Valkoinen syleily

 Ihanaa uutta viikkoa teille kaikille. Nuorimmainen säikäytti kouluterveydenhuollon päätteeksi viime viikolla meidät vanhemmat niin, että tilasin pojalle lääkärin heti maanantaiaamuksi sydänfilmiin. Onneksi kaikki on kondiksessa, olo on helpottunut ja kiitollinen.

 Huolesta sekainen olo ei sitten luonnistanut viikonloppuna päivittämäänkään, vaikka kotona sitä oltiin lähes kaikki päivät. Minä päikyillä, jos sitten en istunut ystävällä syömässä homejuustoa ja pipareita tai kiakkokatsomossa. 
Miäs kasasi eilen iltapäivällä uuden ihanuuden minulle! Kävin nimittäin ostamassa itselleni uuden työtuolin, johon muuten on aivan naatinollisen ihan uppoutua! 
Ikean Ektorp - lepotuolia olen haaveillut pidemmän aikaa juurikin tuon leveän istuimen osalta. Kun matkamme varrelle, ihan sattumalta Ikea jäi, niin eihän sitä puoli tyhjää peräkärriä sovi tyhjiltään perässään vetää, vaan täyttää kukkumitoille, kun kärri saatiin lainaksi.

 Samalla, kun siivoilin tilaa uudelle tuolilleni telkkuhuoneessa, pyyhin pöllyjä, vaihdoin joululiinan ainoalle melkein tyhjälle pöydälle ja

 pakkasin muutaman joululahjan pois lattialta kulkeksimasta.

 Tässä vielä vaativa askartelusuorite Terhin tapaan kuistin oveen.

 Valkoinen kranssi Tiimari, kelkka Sisustusliike Kantriina ja tähti kädentaitomessuilta.

 Noin viikko sitten pistin arvonnan käyntiin, kiitos teille kaikille osallistujille. 
Numeroin teidät kaikki järjestykseen ja sekoittelin lappuset. Käteeni osui arpa 2, joka on Enkulin käsityöt. 
Onnea sinulle!

 

Helmee

 Taannoisilta Suomen kädentaitomessuilta Pirkkahallista ostamani Dropsin Baby Merino neuloontui helmineulepintaiseksi tuubihuiviksi, sekä kämmekkäiksi. 
Lanka on 100 % villa.

 Ostin 0, 200 kg ja käytin kaiken tähän settiin.
Huivin neuloin 4 mm:n puikoilla, kämmekkäät 2, 5 mm. 
Luottotorsoni on aina yhtä hymytön =(

 Syyskuussa juhlitut häät ikuistettiin pelkästään neljän kujaavan kameralla n. 2 600 kuvalla, jos en väärin muista. 
Olen tilannut paljon kuvia ja näistä valikoin yhden häämatkalta tuliaiseksi saamaani kehykseen. 
Mustavalkoisessa valokuvassa oli kauniin parin lisäksi vaahteranlehdet hienosti korostettu, joten valitsin tämän kuvan pidettäväksi näkyvillä.

 Ilman salamaa ottamassani kuvassa valokuvan kehys tekee rajaa kuvan yläreunaan.

( Vihkikuvat Teemu Leppänen)

Voit osallistua vielä arvontaan, 
 

Uniriepuja

 Mihin marraskuu hävisi!? Joka ikinen päivä olen ollut tajuissani =), liikkeellä, edellisiä kuukausia vähemmän töissä, mutta silti se aika tuntuu menevän ohitse, kuin valuva hiekka.
Kaikista syyskauden kuukausista juurikin marraskuu on hukan teillä. Miksiköhän se tuntuu siltä?
Olen aloittanut jouluun valmistautumisen nihkeesti, tuskin laisinkaan. Muutama valosarja löytyy kyllä pirtiltä, mutta yhtään joululeipomusta, edes maistiaisiksi en ole tehnyt. Suurin osa leipomuksista kautta rantain jää meillä syömättä, kenellekään ei kelpaa. Eikä ne nyt niin pahoja ole olleet.
Joulukalenteri on ihana aikatauluttaja aattoa kohden mennessä.
Netissä on monta ihanaa kalenteria joita olen kurkkinut, yksi niistä on jämälankaraitasukkien ohjekalenteri. Omat sukkani taitaa jäädä vain haaveeksi.
Oman joulukalenterini ensimmäiset kolme luukkua ennätin / muistin avata vasta aamulla töihin lähteissäni. Kuvan postikorttikalenteri on löytö kirpulta, mutta ei omani.

 Pieni kotiremppa etenee hyvää vauhtia. Mitään suurempia ylläreitä ei ole vastaan vielä tullut. Remppa on kohdennettu vain tiettyyn kulmaan, eikä sitä laajenneta mihinkään muualle, vaikka mieli tekisi. Rahapussi ei tykkää. 
Siksipä siivokin on ollut vain pieni, hallittu kaaos.

 Vapaa-ajalla kädet ovat olleet levossa, en vain jaksa tehdä mitään suurempaa. Pienet unirätit ovat olleet jo useamman päivän valmiina kuvattaviksi, kun sain ne pingotusalustaltaan poistaa viikonloppuna.

 Joku varmaankin tunnistaa nämä pupuset, kun itse en löydä ohjettani kenen postauksesta olen suomennoksen kopioinut.
Hyvin olen taas siivonnut - poissa silmistä, poissa mielestä.
( Cuddle Bunny Blankie by Betty Harris, ravely. Rättipupu / Maikin kontti)

 Ihastuttava uniriepu oli niin riemullista neuloa, että sain silmukkamerkinkin neulottua kerrokselle kiinni!

 Lanka on Lankamaailmasta Viking Bjørk, puuvilla 90% / merino 10%.
Ihana lanka neuloa.

 Hyödynsin molemmat 50 g lankakerät, ei jäänyt jämälankoja, jes!

 Päät täyttyivät levyvanulla, jonka olen säästänyt tilkkutöideni jämistä.

 Koska meillä on kohta joulu, haluan lahjoa jonkun teistä ennen sitä laittamalla arvonnan käyntiin.

Mitä uutta laitat tälle joululle?

Joulukalenteri 2013

 Kourallinen punaisia nappeja, toinen valkoisia. Pussillinen Tiimarin pieniä kulkusia, sydänpyykkärit Tigeristä, sydännauha Eurokankaasta.
Edellisen päivityksen pienet sukat saivat muutaman illan nutaamisessa persoonallisen ilmeen, kun ompelin nappeja, nauhoja ja kulkusia kiinni.

Näin se jotenkin alkoi, aiemmin illalla tekemäni päivitys.

Minä pölvästi, oikea tunareiden tunari, poistin tekemäni päivityksen, kun olin sammuttamassa konetta.

Äsh!

Mukailen aiempaa tekstiäni, välittämättä tapahtuneesta sen enempää. Älkäätten välittäkö.

Kommentit tallentuivat, kiitos teille.

 Jokainen sukka sai oman persoonnallisen koristuksensa, yksikään pari ei ole toisensa kaltainen.

 Itseoikeutetusti 6.pv sukka on sini - valkoinen. Perussukka, jonka pystyraidan tein silmukoimalla.

 Jouluaaton sukaksi valikoitu viime vuonna tekemäni sukkaparin, käyttämättömän, toinen kappale, jossa vaaleanpunainen lumihiutale hempeilee.

 Kokosimme kalenterin- miäs, nuorimmainen ja minä, harjanvarren ja kahden lehtikuusenoksan ympärille.

Varren ympärillä kiertää lyhyehkö ledivalonauha, joka antaa kauniin taustan joulusukille.

 Lisäilin vielä muutaman lasitähden sinne tänne. Tähtösiä on vielä jäljellä, jos haluat itsellesi samanlaisen, laita viestiä sähköpostiini.

  Nuorimmainen kiinnitteli höyhenet ja enkelit ylimpiin oksiin, minä pienet lasiprismat alempiin.

Tänä syksynä lasitöiden osalta kaikki työni ovat tässä yhdessä linnussa =)

 " Luukuista" tulee löytymään jouluisia ajatuksiamme, tapahtumia ja iloista joulumieltä.

 Kalenteri on asetettu näkyville joulukuun ajaksi Mampsellin lounaspaikkaan.

 

Se neuloo sittenkin!

Kiitos ystävällisistä terveisistänne. Olen ollut täällä kaiken aikaa, vaikka ei kuvan kuvaa ole tullut pitkään aikaan näkösälle. Kameraan on kylläkin tallentuneet, mutta väsy on ollut aikamoinen, kun iltasella olen raahautunut kotiin.

  Pienoisen blogitauon aikana hajosi viime viikonloppuna päivittäin käyttämäni kone, vaikka eihän se mittään haittaa. Pojan kone on käyttäjäystävällinen, tosin jouduin taas monta kertaa miettimään, että miten ne kuvat siirtyy ja liitetään. Tekniikka on ihmeellistä! Ja jokainen ohjelma vaatii hiukan opettelua onnistuakseen.

 Koko syksy on mennyt kolmen työn vauhdissa, joista yksi taitaa olla tältä vuodelta tehty, toinen työ loppuu ensi maanantaina ja kolmatta jatketaan, kunnes toisin ilmoitetaan. 
Kevään töistä ei ole vielä mitään varmuutta, mutta aina minä jotain olen keksinyt. Jotta kiirutta on pitänyt. Vapaapäiviä ei ole ollut vaikea laskea. Viime kuussa niitä oli kaksi. 

Tällaiseen työvauhtiin tottuneena vauhti ei ole ollut päätä huimaava. Naapuri tosin on huomauttanut, tosin vasta kaksi kertaa, että voitais myydä pirtti pois, kun ei olla koskaan kotona. Mutta pitäähän sitä koti lapsella olla, kun kotona on vielä yksi nuorukainen.

  Nuorukainenkaan liiemmin ole kerennyt kotoilemaan, kiakkohalli ja jatkuvat reenit tavoitteena mestis, pitää sekä miähen, että pojan liikkeellä. Tosin pojalle tuli pakollinen huilitauko, lievä aivotärähdys. Ja sen jälkeen on taas menty. Innolla eteenpäin, kohti uusia haasteita. 
Niin ja niiden reenien aikana on sitten miäs ollut ylitöissä, että eipä liiemmin tässä ole yksin täytynyt töitä puurtaa.

Ai nähdäänkö me koskaan toisiamme? No, tänään ei vielä kertaakaan, ehkä illalla, jos jaksan valvoa.
Työterveyshoitajalla käydessäni hoitaja oletti, että näin se parisuhde pysyy hyvänä, kun ei liiemmin näe toista. Ei se kyllä ihan niinkään mene. Päivän aikana jää paljon kertomatta, kun ei nähdä. Tosin viestit kulkee ja linja aukeaa helposti. Aina tilanteen mukaan.

Shoppaileminen on ollut minimaalista. Tyttären kanssa aina välillä keskustellaan fasessa, kuinka paljon hänkin on töissä, eikä ehdi kaupoilla käymään. 
Aina voi viimeisillä voimillaan painaa netissä enteriä, kun löytää jotain kivaa ostettavaa. 
Itse en ole sortunut netin kautta tilaamiseen. Ihan livenä on paljon mukavampi tehdä kauppoja. 
Liiemmin en ole näin ollen kaupoille kerennyt. Tosin messuihin panostin viime sunnuntaina oikein sydämeni kyllyydestä ja tapasin monia tuttuja paikan päällä.

 Myyntipöydillä oli paljon ihanuuksia joihin sorruin. Tosin jossain vaiheessa nuukailu otti vallan ja soitin kyydin noutamaan minut kotiin. Parempi niin, kun en kuitenkaan ennätä paljoakaan tekemään. 
Vasen otti ja oikea maksoi ja tätä rataa kertyi kolme kassillista kotiin kannettavaa.
Nukkiksesta lankoihin. Kirjoista kauniisiin nappeihin.

 Mikään ei näistä töistä suuremmin houkuttele aloittamaan, kaikkiin pitäisi olla mallisuunnitelma, joka uinuu vielä talviuntaan. 
Olen pakannut paljon lankojani pois. Suuret, vanhat matkalaukkuni ovat pölyttyneet työtuolini läheisyydessä, sisältönään toinen toistaan ihanammat lankapallerot. Kiitos tämän jatkuvan pimeyden ja alati jatkuvan kaamoksen, etten näe sitä pölykerääntymää.

 Jonkin verran sitä täytyisi kantaa lisää valoa pirtille, onneksi vain yhteen nurkkaan, että saisin valittua uuden laatan sävyn. Pientä pintaremppaa suunnitelmissa, jonka toteuttaa se joka ehtii kotona vuorollaan olemaan. 
Se sitten tietää hetkellisesti suunnatonta sekasotkua, jonka ajaksi voisin tosissani etsiä vaikka lisätöitä, etten olisi kotona kenenkään jaloissa pyörimässä.

 Tälle päivälle lupasin ilmoittaa haluamani pöydän tarpeellisuuden, joten mittamaan ja miettimään mitä kautta laittaisin myyntiin osan tyttären huoneen huonekaluista.

 Tässä päivityksen aikana neuloin 11 paria pieniä sukkia, ihan tuosta vaan!

 Voikaatten hyvin,