoinen vesisade ja ukkonen, mutta se kaikki jäi taka-alalle, kun kuvitteellinen näytelmä vei mukanaan.
 On kesäyö, kertoi Topi Sorsakosken elämäntarinaa musiikin tahdin.
" On kesäyö – musikaali vie katsojat matkalle huikean uran ja kansansuosion saavuttaneeen Topi Sorsakosken elämän vaiheisiin, jossa hurtti huumori ja teeskentelemätön tyyli siivittivät Topin suomalaisten tuntojen tulkiksi."

Ilkka Koivulan äänessä oli jotain Topia, ainakin tahdoin uskoa niin, kun viimeinen kappale, Surujen kitara, alkoi soimaan...

Voi, ah, mikä näytös! Suosittelen. Tosin lisänäytöksistä huolimatta, liput on loppuunmyyty.

Väliajalla yritin pikkaisen innostua Jouni Kopsan lasitaiteesta, mutta eihän siitä mitään tullut. Liika kulttuuri on pahasta.

 Kulunut työviikko vaati taas omansa, vaikkakin pyrin jättämään aina aikaa vapaille illoille. 
 Yhtenä iltana tapasin ihanan ystävän, joka on jäänne tehtaan ajoistamme. Ihana nähdä kasvokkain, kuulla kuulumiset ja jatkaa taas siitä mihin viimeksi jäimme. Ei mitään pinnallista ja pakollista.

Järkkäsin tapaamisen syystä viikolle, koska olettamukseni oli, että aloitan ensi viikon alusta uudessa työssäni, mutta eihän se nyt ihan niin mennytkään. Jos sitten seuraavan viikon alusta =) 
Uusi työ mielessäni olen tehnyt vaatehankintoja, jotta kaikki olisi valmiina. Vielä, kun löytäisin miellyttävät työjalkineet, mielellään kahdet, niin voisin tepastella "kevytkenkäisenä" uuteen työhöni.

Tänään tepastelen marjapuskiin, keittelen mehuja, siirtelen kukkia, otan vastaan yhden korjaustyön ja hiukan voisin jopa neuloakkin.
Kuvissa keikistelee kaikki neljä kämmekkääni, jotka kerrankin ovat yhtä aikaa kukassa tai aloittelevat kukintaansa. 

Lomailu loppuu

Mihin ihmeeseen tämä kesä oikein valui? Totuuden nimessä olen kyllä kiitollinen, että minulla on ollut töitä koko kesän, eikä lämmöstäkään ole voinut valittaa. Sitä nimittäin on ollut, vaikka ulkona olisi ollut pilvistä ja sateista.
Oma kesäni alkoi jo maaliskuun alussa, kun pääsin vehreyteen kasvihuoneelle. Siellä ne päivät ovat mennä hujahtaneet kuin huomaamatta ja tällä viikolla teen viimeistä työviikkoani kasvien parissa.
Kesälomaa minulla ei ole, ei sitä lyhyttäkään, jonka poika sentään sai pidettyä ansaitusti.

 Kaksiviikkoisen lomansa aikana nuori miäs on nähty kylillä, kylillä, kylillä ja nukkumassa kotona myöhään =)
Perusterve nuori on ollut häiriköimässä ajollaan taajamaa, tai sivuteitä, mutta liikkeellä kuitenkin.
Jokin roti tähän kaikkeen tullee, kun opinnot alkavat tänään aamupäivällä ja kiakkokausi tuli jo korkattua viime viikolla. Reenejä ja opiskelua, kaikki rötvääminen ja myöhään valvominen saa jäädä historiaan.
Ajokilometrejä on takana tuhannen enemmän kuin isällään ja lisää rapsahtaa, kun linja-autokyyditys ei oikein nappaa näin lämpöisillä keleillä.

Intoa ja iloa opintielle, nysvä,

Uutta vanhaa sisustukseen

Tänä viikonloppunakin olisi ollut lähikirppiksen parkkipaikalla rompepäivät, mutta paree etten mene, kun aina löytyy jotain kivaa ostettavaa. Harakka, mikä harakka.

Tämän enkelilampetin ostin heinäkuun restaurantapäiviltä. Sen seinään asentaminen vain kesti kauan, yhden koukun kiinnittämiseen voi mennä yllättävän pitkä aika.

Myyjän kanssa arvioitiin tämän olevan 50- luvulta. Lampetin takana on merkintä Göteborg ja saattaa olla sarjanumerokin.

Aiemmin päivittämä kellokin on jo kotiutunut korjaajalta. Tämä ihanuus tikittää nyt pirtin seinässä kuin tupakello, äänekkäästi ja ajallaan.
Kellon hakupäivän aamuna tämä olisi jo ostettu. Joku muukin oli kiinnostunut tästä 100 - vuotiaasta ajan näyttäjästä.

Kellon taustalla on syvyyttä, koneisto on suojassa posliinitaulun takana. Messinkinen kehysrengas, sekä kellotaulu pestiin miedolla pesuaineella ennen koneiston paikalleen asennusta.

Kolmas ihanuus kotiutui meille heinäkuun lopulla. Kaunis pieni pöytävalaisin, jonka myyjä arveli olevan 40 - luvulta. Sulavalinjainen kaunotar vatii myös hiukan pesua ja johtoon uuden pistotulpan.

Messinkinen lampunjalka kaikkine kiemuroineen on ominta minua. En tykkää pelkistetystä, suoraviivaisesta, vaan kurvikkaista ja mielenkiintoa herättävistä muodoista, joissa ikä on pelkkää plussaa.

 Valaisin on ollut aiemmin seinälamppuna, siitä kielii jalkalevyssä oleva rautalankaviritys.

 Niin, että paree pysyä poissa kirpuilta ja rompepäiviltä. Joku on kuitenkin tuonut jonkin houkuttimen myyntiin ja minä heikkona ihmisenä sorrun sen sieltä ostamaan ;)

Selätän ohjetta

Pitkän ajan suunnitelmani on muuttumassa pitkän ajan toteutukseksi. 
Ai mistäkö on kyse? Harunista.
Tällainen ihanuus löytyy jo monen kanssaneulojan asustehyllystä, on se vaan niin kaunis huivi.
Ohje on tulostettu jo vuosia sitten, itse asiassa, kaksikin ohjetta löytyi, kun etsin sitä toista.
Hyvä niin, eihän sitä koskaan tiedä, kuinka montaa huivia neulon yhtä aikaa, jos joskus saan niskaotteen tästä ensimmäisestäni.
Viikko sitten kerin iltapuhteinani kaksi Grignascon merinosilkkivyyhtiä. Käsi ei oikein tykännyt tuskastuttavan pitkään kestävästä venkutuksesta. Yhdessä vyyhdissä on lanka 1 400 m. Pakko mikä pakko tehdä molemmat kerät samana iltana.
Viime viikonloppuna sain neulottua, monin virhein, A-osan loppuun, joten B-osan vuoro olisi tulla ymmärretyksi tänään. 
Tai tarkemmin ajatellen, ehkä vasta huomenna. 

 Tänään on sinänsä ihan hyvä päivä, tosin kuljen kaiken aikaa 45 min. jäljessä. Sen verran nukuin aamulla pommiin, jolloin sain koko päiväni heti aamusta sekaisin.
Mutta muutoin niin hyvä päivä ja kotonakin pääsin heti siivousrytmiin kiinni pölyharjani kanssa. Muut olivat siivonneet oman osuutensa. 
Kun kaikki lähtivät omille teilleen, jäin siivoamaan pojan vaatekaappia, jota tyhjensin kahden jätesäkillisen verran.

Hyvää työpuhtia ei kannata antaa mennä hukkaan, vaan hyödyntää kaikessa pitkään taka-alalle jätetyssä työssä. Siksi luen Aku Ankkojen laittamisen keräilykansioihin. Voi juma, mikä savotta edessä.
Ihanaa viikonloppua sinulle,